onko hyvien tapojen opettaminen pienelle lapselle tiukkaa koulutusta??

Sehän on nimenomaan positiivinen asia: Jostakusta opetetaan yhteiskuntakelpoinen. Mikä siinä on niiiiin hirveää?

Muussa tapauksessa nimittäin on luultavaa että ihmispolo on kertakaikkisen kajahtanut tai vähintäänkin traagisen yksinkertainen...

on traagista. En ole yhtä paatunut kuin sinä. Onnea vain kasvatustyöhösi! Montako lasta olet tähän mennessä tehtaillut ja myynyt?



23

TIUKKA koluttaminen sen sijaan jo vähintäänkin kyseenalainen.



Kouluttaakin voi niin monella tavalla.

Lopetan oitis lasten kasvattamisen.



Kiitos, 23, kun sait silmäni aukeamaan.

sormea pistorasiaan. Vaan lapsi syö elääkseen yksi vuotiaskin.

Alussa se tietenkin on haparoivaa ja sottuista. Lusikat, lautaset, mukit sinkoilee. Yksivuotias ei aluksi tiedä mitä sillä lusikalla tehdään, sillä lyödään vaikka pöydänkulmaa tahdikkaasti.



H***o kun täällä on yksinkertaista porukkaa.

Yliopistollakin on ihan oma oppiaineensa tälle vauvojen tekemiselle ja 8 viikkoisena myymiselle: varhaisKASVATUS.



23: sun pitäisi varmaan laittaa pystyyn joku kansanliike lasten kasvatusta vastaan

jotka on pulassa hakkaavan 4-vuotiaan kanssa, tai 5-vuotiaan, joka ei osaa sanoa kiitos, anteeksi tms. Kun ei kait se milloinkaan tule vastaan se päivä, jolloin lpasen päälle syttyy " valmis" - valo, joka kertoo siitä, että NYT se lapsi on valmis oppimaan.



Kyllä meillä ainakin on tietyt säännöt perheessä, ja niitä noudatetaan kukin ikätasonsa mukaan. Mutta aina ihan pienellekin lapselle sanotaan nuo kiitos, anteeksi tms. sanat, edes 8kk vauvan ei anneta lyödä ilman että sanotaan, että se ei ole kivaa, ja mieluummin paijataan jne. Näin lapset oppivat luonnostaan hyville tavoille, eikä niitä tarvitse erikseen jossain vaiheessa alkaa opettaa. Lapsi siis sosiaalistuu meidän perheessä vallitsevaan käytöskulttuuriin siten, että se on hänellekin aina se sama, ei niin, että elää 2-3-vuotiaaksi kuin pellossa ja sitten aletaan ihmetellä, että tarttiskos tehdä jotain...

Pointti oli se, että ei se " kasvatus" -termikään niin kummoinen tai hieno ole. Ei yhtään sen ihmeempi kuin koulutuskaan.

Poika syö niin vähän ettei herkkujen takia maistuisi ruoka varmaan seuraavana päivänäkään...muilla kyllä mässäillään ja muut samanikäiset harjottelevat jo ahkerasti maissinaksuihin tukehtumista...

siis en kouluta lastani tiukasti. enkä oleta hänen oppivan 1 vuotiaana pöytätapoja, mutta annan hänelle mahdollisuuden oppia hyviä tapoja jo pienestä pitäen. ja jo aloituksessa sanoin että lapsi saa sössätä ja tutkia ruokaa.



Meillä vaan

a) ei oteta leluja pöytään (eikä lapsi ole tätä ikinä protestoinut. enkä ymmärrä miksi mun pitäisi lelut ottaa mukaan ruokailutilanteeseen)

b) ei oteta kirjoja mukaan ruokailutilanteeseen (lapsi viihtyy ihan hyvin ilmankin syöden ja äidin kanssa jutustellen, ruokaa tutkien ja lautasia ihmetellen ja yrittäen itsekin syödä omalla lusikallaan)

c) ruokailutilanteissa ei tavaroita heitetä pöydältä (muuten saa kyllä heitellä. ehkä olen vaan laiska siivoaja kun en anna lapseni viskata puurolautasto olkansa yli. en silti näe tätä minää tyrannimaisuutena. kiellän lempeästi enkä siis lopeta ruokailua siihen paikkaan. jos lapsi on jo yli puolet annoksesta syönyt ja alkaa jatkuvasti sylkemään ruokaana pois suusta tai yrittää heittää lautasta alas tulkitsen sen niin että ruoka ei enää maistu ja syöminen lopetetaan)

d) kun pöydästä noustaan kiitetään ruoasta (mitä pahaa siinä voi olla?? kyllähän kai kaikki opettaa lapselleen mitä missäkin tilanteessa on tapana sanoa, esim. heihei kun isä lähtee töihin, eikö?)



toivottavasti en kasvata lastani paheksumaan lapsia, joille ei käytöstapoja ole opetettu se ei toki ole tarkoitus. Mutta ei kai minun sen taki täydy jättää lapsiani kasvattamatta hyville tavoille että toiset eivät niin tee..

Onkin jokaisen vanhemman vastuu millaisia havantoja lapsilleen välittää.



Tukimuksien mukaan ankaran kasvatuksen ja tiukkojen raamien sisään kasvatetut lapset kärsivät aikuisena ahdistuneisuudesta ja muista mielterveyteen liittyvistä ongelmista.



HUOM! 8 kuukauden ikäinen vauva ei voi tunnistaa sitä miltä sinusta/muista tuntuu. Aivot eivät ole vielä kehittyneet riittävästi.

Vierailija:

d) kun pöydästä noustaan kiitetään ruoasta (mitä pahaa siinä voi olla?? kyllähän kai kaikki opettaa lapselleen mitä missäkin tilanteessa on tapana sanoa, esim. heihei kun isä lähtee töihin, eikö?)

Vierailija:

Poika syö niin vähän ettei herkkujen takia maistuisi ruoka varmaan seuraavana päivänäkään...muilla kyllä mässäillään ja muut samanikäiset harjottelevat jo ahkerasti maissinaksuihin tukehtumista...

ja meidän poika on kyllä harjoitellut maissinaksuihin tukehtumista n 6kk alaen jos vaikka aikuiset kahvittelevat niin tulee seuraksi pöytään ja saa naksuja ettei tarvitse ainoana olla tyhjin suin.

mutta poika onkin aina ollut hyvä syömään. senpä takia niitä leluja yms virikkeitä ei ruokailuhetkissä ole tarvittu. Voisin olla toista mieltä jos joka lusikallisen suuhun saaminen olisi työn ja tuskan takana.

Ammattikasvattajana olin sitä mieltä, ettei lastan voi suunnilleen liian aikaisin alkaa kasvattamalla kasvattamaan. Olisin ihan varmasti opettanut myös kauniita pöytätapoja vaikka puolivuotiaalle. Kun sain omat lapset aloin tajuta lapsista enemmän kuin koskaan opiskelu- tai työaikana. Vaatiminen on toki lapsen kunnioittamista, mutta nykyään uskon enemmän herkkyyteen. Jotkut asiat vain luonnistuvat helpommin kun lapsi on niille otollinen. Olen antanut vuoden ikäisen syödä kuin on parhaaksi nähnyt ja syötellyt siinä sivussa toisella lusikalla. Kiitetty on kun pöydästä lähdetty. Ja sitten äiti pöydän alle konttaamaan ja siivoamaan sotkut. Maitoja on kaadettu, puuroja heitetty seinään ennen kuin olen kissaa ehtinyt sanomaan ja ruokaa nakeltu lattialle. Ei ole mennyt kovin kauaa niin pöytäkäyttäytyminen on itsestään siistiytynyt toisten esimerkistä ja ihan siitä, että taidot ovat kasvaneet. Usein on ihmetelty, miten lapsemme ovat oppineet niin varhain itse syömään, juomaan, pukemaan ja potalle. Koulutusta en ole tarvinnut, mutta toistoa toiston perään, herkkyyttä lapsen herkkyydelle ja kannustamista ja kehumista ei voi olla liikaa.

Kun lapset kasvavat ja heitä on useampia, tajuaa, että lapset kyllä oppivat nämä asiat esim. vanhempien esimerkkiä seuraamalla ilman varsinaista " kouluttamista" . Jos isompi lapsi käyttäytt huonosti pöydässä, kyse on harvoin siitä, ettei hän TIETÄISI miten kuuluu käyttäytyä. Kyse on kapinoinnista, jota liialla kurinpidolla ainoastaan lietsotaan lisää.



Kyllä jokainen viimeistään 18 täyttäessään osaa halutessaan pöytätavat.

Lue: terrorisoi kaikkia, määräilee vanhempiaan ja nämä pomppivat, koskee pöydässä kaikkeen, haukkaa jostain ja ottaa uuden kunnes lautasella on viittä lajia kerran haukattu, juoksee tahmean keksin kanssa kylässä olohuoneen sohvalle ja takaisin.



Kotikasvatettu lapseni vähän pelkää tätä tyrannia.

Ei kukkasia, kynttilöitä tai muuta sälää.



Katsos sinu 1 vee ei erota mikä on lelu ja mikä ei ole lelu. Mikä on kirja tai mikä on kauniisti taiteltu servetti. Kaikki käy.



Näin pienen lapsen aivot ei kykene erottelemaan leluja ja ei-leluja toisitan.



Läpsytteleekö hän käsillään vielä pöydänkantta? Älä vaan sano ettei noin saa tehdä;)



Aikuisena hän miettii, että jotain ihmeellistä on sattunut mun lapsuudessa, mutta mitä, sitä en tiedä.

Eihän lapsen kanssa voisi edes mennä kahvilaan syömään, jos siellä heittelisi ruokaa toisten asiakkaiden päälle! Eli kun lapsi tahallaan alkaa kaataa vettä päälleen, nostan mukin pystyyn, ja sanon " pidä muki pystyssä" . Jos viskoo ruokaa lattialle monta kertaa peräkkäin, otan lusikan pois, annan leipäpalan tilalle ja syötän itse. Pöytää saa sotkea lusikalla vähän, ja saa syödä käsin käsinsyötäviä ruokia.



Kiitos sanotaan tietysti, kun ruoka on syöty (eli minä sanon kiitti, ja lapsi sanoo mm-m!)



Olenko siis aiheuttamassa traumoja lapselleni?

että tiedän kyllä, että lapsi ei vielä " ymmärrä" hyvän käytöksen päälle. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin joku aikaisempi vastaaja, että olisi outoa aloittaa tapojen opettelu yhtäkkiä vaikka sinä päivänä kun lapsi täyttää kaksi vuotta.



43