Mä en ymmärrä teitä naisia joilla on yksi vauva kotna ja mies töissä

En mä ainakaan. Helppoa on ja ihanaa, juuri aamulla niin viimeksi ajattelin, tämä on elämäni parasta aikaa. :)

Olin minäkin yh kun vauva oli pieni, enkä usko, että äijälliset pääsi sen helpommalla. Oma lupa, oma tupa ja kukaan ei riko rauhaa kun on yh.

mielestä ole rankaa vaan suhteellisen leppoisaa.

Ap, ei pahalla, mut kuulostat jotenkin katkeralta/kateelliselta. Kaikkien olisi syytä muistaa se, että vaikka olisi kuinka rankkaa, niin aina on joku jolla on vielä rankempaa!

Suurperheellinen yh, kysypä afrikkalaisetlta suurperheen yh-äidiltä, jolla, ja jonka kahdella vanhimmalla tyttärellä on HIV, vesi kannetaan kolmen kilometrin päästä ja kolme lasta on kuollut ripuliin.



Rankkuuden kokemus on tosi subjektiivinen, ja kyllä yhden lapsen äiti saa valittaa väsymystä jos on väsynyt, ei siihen tarvita lupaa toiselta äidiltä.

Mutta uskon kyllä siihenkin, että yksikin itkuinen, koliikki/korvakierrelapsi voi väsyttää molemmat vanhemmat, ensimmäinen lapsi voi olla aika työläs, kun elämä perheessä muuttuu totaalisesti yhtäkkiä. Tietenkin yksinhuoltajilla on rankkaa, kun ei ole puolisoa jakamassa vastuuta, mutta toisaalta monet yksinhuoltajat saavat ulkopuolista lastenhoitoapua muualta. Joistakin miehistä ei ole myös apua ollenkaan, sellaisiakin tapauksia tiedän.

vauva 6kk, mies töissä ja raksalla...

Vauvanhoito ja kotityöt minun vastuullani täysin. Elän elämäni parasta aikaa :) Ihana tehdä kotitöitä pitkin päivää... sen sijaan, että ne pitäisi tehdä töiden jälkeen.

Tiedän kyllä, että on niitäkin paljon, jotka valittavat, kun joutuvat hoitamaan kaiken.

Mun mielipiteeni on se, että valtio (eli kela) maksaa mulle tällä hetkellä palkkaa siitä, että hoidan vauvaamme ja teen ne kotityöt. Miksi ihmeessä mieheni pitäisi pitkän työpäivän jälkeen vielä tehdä kotitöitäkin? Ainiin... tietenkin siksi, että lapsen kanssa on niin rankkaa ja siksi, kun kotityöt pitää jakaa tasapuolisesti.

Minähän olen häpeäksi ja teen hallaa kaikille naisille, kun " palvelen" miestäni ;)



(ja kyllä... minä tiedän myös sen, ettei elämä ole näin helppoa ja aurinkoista enää sitten, kun joskus on ehkäpä uhmaikäinen esikoinen ja pieni vauva... toivottavasti sekin päivä kuitenkin tulee...)

Mikä tämän pointti oli?

tällaisen tapauksen, joka ei saa kotona mitään tehtyä, kun on vauva. :D

Mä hoidin vauvaa ja tein jatko-opintoja päivät, miehen kanssa tehtiin sitten kotityöt kun hän tuli illalla kotiin. Aika mukavasti siinä meni se vuosi.

Eiväthän tällaiset minun kaltaiseni " helppoa ja hauskaa on, hyvin tulee nukuttua ja äitiysloma tuntuu todellakin lomalta" -tyypit ole vertaistuen tarpeessa. Me ollaan hiljaa ja tyytyväisesti kodeissamme.



Vauvat ovat niin erilaisia, etten mitenkään voi tuomita niitä joilla on vaikeampaa kuin itsellä.

Varmasti esim. kehitysvammaisten lasten vanhemmilla on keskimäärin paljon rankempaa kuin terveiden lasten vanhemmilla.

Vauva itkee ja kitisee ja sitä pitää kantaa koko ajan. Ei myöskään nuku päiväunia. Meillä on lisäksi 2 vanhempaa lasta.

...Vierailija:

tällaisen tapauksen, joka ei saa kotona mitään tehtyä, kun on vauva. :D

Minulla on tässä kohta 2v ollut rakas mies haudan levossa ja itsekseni olen arkea pyörittänyt.



Lapset nyt 7v, 5v, 3v ja 1v.



Rankkaa on ollut, voin kertoa. Mutta selvitty ollaan jokaisesta päivästä. Lapsetkin jo iloisempia, terveenoloisia, ihania ja tasapainoisia.



Aurinko paistaa ja tulee kesä. Sitä odotellessa.

Koittakaa kuvitella tilanne, että sulla on 2.5-vuotias uhmaikäinen ja kaksosvauvat. Vaikka yksi vauva olisi kuinka koliikki tahansa, olisi elämä kyllä yhden kanssa ihan luksusta (tarkoitan helppoa, ei välttämättä sisällöltään yhtä rikasta kuin useamman kanssa)! Ette tiedä yhden lapsen äidit yhtään mitään mitä on oikea lapsiperhearki.



t. Kolmen pienen ehkä vähän sitten katkera äiti

Ette tiedä yhden lapsen äidit yhtään mitään mitä on oikea lapsiperhearki.

ja eiköhän itselläsi kuitenkin ole helpompaa ilman sitä sotkevaa äijää?

Tai sanomaan että mun pitäisi tehdä kaikki kotityöt yksin vain koska olen kotona vauvan kanssa. Mähän marisen silloin kun siltä tuntuu.