Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki kuormittaa minua ongelmillaan, vaikka he tietää, että minulla on itsellä raskasta?
22.08.2019 |
Kaikki ystävät ja lähisukulaiset (mukaanlukien äitini ja anoppini) kuormittaa minua koko ajan omilla ongelmillaan, vaikka he kaikki tietää, että minulla on raskas elämäntilanne ja olen todella tiukoilla ja uupunut. Minulla on pienet lapset, ei käytännössä yhtään omaa aikaa ja sen lisäksi useampi oma ongelma /vaikeus elämäntilanteessa. En valita näistä asioista kellekään, mutta olen ne avoimesti kertonut kaikille, eli kaikki kyllä tietää miten tiukoilla ja uupunut olen. Silti nämä läheiseni soittelevat minulle koko ajan kaataakseen minun päälle heidän ongelmia. En enää vastaa puhelimeen, joten sitten he laittavat erilaisia viestejä missä valittavat minulle niitä omia ongelmiaan. En vastaa enää viesteihinkään, koska en enää yksinkertaisesti jaksa muiden ongelmia ja sitä että nämä muut eivät puhu minulle mistään muusta kuin ongelmistaan.
Minulla ei varmaan ole enää kohta yhtään ystävää kun en enää vastaa puhelimeen enkä viesteihin. Enkä jaksa nähdä ketään koska näkiessä he vain valittaa minulle omia vaikeuksiaan, terveysongelmiaan, elämäntilanneongelmiaan.
Miksi kaikki yrittää kuormittaa minua heidän ongelmilla? Vaikka he tietää kuinka uupunut olen? En tajua. Haluaisin olla yhteydessä läheisiini positiivisissa asioissa, koska siten unohtaisin edes hetkeksi omat ongelmani. Mutta ei, saan niskaani vain jatkuvaa valitusta siitä mikä heitä itseään vaivaa.
Kommentit (16)
En tiedä, onko tuo sinänsä itsekkyyttä, vai vain suomalaisten huonoa sosialisointia.
Täällä ei oikein opeteta lapsena käyttäytymään, ja lopputulos on sitten tuo kummallinen minä, minä monologi kaikissa tilanteissa.
Ehkä seuraavat sukupolvet sosialisoidaan paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I feel you.
Itse olen kuullut todella useasti olevani epaattinen, lämmin, luotettava ja tuomitsematon ihminen, sekä hyvä kuuntelija. Nykyään jo inhoan syvästi tuota luonnehdintaa "hyvä kuuntelija", koska se näköjään oikeuttaa vuodattamaan toistuvasti kaiken kuran omasta elämästä minun syliini, ilman mitään vastavuoroisuutta.
Multa ei koskaan kysytä, mitä mulle kuuluu. Eikä välitetä edes kuunnella, jos yritän kertoa. Itsekin siksi vähentänyt radikaalisti yhteydenpitoa ihmisiin. Olen mielummin yksin kuin toimin yksipuolisena terapeuttina ja kaatopaikkana.
Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Suu vaahdossa aina "Minä, minä, minäminäminä ja minun asiat ja ongelmat"
Voi kun voisi jonkun kanssa puhua välillä ihan vaan vaikka säästä, uutisista, maailman tapahtumista. Ei itsekkäitä juttuja toisen navan ympäriltä!
Noin minuakin on kuvattu, että minulle on harvinaisen helppo puhua jne. Ja samalla ei kysytä minun kuulumisia. Jos kerron niin ei yritetä tosiaan edes kuunnella. Ap
Mutta sehän on hyvä ap, ettet vastaa. Riittää kun olet kerran sanonut ettet jaksa.
Jos palstailet puhelimella joka hälyttää jatkuvasti, mieti laitehankintoja.
On stressaavaa koko ajan katsella onko vai eikö joku ole soitellut, läheisriippuvaisten kilttien ongelma.
Voit hankkia toisen laitteen, laittaa SIM kortin peruspuhelimeen tms. Antaa toisen laitteen soida tai olla soimatta.
Voi vaihtaa puhelinnumeroa tai hankkia toisen. Ne on pieniä sijoituksia mielenrauhaan.
Tuttu ongelma. Minä toistin noille avautujille ihan järjestelmällisesti vastausta että ei nyt voimat riitä kuunnella, etsi joku toinen likasanko.
Yllätti varmaan, kun tuli sen empaattisen kuuntelijan suusta nuo sanat.
Ja vielä: olen useamman kerran vieressä sattunut kuulemaan näiden läheisteni puhelinkeskusteluja jonkun toisen ihmisen kanssa. Niin siinä puhelimessa he puhuvat sille muulle kaikkia iloisia juttuja ja keskustelevat vaikka uutisista ja haaveistaan ym, mutta minulle vain vatvovat ongelmiaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä vaan välit poikki tällaisiin tyyppeihin. Tuo ettei kukaan kysy mitä SINULLE kuuluu on törkeyden huippu mutta samalla täydellinen oikeutus heivata valittajat mäkeen! Siitä vaan!
Ehkä he kuvittelevat sen helpottavan sinun elämääsi, kun kuulet että muillakin on ongelmia. Yrittävät siis saada sinun ongelmasi tuntumaan pieniltä ja mitättömiltä.
Itse pistin välit tauolle ystäväni kanssa, kun meillä molemmilla oli yhtä aikaa niin rankka elämäntilanne, että kummallakaan ei ollut voimia kuunnella toisen murheita. Nyt kun kummallakin on elämä helpottunut, olemme taas pitäneet yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla. Itseäni ei haittaa yhtään, jos joku kertoo ongelmistaan, vaikka minullakin olisi vaikeaa. Päinvastoin minua auttaa se, jos voin unohtaa vähäksi aikaa omat ongelmani ja ajatella jonkun toisen ongelmia. Se on vähän niin kuin pakenemista. Mutta jos omat asiani ovat niin tuskallisia etten niitä halua ajatella ollenkaan, niin en välttämättä jaksa kuunnella kun joku toinen kertoo samankaltaisesta tilanteesta.
Ne ihmiset, jotka tilittävät sinulle asioitaan, eivät varmaan tajua ollenkaan sitä että kuormitut siitä. Ehkä voisit jotenkin varovasti sanoa, että "En jaksaisi puhua tästä, kun nyt on ollut niin vaikeaa ja sitten tulee entisestään paha mieli, kun kuulen miten vaikeaa sinullakin on." Tai jotain.
Olisin iloinen, jos ystävät ottaisivat yhteyttä ja kertoisivat ongelmistaan. Vaan ei kuulu mitään... En tiedä kenelle he nykyään kertovat kuulumisiaan, eivät minulle ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudointa on, kun itsellä on surua, esim. joku läheinen on juuri kuollut, ja ihmiset soittelevat ja kertovat iloisesti jotain jonninjoutavaa juttua, kuinka on käyty treffeillä jonkun tinderistä löydetyn miehen kanssa ja "sitten se mies sanoi sitä ja sitä..." Puhe menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Olen estänyt kaikki valittajat ja juoruilijat. On paljon parempi olla ilman heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samaa. Ei mulle soitella mitään iloisia asioita. Silloin kun on taas ahdistus miehen kanssa tai lasten tekemisistä, niin muistetaan mut. Yritän aina valottaa toisenkin puolen tekemisiä. Olen helppo kuuntelija kai. Mun pitää olla käytettävissä. Erityisen inhottavaa on, jos heti aamusta mun päälle kaadetaan likasanko. Menee koko päivä sitten sekaisin, koska yritän kuitenkin vähän auttaa.
Muistan eräänkin kerran kun itse yritin saada kuulijaa ongelmilleni. Kukaan ei vastannut. En tiedä oliko se sattumaa, mutta pahalta tuntui. Silloin otin rauhoittavan pillerin, koska asiat pyörivät mielessäni ja koti lapsineen piti hoitaa kuitenkin. Tuolloin tuntui niin pahalta. Radiossa tuli "minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkään pelätä". Itkin yksin keittiössä.
Enää en edes yritä soitella kenellekään tai viestiä. Viimeksi kun tein niin ja tilanteeni oli tosi paha, yksikin ihminen sanoi että mulla on nyt tässä 10 minuuttia aikaa sulle. Olin kuunnellut saman ihmisen ongelmia monta tuntia, jonka jälkeen meinasin mennä ihan yli ja siksi soitin lopulta Kriisipuhelimeen, koska en olisi pystynyt edes nukkumaan näiltä hänen asioiltaan.
En tosiaankaan enää yritä edes. Kuuntelen muutaman ihmisen narinoita aina joskus. Olen lopettanut puhelimeen vastaamisen tai viestimisen myöhään illalla. Eräs ihminen haluaa purkaa mieluiten humalassa juttujaan ja senhän tietää miten käytetty lo siitä tulee. Ei viimeksikään muistanut yhtään mistä puhuimme. Vihaan kännisoittelijoita.
Multa on kuollut aika paljon läheisiä. Otetaan sitten nopeasti osaa ja sen jälkeen hiljaisuus.
Kerro ystävällesi, että et koe ihmissuhdetta vastavuoroiseksi. Eli kerrot miltä sinusta tuntuu ja miksi. Sinua kohdellaan ihmissuhteissa juuri niin kuin itse annat kohdella. Se ettet ole yhteydessä muihin ihmisiin ei ratkaise ongelmaa, vaan päin vastoin pakenet sitä. Itse olin tuo kuuleva korva. Jossain vaiheessa tajusin olevani suossa ja oli erittäin ahdistunut ja yksinäinen olo. Työstin asiaa ja aloin rajamaan keskusteluita ja puhumaan vastavuoroisuuden puutteesta. Myös minun piti olla valmis avautumaan asioistani heille uudella tavalla. Seitsemästä ystävästä/läheisestä viisi hakeutui terapiaan työstämään ongelmiaan ja ystävyyssuhteet jatkuivat. Kuudes uhkasi tappaa itsensä ja hänen sekä seitsemännen kanssa välit menivät poikki. Jostain syystä tavassani olla vuorovaikutuksessa on jotain, joka imee muiden ihmisten traumat esiin keskusteluissa ja saa avautumaan. Senkin jälkeen olen ohjannut ihmisiä hakeutumaan hoitoon ja kieltäytynyt olemasta ”se ainut jolle voi puhua”. Nykyisin tunnistan jo kaukaa ihmisen, joka uhkaa ripustautua minuun ellen aseta rajoja ihmissuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurinosa ihmisistä on vain itsekkäitä, omahyväisiä laiskiaisia, jotkut vielä ilkeällä twistillä. Tämä on iso syy siihen, miksi pidän useimmat kanssakulkijat etäällä omasta elämästäni.
Joskus sattuu niin, että ihminen joka soittaa mulle urputtaakseen on vain todella itsekäs ja vaatii itselleen jotain erityistä kohtelua kaikkien taholta. Yritän avata tätä hänelle, mutta ei nappaa. En voi suoraan sanoa että tule nyt pois sieltä omasta navastasi ja katsele ympärillesi, kaikilla muillakin on ihan samoja juttuja. Joskus kerron jonkin vertauksen tähän omasta elämästäni, mutta tiedän ettei kuulija osaa sitä oikeasti kuulla ja ymmärrä mitä yritän viestiä. Olen kai liian kiltti. Peesaan liikaa ja yritän saada ihmisen tajuamaan itse asioitaan, ajattelemaan ja miettimään eikä vain vaatimaan muilta jotain extraa.
Joskus tuntuu siltä, että olen vain jonkinlainen viihdyttäjä, jonka aika on kaikille käytettävissä. Olisi kiva joskus puhua omistakin ongelmistani, mutta en viitsi enää, koska mulla on jotenkin niin helppoa muiden mielestä. Olen tehnyt paljon töitä itseni eteen ajattelemalla asioita. Mä olen elämässäni saanut paljon turpiini ja siksi olen joutunut ajattelemaan, ottamaan muutkin huomioon. Mun on ollut pakko.
Joskus ärsyttää kun olen itse pienellä ansiosidonnaisella ja toiset kehuu jollain huvilavarauksillaan jonnekin Espanjaan tai Portugaliin tai matkasuunnitelmiaan. Kukaan ei tiedä todellista taloudellista tilannettani. Sitten naristaan huvilan varustuksista ja muusta. Mä en edes pysty lähtemään tuollaisiin, olisin iki-onnellinen jos mulla olisi edes mahdollisuus lähteä jonkun muun maksamalle lomalle johonkin huvilaan.
Tässä on se, että nämä ihmiset ovat kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Olen hyvä ihmistuntija, mutta rasittaa se ainainen poru ja se, että mä en pysty näille kertomaan omista vaikeuksistani. Joskus yritin kertoa jotain niin heti tulee kuittia että mikset sitä ja mikset tätä. Yleensä on kysymys siitä, että mulla ei ole rahaa toteuttaa idiksiä, mulla ei ole sama taloudellinen tilanne ja turva mammonassa.
I feel you.
Itse olen kuullut todella useasti olevani epaattinen, lämmin, luotettava ja tuomitsematon ihminen, sekä hyvä kuuntelija. Nykyään jo inhoan syvästi tuota luonnehdintaa "hyvä kuuntelija", koska se näköjään oikeuttaa vuodattamaan toistuvasti kaiken kuran omasta elämästä minun syliini, ilman mitään vastavuoroisuutta.
Multa ei koskaan kysytä, mitä mulle kuuluu. Eikä välitetä edes kuunnella, jos yritän kertoa. Itsekin siksi vähentänyt radikaalisti yhteydenpitoa ihmisiin. Olen mielummin yksin kuin toimin yksipuolisena terapeuttina ja kaatopaikkana.
Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Suu vaahdossa aina "Minä, minä, minäminäminä ja minun asiat ja ongelmat"
Voi kun voisi jonkun kanssa puhua välillä ihan vaan vaikka säästä, uutisista, maailman tapahtumista. Ei itsekkäitä juttuja toisen navan ympäriltä!