Lue keskustelun säännöt.
Masennusta oireileva teini
10.09.2019 |
Niin, 13-vuotias tyttäreni oireilee masennusta. Ei jaksa mitään koulun lisäksi, ei kavereita, ei harrastuksia, ei mitään. Olen yrittänyt, että käytäisiin kävelyllä, kokattaisiin, leivottaisiin, käytäisiin kaupassa yhdessä jne. Ei jaksa. Vahtii painoaan, ei syö. Kuitenkin nyt perheneuvolan psykologilla kertoi kaipaavansa mun seuraa, mutta mä en tiedä mitä tehdä tämän enempää. Tytär on haastava muutenkin ja mun kaikki aika menee hänen kanssaan tahiessa, vanhempi lapsi on ihan lapsipuolen asemassa. Tarvitsisi hänkin tukea nyt, kun aloitti lukion. Musta tuntuu, että multa vaaditaan nyt jotain, mihin en riitä, en voi revetä kahdeksi.
Meitä on tässä kohta kaksi masentunutta.
Kommentit (16)
Olet surkea äiti !. Valitat kun lapsesi on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kannattanu käyttää ehkäsyä 18 v. sitten?
Murrosikään liittyvää, täysin normaalia. Sopivasti aktiviteettejä, keskustelkaa ja mikäli vetäytyy esimerkiksi pelien maailmaan, selvitä onko taustalla koulukiusaamista. Usein vetäytyvä lapsi ei uskalla kertoa koulukiusaamisesta itse, eli selvitä muuta kautta.
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti !. Valitat kun lapsesi on sairas.
Valitettavasti itsekin ajattelen samoin. Viesteissä ei ole yhtään asiaa lapsen mäkökulmasta. Ei yhtään myötätuntoa.
Lapsi on taakka ja hän tietää sen. Vaikka koet, että teet kaiken lapsen vuoksi, se tekemisen tapa ratkaisee siihen miltä se tuntuu lapsesta.
Itsellänikin on madennusoireinen teini ja olen hyvin huolestunut ja surullinen hänen puolestaan. Toivon, että hän paranee.
Vierailija kirjoitti:
Oisko kannattanu käyttää ehkäsyä 18 v. sitten?
Varmaan silloin on käytettykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä tämä kirjoitus on mun näkökulmasta kirjoitettu, koska alan olemaan aika väsynyt. Tyttären näkökulman otan huomioon ihan päivittäisissä toimissani. Ajattelen kaikessa ensin sitä, miten tämä vaikuttaa tyttären jaksamiseen. Olen aktiivisesti hakenut apua, mutta auttaako se tytärtäni uuvuttaessani itseni hyppäämällä hänen pillinsä mukaan koko ajan perheneuvolan kompatessa.
Rakastan tytärtäni, mutta en voi olla psykiatri ja munkin jaksamiselle on rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti !. Valitat kun lapsesi on sairas.
Valitettavasti itsekin ajattelen samoin. Viesteissä ei ole yhtään asiaa lapsen mäkökulmasta. Ei yhtään myötätuntoa.
Lapsi on taakka ja hän tietää sen. Vaikka koet, että teet kaiken lapsen vuoksi, se tekemisen tapa ratkaisee siihen miltä se tuntuu lapsesta.
Itsellänikin on madennusoireinen teini ja olen hyvin huolestunut ja surullinen hänen puolestaan. Toivon, että hän paranee.
Saa kai sitä nyt hyvänen aika anonyymina keskustelupalstalla käsitellä asiaa omalta kannaltaan, ei se lapsi täällä liene lukemassa ja saamassa viestiä, että hänestä ei välitetä! Kuulostaa siltä että äiti antaa muutenkin jo kaikkensa lapsensa eteen, mutta neuvotteluissa silti löytyy kritiikkiä äitiä kohtaan, kai se nyt raskaaksi käy.
Sori ap, mitään rakentavaa neuvoa ei ole antaa, mutta sympatiaa senkin edestä. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä tämä kirjoitus on mun näkökulmasta kirjoitettu, koska alan olemaan aika väsynyt. Tyttären näkökulman otan huomioon ihan päivittäisissä toimissani. Ajattelen kaikessa ensin sitä, miten tämä vaikuttaa tyttären jaksamiseen. Olen aktiivisesti hakenut apua, mutta auttaako se tytärtäni uuvuttaessani itseni hyppäämällä hänen pillinsä mukaan koko ajan perheneuvolan kompatessa.
Rakastan tytärtäni, mutta en voi olla psykiatri ja munkin jaksamiselle on rajat.
Hyppäämällä hänen pillinsä mukaan?
Erikoinen ajatusmaailma. Yleensä perheessä tehdään asioita niin, että kaikilla on hyvä olla. Jos joku on sairas, häntä ajatellaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti !. Valitat kun lapsesi on sairas.
Valitettavasti itsekin ajattelen samoin. Viesteissä ei ole yhtään asiaa lapsen mäkökulmasta. Ei yhtään myötätuntoa.
Lapsi on taakka ja hän tietää sen. Vaikka koet, että teet kaiken lapsen vuoksi, se tekemisen tapa ratkaisee siihen miltä se tuntuu lapsesta.
Itsellänikin on madennusoireinen teini ja olen hyvin huolestunut ja surullinen hänen puolestaan. Toivon, että hän paranee.
Saa kai sitä nyt hyvänen aika anonyymina keskustelupalstalla käsitellä asiaa omalta kannaltaan, ei se lapsi täällä liene lukemassa ja saamassa viestiä, että hänestä ei välitetä! Kuulostaa siltä että äiti antaa muutenkin jo kaikkensa lapsensa eteen, mutta neuvotteluissa silti löytyy kritiikkiä äitiä kohtaan, kai se nyt raskaaksi käy.
Sori ap, mitään rakentavaa neuvoa ei ole antaa, mutta sympatiaa senkin edestä. <3
Se vaan on näin, että vuorovaikutuksessa ihminen tietää mitä toinen oikeasti ajattelee. Lapsi tietää olevansa taakka. Ei sitä hänelle tarvitse sanoa erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsesi introvertti luonteeltaan? Väsyttääkö esim. koulu ja hälinä ja ihmisyliannostus niin, ettei kotona enää jaksa mitään eikä ketään? Jos on, niin onko hänellä tilaa (henkisesti) olla just niinkuin on, vai painostetaanko häntä harrastamaan, olemaan sosiaalinen, osallistumaan?
Tuo tuli mieleen, koska itse olen introvertti ja yläkouluaika oli väsyttävää muutenkin. Aikuiset ympärillä oli huolissaan ja sosiaalitäti tolkutti mulle, että pitää harrastaa, harrastus virkistää ja auttaa sitoutumaan ja blaablaablaa. Ei tosiaankaan virkistänyt. En kaivannut seuraa, tykkäsin lukea, kuljeskella yksinäni metsissä, olin outo ja epäsosiaalinen. Kun muutin pois kotoa, helpotti, ei ollut pakkoharrastusta (jonka sossu maksoi btw, hukkaan meni nekin yhteiskunnan rahat), sain olla yksin ja niin edelleen. Äiti nyt oli vieläkin huolissaan, miksi en osallistunut opiskeluun kuuluvaan sosiaaliseen elämään, miksi en halunnut tilanta niitä *tun haalareita mikä olisi kuulemma kuulunut elämään. No kun evvk.
Varmistaisin koulusta joltain aikuiselta miten tyttö on sielä käyttäytynyt, ja kysyisin tytöltä suoraan miten hänellä menee. Aikuiseksi kasvaminen on rankkaa, joten tuo voi olla jotain ohimenevääkin. Mutta jos ei mene ohi eikä puhuminen kanssasi auta tyttöä, varaa aika lääkäriin. Voi olla, että juttelutuokio saattaa auttaa paljonkin.
Mutta älä nyt missään nimessä sano että hän on taakka, sitten ei ainakaan kerro sinulle mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on todella rankkaa. Meillä alkoi teinin oireilu samanikäisenä. Yläasteella oli levottomat olosuhteet ja jonkin verran kiusaamista mikä hoidettiin pois opettajan kanssa yhteistyönä. Osatekijöitä varmasti. Meillä on vain yksi lapsi joten aikaa ja huomiota on ollut mahdollista antaa, mutta ei se ole hänen masennustaan poistanut. Meillä nuori useinkin ilmaisi surevansa sitä, ettei saa iloa asioista mistä on ennen pitänyt.
Se, että kyseessä olisi jokin normaali teinivaihe ei välttämättä pidä paikkaansa. Kannattaa varmistaa, että psykologi on sellainen jolle nuori voi oikeasti puhua ihan mistä vaan. Voi olla asioita mistä vanhemmalla ei ole aavistustakaan, vaikka olisikin hyvät suhteet lapseen ja asioista puhuminenkin tuntuu onnistuvan. Ja vanhempana olet aika avuton kun kyseessä on sairastunut mieli, se on rankkaa ja pelottavaa. Jos asianmukaista apua ei tule, se voi mennä pahaksi. Kokemusta on siitäkin; meillä avun saaminen pitkittyi osittain teinin itsensä vastahankaisuuden vuoksi ja masennus kehittyi psykoottiseksi, oli ihme ettei joutunut osastolle kuitenkaan.
Meidän nuorella on nyt neljäs psykologi hänen hoitohistoriassaan ja tämä on ensimmäinen, josta nuori on kokenut olevan oikeasti apua. Toisella hoitotahollakin on ihmetelty miksi ei asioita oltu tutkittu, kolme vuotta meni ilman mitään edistystä, masennustestejä tehden. Joskus mietin miltä kaikelta olisi ehkä säästytty jos tämä nykyinen psykologi olisi ollut se ensimmäinen.
Voimia sinulle, toivon että nuoresi vointi paranee.
Olen ollut yhteydessä kouluun ja meillä on tyttären kanssa puheyhteys kuitenkin. Koulussa ei ole kiusaamista, mutta kavereiden kanssa menee välillä siellä huonosti, koska tytär on hyvin omaehtoinen myös kavereiden kanssa. Tällä hetkellä asiat ovat kuitenkin hyvin, kun edes on kavereita.
Vanhempi lapsi aloitti tanssiharrastuksen ja tulee sieltä vasta illalla kymmenen aikaan. Tämä ei olisi sopinut tyttärelle, koska hän ei halua, että siihen aikaan kuuluu mitään ääniä. No, emme kyllä voi muu perhe elää tällaisten sääntöjen mukaan ja poika aloitti tanssin. Toinen esimerkki, kun tytär harrastaa itse, niin eilen olisi haettu hänet sieltä vasta kahdeksalta, kun harrastus loppuu, mutta ei käynyt, koska se on kuulemma liian myöhään. Sinänsä harmillista, koska isäni menosta oli kysymys ja hän meitä hyvää hyvyyttään kuskaa, meillä ei ole autoa. Lapsi ei haluaisi harrastaa, perheneuvolan painostuksesta tämä.
En tietenkään sano lasta taakaksi ja yritän pitää hyvää henkeä kotona, mutta huomaahan nuori sen, että väsyn. Suuttui nyt aamulla, kun en osannut neuvoa, mitä laittaisi päälleen, yritin, mutta ei kelvannut. Paiskoi sitten kengät pitkin eteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13/ Meillä oli nuorella myös ääniyliherkkyyttä pahimpina aikoina. Esim autossa tuli heti takapenkiltä rähinää jos oli radio päällä ihan normaalilla volyymillä. Nyttemmin ei enää kun voi paremmin.
Kuule, tarkista ihan ensimmäisenä tyttäresi rauta-arvot. Ei pelkkää hemoglobiinia vaan myös ferritiini eli ns. varastorauta.
Sanon tämän omasta kokemuksestani: vetäytynyt, väsynyt, hyytynyt teinini heräsi eloon, kun hän alkoi syödä lisärautaa. Kauhistuttaa ajatellakin, miten pitkä tie meillä olisi voinut olla, jos en olisi kuullut ferritiinin mahdollisuudesta.
Jos ferritiiniarvo on yli 70 tai jopa 100, se puoli on kunnossa. Ferritiinin lisäksi mittauttaisin kilpirauhasarvot sekä d- ym. vitamiinit ja hivenaineet. Jos nuo kaikki on kunnossa, niin sitten tutkitaan masennusta ja muuta.
Näitä mittauksia ei saa helposti julkiselta puolelta, mutta yksityisesti ne on helppo ottaa, satasella pääsee jo pitkälle.
Niin, perheneuvolan mukaan mun pitäisi vielä enemmän olla lapsen kanssa ja en hyvällä tahdollakaan ymmärrä, miten se olisi mahdollista, kun olen lapsen käytettävissä koko ajan. Keskeytän aina omat hommani lapsen vaatiessa huomiota. Lapsi ei halua, että meillä käy ketään, vaikka meillä käy ketään aniharvoin, lähinnä siskoni lapsineen pari kertaa kuussa. Lapsi valitti penessä, että meillä on Aina joku, ohhoijaa. Psykologi antoi ymmärtää, että tässäkin asiassa pitäis mun joustaa, tämä on järjetöntä. On siis ok, että nuori hallitsee koko perhettä, jopa sitä, että kuka meillä saa käydä ja milloin. Joo, mökkiydytään tänne kaikki...