Oletko kokenut jalat alta vievän rakkauden ollessasi suhteessa toiseen?

Kyllä. Kaikkea. Vei. Jäin. Ei olis pitänyt jäädä.

Olen.

Elämäni suurimman rakkauden.

Erosin jo muutenkin lopun partaalla olevasta avioliitostani, mutten saanut tuota elämäni rakkautta.

Nykyisin jo useamman vuoden onnellisessa uudessa suhteessa, mutta tuo elämäni rakkaus on yhä salainen haaveeni.

Ja varmaan tulee aina olemaan.

Olen ja,koen vieläkin. Vaikka yritän unohtaa. Ja olla varma ettei se toinen rakasta. Mut tunteet sanoo rakastaa. Jo monta vuotta.

Olen kokenut. Lasteni isä. Suhde päättynyt vuosia sitten mutten ole löytänyt ketään joka kiinnostaisi enää. Haluan nimenomaan tuon tunteen, että voisin lähteä suhteeseen, enkä millään väkinäisellä tutustumisella. Mutta tämä ei kyllä mihinkään johda koskaan eli taktiikkani on väärä varmaankin ja vääränlaisia miehiä ajattelen siinä mielessä sis?

Kyllä! Muuan amerikkalainen eversti, joka palveli maataan Afganistanissa, vei minulta jalat alta...

Olen. Erosin silloisesta poikaystävästäni sen rakkauden tähden ja nyt 25 vuotta myöhemmin rakastan yhä yhtä paljon. Ehkä jopa enemmän jos mahdollista, nyt näkee toisen tärkeyden ihan eri tavalla kun yhteiset lapset on maailmalla.

Mamma 54v

Kyllä. Lähdin. Ruoho todellakin oli vihreämpää toisella puolen. 22v yhdessä/3 lasta.

Olen. Juuri yritän unohtaa, päästää haaveista irti. Viimeiset kolme kuukautta mies on ollut mielessäni lähes koko ajan; ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Raastavaa. En tee mitään,vaikka tunne ehkä molemminpuolinen. Asetelma on sellainen,etten voi. Toisaalta minulla on hyvä parisuhde, aivan ihana ja huolehtiva mies, jota itse olen laiminlyönyt.

Tämä toinen mies on kuitenkin sielunkumppanini, tunnen valtavan suurta yhteyttä häneen. Muistan jokaikinen hetken tarkalleen hänen kanssaan. Sydän on särkynyt, mutta pakko päästää irti.

Olen työpaikalla, noin 20 vuotta sitten. Paitsi että itse olin vapaa ja hän varattu pienen lapsen isä. Koskaan sen jälkeen en ole rakastanut samalla tavalla.

Yritin peittää tunteeni, mutta vaikeaa se oli, lopulta irtisanouduin, rakastin häntä niin paljon etten halunnut aiheuttaa mitään mielipahaa hänelle tai perheelleen.

Se hetki oli elämäni vaiken kun suljin työpaikan oven takanani viimeisen kerran, ja sitä seurasi raskaita kuukausia.

Muistelen miestä vieläkin parinkymmenenvuoden jälkeen lämmöllä, vaikken muista enää nimeä tai oikein kasvojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Juuri yritän unohtaa, päästää haaveista irti. Viimeiset kolme kuukautta mies on ollut mielessäni lähes koko ajan; ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Raastavaa. En tee mitään,vaikka tunne ehkä molemminpuolinen. Asetelma on sellainen,etten voi. Toisaalta minulla on hyvä parisuhde, aivan ihana ja huolehtiva mies, jota itse olen laiminlyönyt.

Tämä toinen mies on kuitenkin sielunkumppanini, tunnen valtavan suurta yhteyttä häneen. Muistan jokaikinen hetken tarkalleen hänen kanssaan. Sydän on särkynyt, mutta pakko päästää irti.

Tämä. Elä hetkessä nauti

Kyllä. Mies tunnusti omat tunteensa vuosien jälkeen. Sitten tapahtui erittäin tuskallinen suhteentapainen, jonka mies lopetti koettuaan seksuaalista riittämättömyyttä ja häpeää, joiden kanssa kyllä yritin auttaa. Taustalla oli jotain kummallista, mistä en päässyt selvyyteen. Romahdus oli kauhea ja toipuminen vei vuosia. Jäin liittooni, jossa ei ollut mitään sen kummempaa vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työpaikalla, noin 20 vuotta sitten. Paitsi että itse olin vapaa ja hän varattu pienen lapsen isä. Koskaan sen jälkeen en ole rakastanut samalla tavalla.

Yritin peittää tunteeni, mutta vaikeaa se oli, lopulta irtisanouduin, rakastin häntä niin paljon etten halunnut aiheuttaa mitään mielipahaa hänelle tai perheelleen.

Se hetki oli elämäni vaiken kun suljin työpaikan oven takanani viimeisen kerran, ja sitä seurasi raskaita kuukausia.

Muistelen miestä vieläkin parinkymmenenvuoden jälkeen lämmöllä, vaikken muista enää nimeä tai oikein kasvojakaan.

Et muista nimeä?! Oletko dementikko vai etkö ole ylipäänsä ikinä ihastunut kehenkään muuhun? Miten voi unohtaa rakastamansa ihmisen NIMEN?!

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Elämäni suurimman rakkauden.

Erosin jo muutenkin lopun partaalla olevasta avioliitostani, mutten saanut tuota elämäni rakkautta.

Nykyisin jo useamman vuoden onnellisessa uudessa suhteessa, mutta tuo elämäni rakkaus on yhä salainen haaveeni.

Ja varmaan tulee aina olemaan.

Vähän sama juttu, mutten haaveile. Näin on hyvä. Parempikin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Muuan amerikkalainen eversti, joka palveli maataan Afganistanissa, vei minulta jalat alta...

Ja rahat tililtä..?

Olen, ulkomailla reissatessani. En ollut valmis jättämään kaikkea taakse ja ottamaan riskin. Välillä kyllä vieläkin mietin teinkö virheen.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Elämäni suurimman rakkauden.

Erosin jo muutenkin lopun partaalla olevasta avioliitostani, mutten saanut tuota elämäni rakkautta.

Nykyisin jo useamman vuoden onnellisessa uudessa suhteessa, mutta tuo elämäni rakkaus on yhä salainen haaveeni.

Ja varmaan tulee aina olemaan.

mulle kävi samoin. Erosimmekin samoihin aikoihin ja tarkoitus oli aloittaa yhteiselämä mutta toisin kävi.

Molemmilla jo yli 20v uudet elämät mutta jotain jäi kaivelemaan kumpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työpaikalla, noin 20 vuotta sitten. Paitsi että itse olin vapaa ja hän varattu pienen lapsen isä. Koskaan sen jälkeen en ole rakastanut samalla tavalla.

Yritin peittää tunteeni, mutta vaikeaa se oli, lopulta irtisanouduin, rakastin häntä niin paljon etten halunnut aiheuttaa mitään mielipahaa hänelle tai perheelleen.

Se hetki oli elämäni vaiken kun suljin työpaikan oven takanani viimeisen kerran, ja sitä seurasi raskaita kuukausia.

Muistelen miestä vieläkin parinkymmenenvuoden jälkeen lämmöllä, vaikken muista enää nimeä tai oikein kasvojakaan.

Et muista nimeä?! Oletko dementikko vai etkö ole ylipäänsä ikinä ihastunut kehenkään muuhun? Miten voi unohtaa rakastamansa ihmisen NIMEN?!

Mä ymmärsin, että kyseessä ei ollut suhde.