Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen ei välttämättä pysty paljoa puhumaan jos ahdistaa?
11.09.2019 |
Varsinkin lapset, jotka eivät esim jostain syystä kerro/pysty kertomaan jos vaikka tulevat seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, tai aikuiset jotka eivät tahdo pystyä ajattelemaan saati puhumaan traumoista. Vaikka asiasta puhuminen voisi tuoda ratkaisuja/auttaa esim terapiassa. Miksi ihminen ei pysty puhumaan jos tarpeeksi paljon ahdistaa? Selittäkää tuollaista psykologiaa ymmärtämättömälle.
Kommentit (22)
Koska jos sen asian sanoo ääneen niin siitä tulee totta. Ja kun kissa on nostettu pöydälle niin sille pitää myös tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. häpeän tai pelon takia, vaikkapa hyväksikäytettyjä lapsia usein uhkaillaan olemaan hiljaa väittämällä että ei kukaan sinua usko aikuisen sanan ylitse, tai jotain pahaa seuraa jos kertoo, tai että tämä on meidän salaisuus, isi vaan näyttää sulle rakkauttaan. Jotkut kokevat että asioista puhuminen vain lisää tuskaa, tai syytetään itseään tapahtuneista asioista, tai ajatellaan että ei ansaitse tai tarvitse apua tai muilla on huonommin, tai asia on niin kamala ettei sitä yksinkertaisesti uskalla sanoa ääneen.
Ei tuollainen kykenemättömyys puhumiseen ole järjellä selitettävissä, koska ihminen on pohjimmiltaan hyvin hyvin tunteiden mukaan ohjautuva olento. Järki toimii vain silloin kun ihminen voi hyvin ja on tasapainossa.
Itse en oppinut puhumaan tunteista, koska sitä ei lapsuudenkodissani harrastettu. Nyt aikuisena olen opetellut ja jonkin verran jo osaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla ei useinkaan ole tarvittavaa kieltä seks.hyväksikäytöstä kertomiseen. Lapsethan pidetään tavallisesti tuollaisilta asioilta pimennossa. Tekijän on siten entistä helpompi manipuloida lasta. Lapsen seks.kasvatus tulisi aloittaa paljon aiemmin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ei useinkaan ole tarvittavaa kieltä seks.hyväksikäytöstä kertomiseen. Lapsethan pidetään tavallisesti tuollaisilta asioilta pimennossa. Tekijän on siten entistä helpompi manipuloida lasta. Lapsen seks.kasvatus tulisi aloittaa paljon aiemmin kuin nykyään.
Seksuaalikasvatuksessa ollaan nykyään edistytty:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän pelko ja sen pelko, että kuulija on vihainen. Tuossa esimerkkitapauksessa eli seksuaalisessa hyväksikäytössä on sekin, että lapsella ei ole sille sanoja. Se on niin outoa. Lapsi varmaan myös vaistoaa, että aihe on aikuisillekin vaikea. Niille kilteillekin aikuisille, jotka yrittävät auttaa.
Ahdistus fyysisenä olotilanakin lamauttaa kaikkea toimintaa, ajattelua, hengitystä, puhetta. Ahdistus voi laittaa lukkoon.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kun joku asia menee yli sietokyvyn, sitä ei pysty välttämättä käsittelemään mielessään ollenkaan.
On vaikea puhua, jos ei oikein itsekään kykene selkeästi miettimään, mistä puhuisi tai mitä tapahtui.
Kun ei enää halua eläytyä tilanteeseen uudestaan, siitä tulee etäistä ja epätodellista, jotain mitä ei ole ollutkaan. Tällöin trauma tms. saattaa kyllä tulla esiin ihan satunnaisesti ja vahingossa.
Joskus syynä vaikenemiselle on myös ihan ahdistus, häpeä tai jotain muuta, vaikka asiaa kykenisikin itse pohtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku asia menee yli sietokyvyn, sitä ei pysty välttämättä käsittelemään mielessään ollenkaan.
On vaikea puhua, jos ei oikein itsekään kykene selkeästi miettimään, mistä puhuisi tai mitä tapahtui.
Kun ei enää halua eläytyä tilanteeseen uudestaan, siitä tulee etäistä ja epätodellista, jotain mitä ei ole ollutkaan. Tällöin trauma tms. saattaa kyllä tulla esiin ihan satunnaisesti ja vahingossa.Joskus syynä vaikenemiselle on myös ihan ahdistus, häpeä tai jotain muuta, vaikka asiaa kykenisikin itse pohtimaan.
Lisään vielä, että ahdistus saa ihmisen nimenomaan lamaantumaan, kuten joku sanoi. Lamaantuneena ihminen on sisäänpäin kääntynyt ja yleensä haluaa pois tilanteesta tai ainakin olla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa sanoa. Tunnen kyllä ilmiön. Minä olen sujuvasanainen, yliopistokoulutettu viestinnän asiantuntija. Soitin kerran epätoivoissani kriisipuhelimeen. Ensin en saanut kurkustani mitään ääntä, sitten vain lyhyitä pätkiä: "onko..t..." ja "onko tämä se..." Minulta kesti pitkään muodostaa edes kysymystä siitä, olinko soittanut numeroon, jossa voi puhua it*emu*ha-ajatuksista. Minulle on pari kertaa käynyt samalla tavalla lääkärin vastaanotolla aivan tavallisesta polvivammasta aloitellessani, mutta ei koskaan niin, että kurkkuni kramppaisi ja puhekykyni lähes katoaisi. Onneksi kriisipuhelimen ammattilainen osasi antaa aikaa ja tilaa.
En minä ainakaan pysty puhumaan ahdistuneena. Äänikin muuttuu ihan toiseksi, katkonaiseksi ja "paineessa" olevaksi ääneksi. Paniikkihäriökin on mahdollinen jos täytyisi väkisin alkaa ahdistuneena puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttämättä puhuminen ei auta mitään. Siitä voi jopa seurata pahempi sotku. Ongelmien välttämiseksi ei kannata aina puhua.
Miksi olisi oletus, että puhuminen auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Kun joku asia menee yli sietokyvyn, sitä ei pysty välttämättä käsittelemään mielessään ollenkaan.
On vaikea puhua, jos ei oikein itsekään kykene selkeästi miettimään, mistä puhuisi tai mitä tapahtui.
Kun ei enää halua eläytyä tilanteeseen uudestaan, siitä tulee etäistä ja epätodellista, jotain mitä ei ole ollutkaan. Tällöin trauma tms. saattaa kyllä tulla esiin ihan satunnaisesti ja vahingossa.Joskus syynä vaikenemiselle on myös ihan ahdistus, häpeä tai jotain muuta, vaikka asiaa kykenisikin itse pohtimaan.
Tämä oli erinomaisen hyvin kirjoitettu.
On kokemusta hyväksikäytöstä, taloudellisesta. Tälläkin hetkellä otsikoissa oleva valtio-omisteinen yritys alensi eräiden palkkoja jo ennen v. 2011, joka tänään mainittiin.
Jouduin itse silloin erittäin pahaan velkakierteeseen.
Moni muukin kärsi, sillä itse lopputilin ottavaa rankaistaan KOLMEN KUUKAUDEN karenssilla, vähintään.
Velkakierteestä (ulosotosta) ei välttämättä pääsekään enää irti, jos tarpeeksi iäkäs.
Itse olen huutanut ja raivonnut tästä, mutta en halua enää käsitellä näin vanhaa asiaa.
Kaiken jälkeen viha on voimissaan:
en halua keskustella tästä. Sen sijaan voisin *appaa jonkun, siis sikäli kuin se mitään auttaisi. Mielikuvitusmaailmassa, en todellisuudessa.
Itseäni halveksin syvästi, koska alistuin hyväksikäyttöön.
ja julkisuuteen emme saaneet asiaamme.
Kovasti yritimme, esim v 2009.
Olen hämmästynyt tämän päivän reaktioista: työntekijöitä puolustetaan nyt.
Silloin ei onnistuttu tässä.
/18
Ujoilla lapsilla ainakin ujous salpaa puhekyvyn joissakin tilanteissa ja tuntuu että ei yksinkertaisesti PYSTY puhumaan. Muistan tämän kun itse olin ujo.
Sehän on synnynnäinen ominaisuus.