Miten jaksatte käydä kokoaikatyössä??

Up

Mulla on onneksi liukuva työaika, niin joustoa saa tarvittaessa. Virkeimmilläni ja enempi aikaansaava olin silti silloin, kun tein edellisessä paikassa vajaata viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on onneksi liukuva työaika, niin joustoa saa tarvittaessa. Virkeimmilläni ja enempi aikaansaava olin silti silloin, kun tein edellisessä paikassa vajaata viikkoa.

Sama. mieluumnin karsii kulutuksesta kuin ajaa itsensä ihan piippuun.

Pakko jaksaa ainakin niin kauan kuin asunto on täysin velaton, ja lapset murrosiässä tai aikuisia.

En jaksakaan, juuri mainitsemistasi syistä. Luultavasti lopettaisin elämäni, jos minut pakotettaisiin sellaiseen. Työskentelen yrittäjänä, olen köyhä ja pysyn köyhänä mutta määrään itse oman työtahtini.

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa ainakin niin kauan kuin asunto on täysin velaton, ja lapset murrosiässä tai aikuisia.

Miksi on pakko? Kuka näin määrää?

Niinpä ja vaikkei olisi lapsiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko jaksaa ainakin niin kauan kuin asunto on täysin velaton, ja lapset murrosiässä tai aikuisia.

Mä lyhensin työaikaani pysyvästi välittömästi noiden jälkeen, jopa siivoojalla oli varaa. Elämänlaatu parani huimasti.

No en ole perheellinen, mutta pidän töissäkäymisestä. Pidän siitä, että voin päiväni aikana auttaa muita työlläni, eli tehdä jotain minulle merkityksellistä. Pidän työkaverien kanssa juttelemisesta, ja ylipäätäänkin siitä että minulla on päivän aikana jotain fiksua ja haastavaa tekemistä. Vapaa-aikaa jää mielestäni ruhtinaallisesti kun on ns. toimistotyöajat. Ennen tein kaksivuorotyötä (välillä 06.00-23.00, minimilepoaika 9h) ja silloin oli oikeasti vapaa-ajasta puutetta. Lähes kaikki vapaa-aika meni silloin töistä palautumiseen ja univelkojen nukkumiseen, kodin pyörittämiseen jne. Muutenkin tuntui siltä että on aina töissä. Onneksi tilanne on nykyään eri.

No en kyllä jaksaiskaan, mutta ei tunnu olevan kunnon vaihtoehtoja. Työpaikallani tuskin suostuttaisiin siihen että vähentäisin työtunteja, kun sitten täällä olisi jatkuva tuurausongelma. Mutta mukavaa olis kyllä tehdä jotain lyhyttä työpäivää, kun tuntuu siltä ettei vapaa-aikaa ole läheskään niin paljon kun tarvitsisin.

Hukkaanhan tässä elämä menee vaikka perhettä ei olekaan. Parempaakin tekemistä olisi mutta kun siihen tarvii myös rahaa eikä lottovoitto osu kohdalle.

Töissä on niin ihanaa, että siellä viihtyy hyvin aina 6 päivää putkeen! ☺️ Perhettä mulla tosin ei ole, jos koiraa ja kissaa ei lasketa.

Harmi, että on vain kesätyö 😔

Ei ole juuri vaihtoehtoa. Olen 100% vetovastuussa meidan perheen taloudesta, onneksi mies tekee kaikki kotihommat niin mun ei tarvi kuin "vaan" kayda toissa. 

Kun on kiva työ, niin se ei tunnu siltä että menisi elämä hukkaan, vaan työ on osa sitä elämää.

Ihan hyvin jaksetaan. Ollaan porrastettu työajat puolison kanssa niin että hän menee aikaisemmin töihin jolloin voi sitten myös lähteä aikaisemmin ja hakea lapset ajoissa hoidosta. Itse menen myöhemmin töihin jolloin aamut lasten kanssa ovat rauhallisempia kun ei ole kauhea kiire hoitoon. Teen sitten illasta pidempään töitä. Kun tulen kotiin, mies on jo tehnyt ruan ja lapset ovat syöneet. Eikä siinä ole sitten heti kauhea kiire mihinkään vaan ehtii olla lasten kanssa ja jutella päivän tapahtumista.

Ihan hyvin toimii.

Teen itsekin osa-aikatyötä (3 päivää viikossa). Arjessa on niin paljon muutakin ja ehdottomasti haluan elää tätä aikaa lasten ehdoilla!

En itsekään ymmärrä, kuinka toiset jaksaa/pystyy/haluaa tehdä täyttälistaa? Rehellisesti sanoen en ymmärrä, miksi lapsia sitten tehdään, jos niiden kanssa ei oltaisi kun pienen pieni aika :( Tiedän, etten näin voisi koskaan ääneen sanoa ja tämäkin varmasti monta alapeukkua saa. Toki tottakai huomaan palkasta, että teen lyhyempää listaa, mutta se on tietoinen valinta. Valitsen mielummin ajan lasten kanssa, kuin suuremman palkan. Tässä elämäntilanteeessa!

Vierailija kirjoitti:

Kun on kiva työ, niin se ei tunnu siltä että menisi elämä hukkaan, vaan työ on osa sitä elämää.

Minullakin on ihan kiva työ, mutta en silti jaksaisi herätä joka aamu aikaisin sinne ja töistä päästyä juosta suorittamaan kaikki kotityöt ja taas nukkumaan että jaksaa huomenna herätä.. masentuusin varmaan syvästi jos tätä jatkuisi vuosia!

Ap

Nuorempana jaksoin (siis alle 50 v.) tehdä 100 % työtä mutta nyt olen tyytyväinen 70 % työaikaan. Palautuminen työputkesta vaatii enemmän aikaa kuin nuorempana. Taloudellinen tilanne vakaa, ei ole enää tarvetta tehdä kokopäivätyötä. Toki eläke tulee myös olemaan pienempi mutta mieluummin nautin "eläkepäivistä" nyt  kuin sitten kun virallisesti pääsen eläkkeelle. En usko että vapaa-aika on eläkkeellä niin arvokasta kuin nyt. Nyt minulla on vielä hyvä terveys ja innostus moniin asioihin, tuskin noin 65-70 v. jaksan harrastaa niin monipuolisesti kuin tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on kiva työ, niin se ei tunnu siltä että menisi elämä hukkaan, vaan työ on osa sitä elämää.

Minullakin on ihan kiva työ, mutta en silti jaksaisi herätä joka aamu aikaisin sinne ja töistä päästyä juosta suorittamaan kaikki kotityöt ja taas nukkumaan että jaksaa huomenna herätä.. masentuusin varmaan syvästi jos tätä jatkuisi vuosia!

Ap

Totta, olen tehnyt päivätyötä, ja se oli masentavaa. Aikaiset aamuherätykset ja iltaisin ei jaksa tehdä mitään kotitöitä sosiaalisesta elämästä puhumattakaan. Minäkin masentuisin, ja siksi en sellaiseen puuduttavaan työhön jäänytkään.

Nykyinen työ on epäsäännöllistä 2-vuorotyötä, ja se sopii minulle parhaiten.

Minulla on pitkä työmatka (70 km suunta) ja 3-vuorotyö, joten aloin tekemään 80% työaikaa pidemmillä vapailla. Elämä on paljon helpompaa! Minulla ei ole lapsia. Toki rahallisesti siinä häviää joitain satasia, mutta ihan ok olen saanut korjattua sitä tekemällä mahd. paljon viikonloppuja, öitä ja iltoja.