Miten saisi herkän lapsen lähtemään päiväkotiin?

Voin luvata sulle. Kuukausi ehkä kestää huutoa, mut ihan varmasti alkaa tykkäämään jo tuon ikäinen päiväkodin touhuista. Mun esikoinen aloitti päiväkodissa 2v ja alku oli hankalaa. 3 vuotiaana vaihtoi päiväkotia ja taas oli ensimmäinen kuukausi, kaksikin hankalaa nyt haluaa mennä sinne tosi mielellään, hyvä kun kotiin saa. toinen lapsi aloitti päiväkodissa ja 1 vuotiaana ja varmaan ikänsä vuoksi soputui paremmin kuin veljensä.

Juttele päiväkotiin lähdöstä illalla, älä aamulla. Illalla on aikaa puhua siitä, mikä pelottaa. Älä mene lapsen tunnetilaan mukaan tyyliin " tiedän että siellä on ihan hirveää, mutta koita kestää" . Vaan " äiti menee töihin ja sinä menet päiväkotiin" . Voit tietty sanoa, että kyllä aikuisiakin jännittää mennä uuteen työpaikkaan, kun ei ketään tunne. Mutta että sitten kun on monta kertaa ollut jo semmoisessa tilanteessa, niin se tulee helpommaksi kerta kerralta. Yritä valaa myönteistä tunnetta onnistumisesta, mutta älä vähättele lapsen tunteita.



Aamulla voit vaikka yrittää pitää lasta vähän enemmän sylissä. Voit vaikka tehdä jotain sellaista aamupalaa, mistä hän pitää erityisen paljon. Voit pukea lapsen: Ota ihan lempeästi syliin ja pue kuin hän olisi vielä ihan pieni. Älä aamulla vastaa kysymyksiin " miks pitää mennä" . Lapsi vain purkaa itseään. Ole aamulla vain jämäkästi " nyt mennään!" ja " äiti tietää, että sua jännittää - kyllä se siitä" . Mitään muuta ei tarvitse sanoa.



Sitten vain menette, vaikka lapsi kiljuisi kuinka paljon. Maailmaan mahtuu ääntä. Toki voit osoittaa empatiaa kuivaamalla kyyneleet ja pussaamalla poskelle, halaamalla. Mutta älä itse mene siihen lapsen sekasortoon mukaan, vaan näytä hänelle olemalla rauhallinen, ettei hommassa ole mitään pelottavaa. Kun menette päiväkotiin, puhu hoitajien kanssa ja lähde pois reippaasti, sanoen lapselle " hei, äiti menee töihin nyt, nähdään iltapäivällä!"

että ihan oikeasti EI olisi kannattanut pitää 5-vuotiaaksi kotihoidossa :-( Nöin se vaan on. Ystävän 6v. täyttänyt ei pysty olemaan erossa äidistään edes tuntia (siis muiden kuin tuttujen/sukulaisten hoidossa) ja syksyllä pitäisi aloittaa eskari. No, nyt edessa lapsipsykologit ja muut ruljanssint, jotta saataisiin lapsi " eskarikuntoon" syksyksi. Rankkaa on.

houkuttelet sillä ja kerrot mistä jää paitsi jos ei mene

Miten lapset voivatkin olla niin erilaisia...

Ei ole erityisesti äitiinsä liimautunut. Isänsä kanssa ovat kotona olleet ja minä töissä (nyt lomalla). Lapset ovat yksilöitä, en usko että hoidon aloittaminen olisi ollut aikaisemminkaan helpompaa. Se vaan on tosiaan ollut pienestä asti niin hirmu herkkä. Hankala herkkien selvitä raa' assa maailmassa. Toinen muksu onkin sitten ihan erilainen.



ap

mikäli häntä ei siis yritetä väkisin runnoa " kovemmaksi" . Ulkopuolelta sitä karaisua kyllä joka tapauksessa tulee, koti voidaan pitää turvallisena pesänä. Ja se riittää.

Aloitti eskarin syksyllä, uusi ryhmä ja paikka. Sai palkkion joka iltapäivä onnistuneesta päivästä ja kun eka kuukausi meni hyvin, varasin perheelle Ruotsin-risteilyn. Kuukausi meni hyvin ja sen jälkeen ei asiaa ole tarvinnut murehtia.

Vierailija:

Aloitti eskarin syksyllä, uusi ryhmä ja paikka. Sai palkkion joka iltapäivä onnistuneesta päivästä ja kun eka kuukausi meni hyvin, varasin perheelle Ruotsin-risteilyn. Kuukausi meni hyvin ja sen jälkeen ei asiaa ole tarvinnut murehtia.

" jos mä teen ton, niin mitä mä sit saan?"

Mun miehen lapsi on palkittu jokaisesta jalan nostamisestakin, ja nyt tilanne on sellainen, että hän on ihan helvetin vihainen, ellei hän saa ansaittua palkintoa ihan jo pelkästään siksi ettei lyö ketään tai että hän hengittää ja on.