Pitäisikö vaan erota?

Keskustelisin ja tekisin selväksi, ettei asia ole ok. Vaadit itsellesi samat oikeudet.

Ei sit ollu isäainesta siinä.

Tunti tunnista "omaa aikaa" kodin ulkopuolella. Poislukien työssäkäynti.

Vakavan keskustelun paikka.

Se ei käy, että toinen on koko ajan vastuussa ja hoitamassa lasta.

Molempien täytyy saada mennä harrastukseen, näkemään kavereita tms tietty yhdessä sovittu aika viikossa ja yhteistä koko perheen aikaa täytyy myös olla. Eli ei niinkään, että koko ajan jompikumpi lentää jossain.

Kärjistetysti: Sovitte esim että ma ja ke sun harrastus. Ti ja to mun harrastus. Pe on perheaikaa. Lauantaina molemmat saa pari tuntia aikaa vaikka kahville kavereiden kanssa tai hyppimään voltteja ulos. Sunnuntaina perheaikaa. Muut menot sovitaan sen mukaan kun niitä tulee.

Ja hei, vauvan kanssa ei ole sidottu kotiin vaan voi mennä moneen paikkaan - jopa mies.

Ei kannata erota. Asiat selviää kyllä. Teillä on vain hankala elämänvaihe.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota. Asiat selviää kyllä. Teillä on vain hankala elämänvaihe.

Olisko sulla mitään konkreettisempia työkaluja tarjota, kuin tällaista kiinalaisen ravintolan onnenkekseihin verrattavaa diibadaabaa?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin ja tekisin selväksi, ettei asia ole ok. Vaadit itsellesi samat oikeudet.

Olen keskustellut aiheesta ja vastaukset on luokkaa :

”Mä käyn töissä niin mun pitää saada nukkua/juhlia/nähdä kavereita enemmän, sä oot vaan vapaalla kotona lapsen kanssa” tai ”Mä tuenaan meille rahaa niin kyllä sä voit edes lapsen ja kodinhoidon hoitaa siitä hyvästä”. Eli ei tunnu ymmärtävän asiaa.

Lapsen voi kohta laittaa tarhaan ja sinä voit mennä töihin. Sitten varmasti olette tasavertaisia?

Miksi te ette osaa keskustella asioista ENNEN lastentekoa. Olisi ihan yksinkertaista käydä läpi , että tilanteet muuttuu kun ollaan PERHE. Silloin ei voi enää elää kuin sinkku ja jättää huomioimatta muuta perhettä. Jos siinä keskustelussa käy ilmi, että toinen ei kykene ymmärtämään sitä tosiseikkaa mitä lapsi tuo tullessaan, niin sellaisen kanssa EI lisäännytä.

Niin ja vetoo aina että ei ole pitkään aikaan nähnyt kavereita ja pakko lähteä juhlimaan. Yleensä esim kahvilla käyminen vauvan kanssa ei ole kavereiden näkemistä. Itse en ole käynyt koko 7kk juhlimassa saatikka nähnyt ystäviä yksin. Siihen vielä se 9kk raskausaika päälle, silloinkin mies juoksi joka viikonloppu tiedä missä kissanristiäisissä ja vakuutteli että pakko nyt vielä juhlia kun se on mahdollista. Vaan kun sama meno jatkuu edelleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ette osaa keskustella asioista ENNEN lastentekoa. Olisi ihan yksinkertaista käydä läpi , että tilanteet muuttuu kun ollaan PERHE. Silloin ei voi enää elää kuin sinkku ja jättää huomioimatta muuta perhettä. Jos siinä keskustelussa käy ilmi, että toinen ei kykene ymmärtämään sitä tosiseikkaa mitä lapsi tuo tullessaan, niin sellaisen kanssa EI lisäännytä.

Ihmiset muuttuu?

Ei mies voisi edes käydä töissä jos et hoitaisi vauvaa. Se on sinun työsi nyt. Ja saat siitä palkkaakin. Eli vapaa-aika sitten puoliksi.

Yksinkertaisesti vain lähdet omiin menoihinsa ja jätät vauvan miehelle. Sehän on hänen mielestään vain rentoa vapaa-aikaa ;). Vai pelkäänkö että jättää vauvan hoidotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ette osaa keskustella asioista ENNEN lastentekoa. Olisi ihan yksinkertaista käydä läpi , että tilanteet muuttuu kun ollaan PERHE. Silloin ei voi enää elää kuin sinkku ja jättää huomioimatta muuta perhettä. Jos siinä keskustelussa käy ilmi, että toinen ei kykene ymmärtämään sitä tosiseikkaa mitä lapsi tuo tullessaan, niin sellaisen kanssa EI lisäännytä.

Ihmiset muuttuu?

Kukaan ei muutu taikaiskusta idiootiksi, vaan jos on halunnut jättää merkit näkemättä , niin oma syy. Tottakai kaikki muuttuu, mutta on todellisen typerää väittää, että ihminen muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Kyllä se juhlissa juoksija on taatusti niissä juhissa juossut ennen sitä lastakin. Tässä tilanteessa nimenomaan käydään se keskustelu, että ymmärtääkö se kumppani myös, mitä se lapsen tulo tarkoittaa ? Enää ei voi yksinkertaisesti laukata baareissa kavereita näkemässä, kun on se perhe.

Mitä on juhliminen? Liittyykö siihen alkoholi? Miksi ei osata juhlia ihan tavallisesti niin, että se sopii kaikenikäisille? Väitän, että alkoholin avulla juhlien aikaansaaminen on elämänharhaa, eikä oikeaa elämää.  Voisi lopettaa kokonaan? Urheilu on parempi harrastus molemmille, sillä se tukee jaksamista pikkulapsiaikana.  Lapsesta jaetaan vastuu vanhempien välillä puoliksi. Miehen olisi aika löytää isäystäviä?

Lähde pariksi viikoksi majailemaan vanhemmillesi vauvan kanssa. Mies saa sitten ihmetellä tyhjää kotia. Todennäköisesti pitää sinua tällä hetkellä itsestäänselvyytenä.

Lapsen/vauvan ja äidin side on usein todella tiivis ja mies tuntee itsensä helposti täysin 3. pyöräksi siinä. Erojahan tulee paljon juuri lapsen syntymän jälkeisinä aikoina elävillä vanhemmilla, tämä tuskin on sattumaa. Miehelle voi olla pienen kriisin paikka kun entinen elämä on tavallaan menetetty. Jos mies tuo kuitenkin rahaa kotiin ja takaa perheen toimeentulon, niin sehän on jo paljon se (tai pitäisi ainakin olla). Siis paljon huonomminkin voisi kyllä mennä. Ja kaikki isät eivät myöskään ole luonteeltaan sellaisia perheenisätyyppejä (joita nykyisin suuresti ihannoidaan). AP:n kuvaama tilanne oli täysin normaali asetelma vielä muutama kymmentä vuotta sitten ja silloin kukaan ei olisi ihmetellyt asiaa. Jos tällä perusteella nykyisin erotaan, niin en ihmettele, että erotilastot ovat mitä ovat. Tottakai ideaalitilanne olisi se, että mies tekee paljon töitä ja vielä lisäksi osallistuu aktiivisesti kotona kaikkiin velvotteisiin. Elämä nyt harvoin vain noudattaa mitään ideaalia.

Ei "vaan erota", mutta keskustella. Miehen pitää osallistua perhe-elämään ja viettää aikaa kanssanne jos toivoo, että sinäkin haluat jatkaa suhdetta. Se, että haluat jatkaa suhdetta edellyttää tietenkin sitä, että saat kokea itsesi ja yhteisen lapsenne miehelle tärkeäksi. Nyt miehen käytös viestii muuta.

Mies ei ehkä ole kotona pesivää tyyppiä eikä kaikkien tarvitse sellaiseksi muuttua. Vauva-aika on niin lyhyt, että se menee noinkin, hyvä, että omat kaverit ja menot säilyvät. Mutta teidän pitäisi viettää aikaa myös perheenä ja molempien päästä kulkemaan vapaa-ajalla. Nythän tilanne on epäreilu ja miehen huomio pelkästään väärissä asioissa jos meinaa teidänkin pitää elämässään.

Kun mitään ei vaadita on kätevää pitää kotona siivooja/lapsenhoitaja/aina itsestäänselvä vaimo.

Rakastat miestä, mutta miten hänen rakkautensa sinuun ilmenee ja toimiiko teidän suhde (ei)? Pelkällä rakkaudella ei pötkitä pitkälle.

Mitä mies on vastannut, kun olet kertonut harkitsevasi eroa?

Minusta on tärkeä kertoa se, että mies ymmärtää, että olet tosissasi. Ja sanoa myös selvästi, että näin ei voi jatkua, se ei ole mahdollista, etkä sinä hyväksy sitä.

Mitäpä jos et kysyisi mitään lupaa, vaan kun mies tulee töistä, lähdet samalla oven avauksella? Sanot mennessäsi että tarvitset nyt omaa aikaa, moro. Ota ne ohjat omiin käsiisi, äläkä anna miehen päättää puolestasi.