Lue keskustelun säännöt.
Puolison kuolema
31.08.2019 |
Kuinka kauan suunnillen suruaika kestää kun mies on kuollut? Varmaankin ykslilöllistä. Mieheni kuolemasta on nyt kulunut noin puoli vuotta. En osaa yhtään iloita siitä, että olen nyt vapaa ja sinkku vaikka kuinka sitä haluaisin. Näen unia missä olen edelleen mieheni kanssa yhdessä. Olin mieheni kanssa 30 vuotta. Olen aina ollut kova bilettämään, mutta nyt ei edes kiinnosta koska olen niin surullinen ja uuden miehen löytäminen tuntuisi varmaan pettämiseltä. Miten päästä eroon surusta, koska elämäni kuitenkin jatkuu ja haluan löytäää sen kenen kanssa olen seuraavat 30 vuotta.
Kommentit (7)
Mulla meni melkein 5 vuotta, mutta yksilöllistähän se on. Ei voi tietää etukäteen, eikä mun mielestä edes tarvitse. Tsemppiä elämään ja päivä kerrallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko halunnut olla vapaa ja sinkku jo silloin kun miehesi vielä eli? Vai olitko tyytyväinen elämääsi ja parisuhteeseesi? Jos olit onnellinen miehesi kanssa, niin puoli vuotta on tosi lyhyt aika siihen, että alkaisi nauttia vapaudesta (?) ja sinkkuna olosta.
Se kaikkein vahvin surun aika on ensimmäinen vuosi. Toinen vuosi seuraa hieman lievempänä perässä ja tottuu siihen, että on surua. Kolmas vuosi on tietysti helpompi ja joka minulla on nyt meneillään. Uskon muutenkin, miten suru on meissä aina muuttaen vain muotoaan ajan kanssa.
Olen suostunut kokemaan kaikki tunteet vahvasti ja jokaisen läpi käyden. Se on auttanut siihen, että sitten ne tunteet on puitu ja nähty ja voi tehdä monenlaista muutakin siinä rinnalla. Etten työnnä sitä pois ja mene eteenpäin. VIhaan sanaa eteenpäin, sillä siinä pitäisi silloin kiirehtiä pois asioista jotka on pakko käsitellä ensin ennen kuin pääsee eteenpäin.
Olen muuttunut kuoleman ja siihen kytkeytyvien muiden ikävien asioiden myötä, joten en pystyisi olemaan sama ihminen kuin mitä olin ennen puolison kuolemaa. Se kaikkii on kypsyttänyt minut kohtaamaan nyt ihmisen, jollaista en olisi arvostanut ennen miehen kuolemaa. Seurustelen siis.
Tosin oli minulla älytön biletysputki ja ryyppäsin rälläsin ja tein älyttömyyksiä, jotka oli nekin vaan pakko käydä läpi. Nyt tiedän, ettei sellainenkaan toimi enää.
Voimia eteenpäin ja osanottoni miehesi poismenon johdosta.
P.S. Jos kiinnostaa leskiseura, niin kannattaa googlettaa erilaisia sopeutumiskuntoutuksia ja keskusteluryhmiä. Aina sieltä voi joku mukava leski törmätä vastaan,
Puoli vuotta on hyvin lyhyt aika. Minä rupesin vuoden päästä miehen kuolemasta olemaan valmis edes kovasti pakottamalla treffeille. Ja ensi treffeistä se natsasikin, uusi parisuhde. Edesmeneen kanssa olimme 15 vuotta yhdessä, kuolemaa hän teki yli vuoden, että ei se ihan yllätyksenä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen vuosi oli suorittamista ja selviämistä, meni sumussa. Toinen ja kolmas vuosi rysäytti todellisuuteen, tätä tämä nyt on ja oli vaikeaa. Neljäs vuosi toi jo helpotusta ja nyt viidentenä vuotena on paljon helpompi hengittää. Ei ole oikotietä, kyllä se vaan aikansa vie. Tämä on oma kokemukseni.
Käy jollakin terapeutin luona säännöllisesti