Haluaisin hakea opiskelemaan ammattikouluun rakennusalaa, mutta pelkään, että en pärjää alalla

Up

Höh !

Jo se, että olet kiinnostunut auttaa pärjäämään.

Ei kokemusta , mutta jos et ihan kädetön ole ja et pelkää kylmää, kuumaa , fyysistä työtä niin menoksi. Alallahan on , oletan, paljon eri"suuntia" mihin erikoistua ja kyllä niitä suomalaisiakin raksaduunareita vielä on .

Mä olen humanisti hain ammattikorkeaan opiskelemaan tekniikkaa. Pääsin sisään ja opinnot alkavat kunnolla ensi viikolla. Kannattaa yrittää, koska et ainakaan häviä mitään.

Ja se on rakennusala eikä mitään balettia, joten ei niitä hommia lapsena tarvitse aloittaa. Lisäksi olet vasta 20-vuotias ja sulla on koko elämä vielä edessä, joten sinulla on aikaa opiskella vaikka mitä. Minäkin olen yli 30-vuotias ja aloin opiskella ensimmäistä korkeakoulututkintoani vasta 22-vuotiaana ja tämä on nyt kolmas, jonka (toivon mukaan) suoritan.

Rakennusalalla on paljon niitä, jotka eivät ole nikkaroineet lapsena. Kaikilla ei vain ole siihen tiloja tai isää tai isoisää, joka opettaa. Sitä paitsi kiinteistönhoidon ymmärrys voi olla korjauspuolella todellinen etu. Ei kaikki tiedä nuorena vielä mitä haluaa tehdä. Silloin minun mielestäni pitääkin edetä intuitiolla, kuten olet ajatellut, eikä jäädä kuitenkaan paikalleen harjoittelemaan. :)

Ei ammatillisissa koulutuksissa yleensä oleteta, että ala olisi ennestään tuttu tai olisi tehnyt jotain sen tapaista aiemmin. Poikkeuksena ehkä taiteet ja liikunta - ei voine lähteä opiskelemaan muusikoksi ammattitasolla, jos ei ole koskaan ennen soittanut. Mutta muuten kyllä, ja yleensä aloitetaan nollasta.

Anteeksi vain mutta surkeat kasvatusmenetelmät äidilläsi, noin kasvatetaan luusereita.

Kyllä tekemällä oppii, ei heti mutta mitä kauemmin olet töissä ja kyselet rohkeasti, sitä enemmän opit ja kohta sinä olet opettajan roolissa kun alalle tulee vastavalmistuneita.

Rakennusala on perseilyala. Kaikki pärjää siellä.

Raksalla pärjää kun osaa kellon ja kalenterin.

Eli osaa tulla ajoissa töihin ja lähteä oikeaan aikaan pois. Ja tietää milloin on työpäivä ja milloin ei.

Kaiken muun voi oppia, nämä em. kyvyt joko ihmisellä on tai ei.

Raksalla olen ollut 15 vuotta, aloittaen apumiehestä ja nyt olen kansainvälisen raksafirman johtoportaassa, tiedän mistä puhun.

Totta hitossa haet opiskelemaan, jos vaan mielenkiintoa löytyy! Rakentaminen on kaiken kaikkiaan melko simppeliä hommaa. Nykyään lähes kaikki on suunniteltu ylämmällä taholla jo niin pitkälle, että itse ei tarvitse tehdä muuta kuin lukea piirustusta ja tehdä sen mukaan.

Kokemuksen puute ei ole mikään ongelma - näkisitpä minkälaista hiihtäjää siellä kulkee. Oman kokemukseni mukaan harvalla raksa-alan ammattikoulun aloittajalla on sen suurempaa kokemusta. Suuria luuloja kyllä löytyy, mutta ei minkäänlaista nöyryyttää myöntää virhettään tai osaamattomuuttaan, eli porukka sooloilee omiaan ja hommat menee reisille.

Kun joku päivä menet työmaalle, ole kiinnostunut meneillään olemasta asiasta, tee töitä uusien asioiden oppimiseksi ja ole huolellinen. Kysy, jos et tiedä jotain, älä narise turhaan äläkä valita mistään "akkojen hommista". Saat aivan varmasti töitä ja sinun työtäsi arvostetaan. Rohkeasti mukaan vaan!

Kuulostaa siltä, että sun äiti on leikannut sun pallit. Mun äiti teki saman ja pallit kasvoi takaisin vasta kun hän kuoli syöpään (levätköön rauhassa). En kuulemma osannut mitään ja en ollut missään hyvä. En kuulemma koskaan tule saamaan tyttöystävää etc. Sillä ei ole mitään väliä jos kukaan ei arvosta työtäsi. Työ on työ.

Kyllä minä arvostan enemmän sitä ihmistä kuka luuttuaa kerrostaloni käytäviä ja vastaa tervehdykseen kuin sellaista varakasta ihmistä joka kulkee nokkapystyssä eikä osaa tervehtiä.

Mä olen ollut raksalla hanttihommissa lautamiehenä ja en voisi kuvitella tekeväni sitä työtä. Ihmiset oli äkäisiä ja töykeitä sekä väsyneitä siellä. Työ on melko raskasta. Myös kaiken näköistä pölyä ja kemikaalia on.

Mielummin kannan kierrätyskeskuksessa pesukoneita ym rojua kuin olen raksalla. Paskat mitä te minusta ajattelette. Häpeäni kuoli äitini mukana.