Lue keskustelun säännöt.
Olen kai mielenterveysongelmainen...
08.09.2019 |
En uskaltanut puhua nuorempana, kun niiden ympärillä on niin negatiivinen leima ja tuntui, että kaikki olisi mennyt "angstin" piikkiin. En tiedä mikä minussa on vikana, mutta en ole niin kuin kaikki muut. Luulen, että saisin useita diagnooseja. Oikeastaan tiedän jo, että kaikki ei ole hyvin. Pelkään kuitenkin merkintöjen vaikutusta tulevaisuuteen. Ehken sitten saa opiskelupaikkaa haluamaltani alalta tai unelmieni työpaikkaa. Samalla en kuitenkaan ongelmieni takia saa kai niitä muutenkaan. Kaikki tuntuu niin vaikealta. En pysty ajattelemaan. En pysty suunnittelemaan tai pysymään suunnitelmissani. Joka päivä on eri tunnetila. Joko kaikki on solmussa eikä ajatukset liiku tai menen tuhatta ja sataa pystymättä pysähtymään. Lapsuus ei ollut helppo. Sieltä kai ongelmat lähtivätkin. Nyt pitäisi kuitenkin ottaa vastuu itsestään, mutta en pysty ravistelemaan menneisyyttä pois. Samalla lähtisin minäkin. Olen kietoutunut sinne niin ettei mitään pysty irrottamaan vaurioittamatta jotain muuta. Jotkut diagnoosit ovat helppoja, mitkä kyllä itsekin tiedän, kuten syömishäiriö. Mutta sitten epäilen myös jotain persoonallisuushäiriötä itselläni... Ehkei sillä edes ole niin väliä, mutta haluaisin sen hoidon. Että pystyisin... jos en pääsemään irti kokonaan niin ainakin elämään niiden kanssa. Että se olisi edes vähän helpompaa.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
joo...
Oliko tämä nyt se kaiken kattava diagnoosi? joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajat ei näe sun sairaushistoriaasi. Hop hop hakemaan apua, kyllä se siitä lähtee!
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat ei näe sun sairaushistoriaasi. Hop hop hakemaan apua, kyllä se siitä lähtee!
Sitähän jopa vaaditaan tietyissä ammateissa. Lisäksi jotkut ovat kovia juoruamaan.
Kyllä niin on, että apua hakemaan.
Ensin soitto ajanvaraukseen. Siitä se lähtee.
Terv.keskuspsykologilla alat käymään ja purkamaan kaikki lapsuudesta asti.
Kaksisuuntaiseen on lääkekin.
Terapeutti näkee sitten tarkemmin mistä kenkä ahistaa.
Et menetä mitään, mutta sinulla on hyvät mahdollisuudet saada elämä raiteilleen.
Tai ainakin paremmalle tolalle.
Tsemppiä!❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat ei näe sun sairaushistoriaasi. Hop hop hakemaan apua, kyllä se siitä lähtee!
Sitähän jopa vaaditaan tietyissä ammateissa. Lisäksi jotkut ovat kovia juoruamaan.
En ole kuullut yhdestäkään ammatista jossa pitäisi näyttää sairaushistoria. Rikosrekisteri toki, muttei sairaudet. Ja juorut ei leviä jollei juoruakka kyttää poliklinikan ovella kuka sinne menee sisään ja ei ne kyttää kun on liian kiire juoruta!
Sitäpaitsi meidän parikymppisten keskuudessa masennuslääkkeistä ja terapiasta keskustelu alkaa mennä jo small talkista. Ei mielenterveysongelmat oo enää sellainen tabu kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on taloudellisesti mahdollista niin hakeudu yksityiseen psykoterapiaan selvittämään asioita, ei tule diagnooseja eikä merkintöjä.
joo...