Kertokaa nyt oikeasti onko joku törmännyt ongelmiin kun perheessä kaikilla ei ole samaa sukunimeä?

ole törmätty ongelmiin. Mitä ihme ongelmia siitä voi tulla? Mulle on ihan sama kuvitteleeko muut mun olevan naimisissa vai ei, mitä väliä sillä on? Eikä haittaa mitään että mulla on eri sukunimi kun lapsella, kyllä kaikki silti uskoo että olen sen äiti kun niin sanon.

Enkä osaa kuvitella, millaisia ongelmia voisi tulla. Nykyaikana ei automaattisesti oleteta, että koko perheellä on sama sukunimi.

aviovaimoksi ensimmäisellä tapaamiskerralla.



Kun muutimme uuteen taloyhtiöön, niin naapuriin sattui tiukka uskovainen vanhapiika mummo. Sanoin hänelle sitten, että " muuten olemme naimisissa, mutta säilytin oman sukunimeni" . Jo muuttui hänenkin ilmeensä aurinkoiseksi=)

Ja ehkä yhteenkuuluvaisuuden tunne, esikoinen on välillä kateellinen kun muu perhe ollaan eri nimellä kuin hän. Ei mitään ylitsepääsemätöntä kuitenkaan. Enemmän siitä on haittaa, kun asutaan pikku kylässä, emillä on tosi harvinainen sukunimi, ja naapurilla sattuu olemaan sama sukunimi.



Joudun esittelemään itseni esim terveyskeskuskseen soittaessa: täällä on Mari, ei siis Marjo X.

ellei välitä muiden idioottiasenteista ja -kysymyksistä. Minulla ja lapsilla on yhteinen (harvinainen) sukunimi, aviomiehelläni eri nimi. Perheemme yhteenkuuluvuudentunteeseen ei tuo nimiasia vaikuta mitenkään, se syntyy ihan muista tekijöistä. Usein esim. viranomaisissa asioidessa lapset laitetaan automaattisesti miehen nimelle, ja sitä saa selitellä. Kerran jopa soitettiin perään ja kysyttiin, että tulivatkohan lasten nimet ihan varmasti oikein... Ja sukulaismummot ja -mammat kyselevät, että eivätkö ne ole isänsä lapsia kun ei isän nimi kelpaa. Mutta ei siis mitään, millä olisi oikeasti merkitystä.

ja nyt on alkanut harmittaan; haluaisin vain " oman" nimeni. Yhdistelmä se vasta pitkä ja hankala on..



Se oli silloin naimisiin mentäessä niin tärkeää, että olis yhteinen nimi, mutta nyt on tullut järki päähän.

Vierailija:

Ja sukulaismummot ja -mammat kyselevät, että eivätkö ne ole isänsä lapsia kun ei isän nimi kelpaa.

Ihmisten junttiudelle on sitten piristävää nauraa... :)

Itseäni ei ole haitannut. Eniten häiritsee se että haluaisin ihan vain tunnesyistä lapsen olevan samanniminen minun kanssani, mutta ei sekään suorastaan ongelma ole.

Perheemme yhteenkuuluvaisuuden tunne perustuu tärkeämmille asioille.

on epäkohteliaat tutut ja sukulaiset, jotka vuodesta toiseen lähettävät minulle postia mieheni sukunimellä. Ikinä ei niin päin, että miehelle olisi joku laittanut minun sukunimeni. Mutta tuohan nyt vain kertoo juuri siitä epätasa-arvoisuudesta, jota oman nimeni pitämisellä olen halunnut vastustaa.

Oletteko te avioliitossa siis keskenänne ettekä jotain sukua kuten sisaruksia? Mikä sinun tyttönimesi oli sitten? Miksi vaihdoit? Tai viimeisin kysymys yleensä jää pois, sillä eivät tunnu enää kaipaavan sitä selitystä sen jälkeen kun kuulevat tyttönimeni. ;)

Minulla on joskus vähän vaikea asetella sanani, kun hoidan tuon meidän isoimman pojan asioita, kun paitsi että sukunimi on eri niin en myöskään ole hänen äitinsä. Jos hänestä puhuu omille tutuille, naapureille tms. niin on toki helppo puhua ihan vain " meidän Matista" , mutta kouluun tms. soittaessa joutuu vähän asettelemaan sanojaan. Yleensä sitten niin, että " Tässä Liisa Liimatainen, hei, soittelen tässä Matti Mäkisen asioissa" tms. Ei ole muuten kukaan tainnut edes kysyä, millä perusteella " Matin" asioita setvin, vaikka sinänsä varmaan pitäisi, koska kysehän on yleensä vaitiolovelvollisuuden alaisista asioista.



Naapureista, satunnaisista tuttavista ja pojan kavereista moni taitaa luulla, että " Matti" on minun poikani aiemmasta liitosta ja siksi eri niminen kuin muu perhe, mutta tuskinpa siitäkään niin vahinkoa on. Omille kavereilleen poika itse kertoo perheasiansa niin tarkasti kuin katsoo tarpeelliseksi ja juorut varmaankin tavoittavat joskus naapurit ja tuttavat tai sitten ei.

joinain patriarkaatin alistamina nössöinä. Itse tulen vaihtamaan nimeni (vaikka olen feministi) siksi kun en pidä omasta sukunimestäni. Lapsen synnyttyä käytiin miehen kanssa molempien suvut läpi, että mikä otetaan sieltä yhteiseksi sukunimeksi. Tietysti oltaisiin voitu keksiä ihan uusikin nimi, mutta päädyttiin ottamaan miehen puolelta harvinainen nimi sillä perusteella että se sointuu meidän kaikkien etunimiin hyvin ja tuntui omalta.

Ei aina tule otettua puheeksi ja siksi ainakin tuttujen lasten (joita harvemmin tapaa) sukunimet jäävät usein mysteereiksi. Minusta on piinallista kysellä muutaman vuoden kuluttua, että " niin mikähän teidän Lukalle tulikaan sukunimeksi?"

Ulkomailla asuessa ongelmiin kai helpommin törmää, mutta Suomessa tuskin.

Monissa maissa on käytäntönä, että nimi ei muutu avioituessa.

Oli kuulemma siinä määrin rasittavaa. Jotain ihan käytännönjuttujakin oli ja ennen kaikkea moralisointia siitä, että ettekö te olekaan naimisissa. Varmaan tosin riippuu siellä paljon alueesta. New York tai San Francisco on hiukan eri asia kuin Nashville tai Houston.

Vierailija:

Monissa maissa on käytäntönä, että nimi ei muutu avioituessa.