Isovanhemmat, jotka eivät ole koskaan tavanneet lapsenlapsiaan.

Mieheni isä on kyllä silloin tällöin nuo nähnyt (tosin ei omasta aloitteestaan). Hänen suhtautumisensa lapsenlapsiinsa oli kutakuinkin sama kuin ap:n tapuksessa.

Äitini on ollut aina kiinnostunut vain siskoni lapsista. On kyllä tavannut kaikki lapseni muttei kiinnosta edes tutustua selvästikään...saati viettää aikaa yhdessä.

En ole jaksanut enää pitää yhteyttä, vaan eipä ole äitinikään yhteyttä pitänyt.

Tuttua, mun vanhemmat samanlaiset (eit halua nähdä/pitää yhteyttä) ja appivanhemmat on sitten vähän erilailla vaikeat, varmaan tykkäävät lapsistamme jollain tasolla, mutta anopin mt-ongelman takia eivät jaksa käyttäytyä normaalisti. Käydään siellä harvalseötaan, anoppi aina kilahtaa ja raivoaa. Mutta koska ne on ainoat edws vähän kiinnostuneet isovanhemmat niin yrietetään pitää vähän edes yhteyttä.

Ne mum omat vanhemmat on ihan täys pettymys. Olivat kylmiä ja tylyjä ja piittaamattomia lapsuudessani, ja nyt on välinpitämättömyys kasvanut kolmanteen potenssiin. Ei ole näkynyt heitä mun häissä, lastemme ristiäisissä, synttäreillä tai muutenkaan.

No, heidän tappio - vaikka tajuan toki että he eivät koe sitä tappioksi kun ei ät edes tiedä mistä jään paitsi.

Vanhuuden apua heidän on turha odottaa. Sitä ei tule.

Siskoni miehen mummu oli kuulemma ilmoittanut heti lapsenlapsen syntymänsä jälkeen, etei ole tätä maailmaan halunnut eikä koskaan aio tätä tavata ja piti lupauksensa 44 vuotta, kunnes kuoli. Näin sisareni mies kertoi, ettei koskaan nähnyt isoäitiään.

Onpas kamalaa :(

Melkoisen julmaa puhetta isovanhemmalta, jos ei halua edes nähdä lapsiaan tai lapsen lapsiaan. Täytyy olla todella ongelmalliset välit syystä tai toisesta. Ei normaalia.

Lapsenlapsi syntyi toukokuussa, kysyttiin lupaa tulla katsomaan ja saatiin tieto, että perhe ilmoittaa, kun heille sopii, lasta pitää säästellä turhilta pöpöiltä. Vielä ei ole tullut ilmoitusta, että saadaan vauvaa nähdä. Varmaan sillä on jo nimikin.

Oikeasti vaikea käsittää, että tuommoisia ihmisiä on. Tuollai vaan ilmottaa ilkeesti.

En mä itsekään ole mikään maailman herttaisin ja sosiaalisin ihminen, mutta omien lasten jälkeläisiä, kyllähän he kiinnostaa. En mä muiden mukuloista välitä.

Äitini oli meidän lasten elämässä tiiviisti, kun olivat pieniä. Ei niinkään hoitanut, mutta äiti kulki meidän matkassa kaikki lomansa. Oli yökylässä viikonloppuja. Jouluna oli parisen viikkoa putkeen. Oli yksi perheenjäsen, hänelle oli varattu huonekin.

Sitten hän löysi miehen ja ei enää käynyt ollenkaan. Se oli sillä selvä. Me sitten käytiin satunnaisesti äidin luona pari tuntia kahvilla..

Meni muutama vuosi noin ja sisko sai esikoisensa. Sen jälkeen meidät hylättiin täysin. Sisko asuu samassa naapurustossa kuin äitini, että onhan se lähempänä.

Selitä tässä nyt sitten lapsille, miksi mummoa ei enää näe, kun en itsekään tiedä syytä. Olen kysynyt, että olenko/ollaanko loukattu tai jotain? Ei kuulemma olla, mutta kun on nyt kaikkia kiireitä.

Veljeenhän sillä meni välit samantien, kun broidi lisääntyi. Tosin siellä päässä käly teki sen päätöksen, ettei tuo isoäiti ole elämässä, kun kohteli meitä niin tylysti.

Muita isovanhempia meillä ei olekaan. Anoppi on kuollut, appea en ole koskaan tavannutkaan, mun isä kuoli mun lapsuudessa.

Olishan se kiva, että lapsilla olisi isovanhemmat, mutta ei niillä vaan nyt sitten ole. Eikä oikein sukuakaan. Veljeen pidellään yhteyksiä yllä, heidän kanssaan nähdään ja reissataan nykyään. Siskoa harvemmin, kun se on vähentänyt yhteydenpitoa.. äidin takia? Miehellä ei sisaruksia olekaan.