onko hyvien tapojen opettaminen pienelle lapselle tiukkaa koulutusta??

Parin vuoden päästä hän on lapsensa kanssa helisemässä.

nelivuotias konttaa pöydällä, huutaa ' ANNA!!!' , ahmii kaikki herkut, pistää puoliksi syödyt herkut takaisin tarjoiluastialle, käy välillä leikkimässä eikä tietenkään kiitä.

niitähän ei ole pakko opettaa ruoska toisessa kädessä. Mutta kun lapsi osaa tavat, hänen ei tarvitse tavan takaa törmätä kodin ulkopuolella paheksuntaan. Lisäksi tapojen opettaja rakastaa häntä, mikä ei ole mitenkään oletettavaa, jos tapoja opettamassa on opettaja, kaverin vanhempi tai jonkun urheiluseuran valmentaja.

Jonain päivänä tulet kyllä huomaamaan, että on viljalti vanhempia, joiden mielestä vielä 7v lapsenkin ojentaminen on vielä silkkaa raakuutta.

Muakin loukkas nimenomaan ystävän käyttämä kouluttaa verbi.

Mutta hyvä kuulla että oma tapani saa kannatusta. Tietenkään en kuvittele että 1 vee heti hommat oppisi, mutta kun pienestä asti opettaa hyviä tapoja niin ne tulee sitten aikanaa luonnostaa eikä ole mikään juttu tyyliin " nyt kun olet 7vee niin olisi aika opetella syömään suu kiinni"



meilläkin siis pöydästä noustessa aina kiitetään vaikkei poika puhukaan. äiti kiittää, tai isä pojan puolesta ja usein poika jotain ölisee vastaukseksi :D

1-vuotiaalta ei kyllä oikeasti voi vielä kamalasti vaatia. Fiksuin tapa kouluttaa senikäistä on näyttää esimerkkiä.

haarukalla ja veitsellä syöminen.



Ymmärräkö sinä ettei noin pieni lapsi heitä ruokaa, paukuta astioita pahuuttaan. Se on kehitykseen kuuluva asia ja sillä on oma aikansa. Vielä 2 vuotias heitää lelun kädestään lattiaan tai mitä tahansa kädessä sopivaa on.



Oletko nähnyt ohjelman kiinasta jossa lapset oli köytetty syöttötuoleihin. Heidät kasvatettiin mallikelpoisiksi. Näillä lapsilla alkoi ilmetä vakavia autistisia piirteitä.

siis sehän viittaa nimenomaan eläimiin tai sitten johonkin armeijamaiseen tyyliin. Lapsia kasvatetaan. Ystävä ihan tarkoituksella käytti tota kouluttaa sanaa osoittaakseen mielipiteensä tästä jutusta. Yleensä toki puhuu lasten kasvattamisesta.

meilla ei saa ottaa leluja ruokapoytaan minkaan ikainen perheenjasen. Pienelta lelu houkutellaan natisti pois kadesta ja isommalle muistutetaan, etta lelut ei kuulu ruokapoytaan. Jos lapsi ei ole missaan vaiheessa tottunut siihen, etta ruokapoydassa on leluja, ei han niita sinne osaa kaivataan. Kuten ei myoskaan kirjoja, kenkia, vessapaperia, sukkia tai mitaan muutakaan, minka kanssa muuten puuhailee. Ei lelut ja ruokapoyta ole mikaan automaattinen yhdistelma.

Jos vielä oikein " tiukasti" kouluttaa tapoja yksivuotiaalle...



Meillä lapset ovat ihan kouluttamattakin oppineet kauniit tavat; ohjaamalla, neuvomalla ja esimerkkiä näyttämällä.



Tiukasti kouluttaminen aikaansaa vastareaktion. Ennemmin tai myöhemmin.

Sulla on ihan omat tulkintasi sanoista. Koirillahan esimerkiksi nimenomaan on kasvattajat.

Tuottaa vaan koiria muiden koulutettaviksi (tai laiminlyötäviksi..).

Vierailija:

haarukalla ja veitsellä syöminen.

Ymmärräkö sinä ettei noin pieni lapsi heitä ruokaa, paukuta astioita pahuuttaan. Se on kehitykseen kuuluva asia ja sillä on oma aikansa. Vielä 2 vuotias heitää lelun kädestään lattiaan tai mitä tahansa kädessä sopivaa on.

Oletko nähnyt ohjelman kiinasta jossa lapset oli köytetty syöttötuoleihin. Heidät kasvatettiin mallikelpoisiksi. Näillä lapsilla alkoi ilmetä vakavia autistisia piirteitä.

heh, taisi osua ja upota. Onko se tyrannimaisuutta että ruoasta kiitetään tai että leikit leikitään lattialla? Oliko ap tai joku muu tässä ketjussa sitonut lapsensa syöttötuoliin?

ei lapsi myöskään pure tissiä pahuuttaan, työnnä sormia pistorasiaan pahuuttaan tai nuole koiran paskoja kengän pohjasta pahuuttaan, mutta silti, ainakin minun mielestäni, on oikeen kieltää kyseiset toiminnot. Kyllä pienillekin lapsille voi ja pitää minun mielestäni joitain rajoja asettaa. Voihan niitä tiputusleikkejä leikkiä kaiken muun ajan kuin ruokailun.

Niin ja ei mulle kyllä koulussa lastenkasvatusta opetettukaan. että sinänsä koulunpenkille palaaminen ei taida mitään ratkaista.

ylipäätään voi kouluttaa. Paitsi sisäsiisteyttä ja sellaista koiravauvan ohjeistusta.



Minusta kouluttaa-verbissä ei ole minkäänlaista kielteistä nyanssia, eikä ole kyllä myöskään Suomen kielen perussanakirjan mukaan.

vai opetat 1v pöytätavat hah hah

Eli kasvattaja kasvattaa, mutta kun koiraa aletaan koulimaan, puhutaan kouluttamisesta. Just niin kuin 11 ajatteli.

Jos se pentu jäisi kasvattajalle, se kasvattaja sen kouluttaisi.



Jos äiti antaa lapsensa pois 8-viikkoisena, ei hänkään sitä kouluta tai kasvata...

14 sanoi:



11, heh, aha.

Sulla on ihan omat tulkintasi sanoista. Koirillahan esimerkiksi nimenomaan on kasvattajat.



Ja kun koiriahan nimenomaan se kasvattaja yleensä ei kouluta, vaan omistaja tai joku muu. Eli koirien kouluttamista ei nimitetä kasvattamiseksi. Vaan kouluttamiseksi.



Yhdentoista mielessä kouluttaminen herättää mielleyhtymän tiukkuuteen ja kuriin, ja hän käyttäisi termiä kasvattaa, kun lapsista on kyse. 14 on sitä mieltä, että kasvattaminen nimenomaan liittyy koiriin (ja kuriin...).



Paksumpaa rautalankaa ei varastosta nyt löydy.

Koirilla on kasvattajat. Siis kasvattaa-verbiä käytetään siitä, että narttu astutetaan, pentuja hoidetaan 8 viikkoa ja pennut myydään. Onko se siis ap:lle jotenkin läheisempi verbi kuin kouluttaa? Aha. Minulle ei ainakaan.

" leikitään" .

Yksi vuotias ei leiki vaan havannoi ja tutkii ja oppii.



Lapseltasi ei voida vaatia rituaalipakotteista käyttäytymistä.



Lapsi voi oppia esim. ruokailutilanteet voivat poiketa kaavoista. Eikä se ole katastrofi.



Ja nyt puhutaan sinun yksi vuotiaasta ja tähän ikään kuuluvaan käyttäytymiseen kuuluvasta ilmiöstä



Pahimassa tapauksessa opetat lapsillesi tavan jolla he tuomitsevat toisten ihmisten tavan syödä ja aterioida. He ovat B-luokan kansalaisia lastesi näkökulmasta katsottuna. He saattavat jopa tuntea ahdistusta normaaleissa ruokailutilanteissa ja välttää tilanteita missä toiset syövät.