Miksi lisäännyit sellaisen luuserimiehen kanssa, joka ei hoida omia lapsiaan?
Tämä kysymys esitetään usein tällä palstalla. Ketjuissa, joissa uupunut äiti purkaa tilannettaan tai kyselee vinkkejä jaksamiseen.
Itse lisäännyin tuollaisen miehen kanssa. Miksi? Siksi, että ennen lapsen saamista hän:
-oli perusluotettava tavallinen mies
-tykkäsi lapsista
-halusi lapsia
-oli sitä mieltä, että tietenkin molemmat hoitaa vauvaa yhdessä
-otettiin kissa ja hän huolehti siitä kissasta aina hyvin
-teki paljon kotitöitä
-teki myös epämieluisia kotitöitä ilman pyyntöä eikä valittanut niistä koskaan
-ei ollut alko-ongelmaa eikä peliongelmaa hänellä
-oltiin yhdessä vuosia ennen lasten tekoon ryhtymistä
Mistä minä olisin voinut arvata, että hän ei sitten suostukaan hoitamaan vauvaa eikä sitä lastamme edes kun lapsi on nyt kaksivuotias?!
Kommentit (50)
Koska jos mä olisin halunnut lasten hoitajan, piparkakkujen leipojan ja mustikan poimijan, niin olisin suosiolla ottanut naisen. Mitä mä miestä sellaiseen tarvisin, kun tekee sen joka tapauksessa naista huonommin. Valitsin siis siksi miehen ihan muista syistä.
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
Joo minua siis kiinnostaisi myös se, että minkälainen ihminen esittää tuon otsikon kysymyksen. Koska esim. oma mieheni ei ollut ollenkaan sellainen, että etukäteen voisi mitenkään arvata, että hän ei hoida.
AP
Olin nuori ja naivi, enkä osannut ajatella ehkä ihan viisaasti silloin, elämä opettaa, se on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toiseksi saa, mä yritän oppia niistä ja osan kai voisin vain unohtaa....
Luulit, että saat lapsella kiristämällä muutettua miehen haluamaasi suuntaan. Ja kun se ei onnistunut, niin valitat, että mies oli ennen sitä ja sitä ja teki sitä ja sitä ja jos muistelet, niin oikeasti ei ollut eikä tehnyt. Ne oli asioita, joita luulit, että mies tulee olemaan ja tekemään, mutta ei...
Mistään en arvanut. Voi kun olisinkin tiennyt ettei kiinnosta, olisin etsinyt sellaisen jota olisi kiinnostanut.
Yhdessä 10v ja aina sanoi haluavansa lapsia. Täyttä valhettahan se oli.
Surullinen lasten puolesta.
Muutetaan viestiä, mies sanoo, tekee ja lupaa mitä vaan saadakseen.... ei se sen kummempaa ole.
Ymmärrän asian, jos ap:n tilanne on käynyt ensimmäisen lapsen kohdalla. Mutta en ymmärrä asiaa, jos lapsia on tehty enemmän, vaikka ekankaan hoitoon mies ei ole osallistunut tai että tehdään se eka lapsi miehelle, jolla jo on olemassa lapsia, joita ei tapaa/hoida. Silloin vika on mielestäni jo naisessakin.
Kertokaa mikä sai teidän tekemään toisen tai kolmannen lapsen saman miehen kanssa tai mikä sai ajattelemaan, että MiNun lapsiani tuo varmasti hoitaa, vaikka aiempiaan ei.
Kiinnostaa myös se, mitä tällainen lastaan hoitamaton mies tekee kun tuore äiti haluaa käydä kaverinsa kanssa vaikka yksillä ja jättää 2 viikkoisen vauvan miehelle. Jättävätkö vauvan yksin kotiin ja tulee perässä baariin vai mitä ne sille tekee?
Vierailija kirjoitti:
Joo minua siis kiinnostaisi myös se, että minkälainen ihminen esittää tuon otsikon kysymyksen. Koska esim. oma mieheni ei ollut ollenkaan sellainen, että etukäteen voisi mitenkään arvata, että hän ei hoida.
AP
No mies tietenkin. Mieshän sen päättää, hoitaako ne lapsensa vai ei.
En olisi arvannut. Mies vaikutti lapsirakkaalta ja hän ylipuhui minut haluamaan lapsen. Pienempänä hoiti enemmän lasta, kun vaadin ja olin myös jaksamisen äärirajoilla.
Toisaalta ymmärsin, että ellen olisi saanut lasta tämän miehen kanssa, olisin jäänyt lapsettomaksi.
Nyt en jaksa vaatia häntä tapaamaan lastaan. Mielestäni aikuisen ihmisen pitäisi itse ymmärtää, että lasta pitää nähdä säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Sama yllätys se oli minullakin, kun mies puheistaan huolimatta toimikin toisin. Toisen lapsen kohdalla mitään yllätystä ei tullut, tiesin mitä tein, koska halusin esikoiselle sisaruksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
LOL, elämä hellan ääressä elämää, samalla kun mies purjehtii, kiertää juhlimassa, istuu bissellä, harrastaa, pelaa, löhöilee ja nauttii? Ja naisella on kaikki paskaiset kotityöt? Jjjjust.
Elämä on valintoja. Suhde lapsiin luodaan olemalla läsnä. Jos mieluummin viettää aikaansa huvitellen, mikäs siinä. EIvät lapset sitten isompina rakasta ja arvosta sellaista ihmistä.
Sitten (yksinäisenä) vanhana tämä asia alkaa kalvaa. Yhden jos toisen suusta olen kuullut, että harmittaa, kun ei ollut lapsen/lapsien kanssa enemmän, kun olivat pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän asian, jos ap:n tilanne on käynyt ensimmäisen lapsen kohdalla. Mutta en ymmärrä asiaa, jos lapsia on tehty enemmän, vaikka ekankaan hoitoon mies ei ole osallistunut tai että tehdään se eka lapsi miehelle, jolla jo on olemassa lapsia, joita ei tapaa/hoida. Silloin vika on mielestäni jo naisessakin.
Kertokaa mikä sai teidän tekemään toisen tai kolmannen lapsen saman miehen kanssa tai mikä sai ajattelemaan, että MiNun lapsiani tuo varmasti hoitaa, vaikka aiempiaan ei.
Kiinnostaa myös se, mitä tällainen lastaan hoitamaton mies tekee kun tuore äiti haluaa käydä kaverinsa kanssa vaikka yksillä ja jättää 2 viikkoisen vauvan miehelle. Jättävätkö vauvan yksin kotiin ja tulee perässä baariin vai mitä ne sille tekee?
Meillä on kaksi lasta. Heidät on tehty "putkeen", eli olin kotiäitinä 3 v. Kuvittelin, että tilanne jotenkin muuttuisi ja tasaantuisi kun menen töihin. Ei todellakaan muuttunut.
Tuota vauvan jättämistä isälle hetkeksi "huvikseen" ei kokeiltu, koska mies valitti niin paljon pakollisistakin lastenhoitohetkistä (esim. lääkärikäyntini). Vauvan karjunta kuului pitkälle, ja mies oli joko ihan avuton tai jopa nukkui (!).
Vierailija kirjoitti:
Olin nuori ja naivi, enkä osannut ajatella ehkä ihan viisaasti silloin, elämä opettaa, se on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toiseksi saa, mä yritän oppia niistä ja osan kai voisin vain unohtaa....
Onko Aasialainen systeemi sittenkin parempi, missä vanhemmilla on sananvaltaa lastensa puolison valintaan. Vanhemmat kun eivät ole enää nuoria ja naiiveja.
Kyllä se mies jälkikasvuaan "suostuu" hoitamaan, vitttu mikä sana jo, tuosta näkee kilsan päähän että ap on juuri tällainen -Minun tavallani ihan kaikki! ja kun mies ei tähän suostu, niin ap alkaa haukkumaan ettei ole hyvä isä. Ei se hyvän isän määritelmä ole se mitä arvoisa äiti asiasta sanoo. Että jos harsoa ei taitella vauvanhoitokaappiin niin kuin äiti vaatii, niin isä on huono eikä osallistu. Niin tuttu juttu. Oikeasti tuon listan voisi heittää ihan romukoppaan. Ei se mies muuttunut mystisesti huonoksi isäksi, vaan sinä muutuit miestäsi kohtaan huonoksi ihmiseksi kun lapsi syntyi. Et näe tätä vielä kun olet hormonihuuruissasi, mutta tulet huomaamaan myöhemmin tehneesi itse väärin.
Mitä jos mies teki kaikki, mutta kyllästyi koska kaikki mitä hän teki oli väärin ja asiasta tuli vain valitusta ja ruikuttamista. Sitten mies kyllästyi ja jätti hommat sen osaavalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies teki kaikki, mutta kyllästyi koska kaikki mitä hän teki oli väärin ja asiasta tuli vain valitusta ja ruikuttamista. Sitten mies kyllästyi ja jätti hommat sen osaavalle.
Aivan, "kyllästyi." Kuka äiti suostuisi kuunteleen kuvaamaasi määräilyä? Ei kukaan. Miehen pitäisi sanoa vastaan, jos oikeasti haluaisi hoitaa lastaan. Mutta kun halua ei ole, niin on helppo antaa vastuu pienenkin vastoinkäymisen edessä sille koti-matamille.
Vierailija kirjoitti:
Koska sen hampuusi osasi ja jaksoi esittää lähes täydellistä puolisoa 6v ajan kunnes kaikki muuttui.
Surullista mutta niin totta, eniten silti harmittaa meidän kolmen pienen lapsen puolesta.
Tulee mieleen se vanha sanonta: Maailma on miesten, mutta elämä naisten.
Mutta eikö ekan tai edes tokan lapsen kohdalla näkynyt viitteitä siitä, ettei oikein kiinnosta?
Lisäksi ihmettelen näissä miehissä sitä, että jos perhe-elämä ei nappaa, niin miksi ihmeessä mieskin haluaa niitä lapsia lisää?
Meillä mies osallistuu täysillä, nytkin itseasiassa lähtivät puistoon lapsen kanssa, jotta saan viettää omassa rauhassa aamua. Kovasti lastaan rakastaa.
Mutta enempää lapsia ei halua, kokee että yhden lapsen kanssa on tarpeeksi kiireistä, ja lienee siinä oikeassa
Sama tarina. Nykyisin se mies on ex.