Narsistiperheessä kasvaneen ikuinen rooli mustana lampaana??
Tilanne lapsuudenperheessäni tiivistettynä on tämä:
Isäni on narsistinen, nykyisin myös pahasti alkoholisoitunut. Äiti puolestaan on ollut täysin alistettu jo parisuhteen ensivuosien jälkeen, ja veljeni, se narsistin hehkutettu ja kovasti kehuma kultalapsi, toimii hänen aseenkantajanaan ja juoksupoikana toteuttaen isäni jokaisen toiveen ja käskyn. Veljeni ei ole oikeastaan päässyt elämässään kauhean pitkälle, ei ole opinnoissaan menestynyt, hän jopa asuu näköetäisyydellä lapsuudenkodistamme. Silti hän on se narsistin kehuttu lempilapsi, ylistämällä alistettu, ilman perusteita hehkutettu.
Minä taas olen aina ollut se perheen inhokki, musta lammas, se ketä haukutaan ja sorsitaan. Sama kohtelu heijastuu nykyisin myös mieheeni ja lapseemme.
Olen lapsuudenperheestäni ainoa, joka on (ainakin näennäisesti) päässyt irti narsistin narusta: elän omaa elämääni monen sadan kilometrin päässä. Tämän elämäni olen itsenäisesti rakentanut, ilman tukiverkkoja tai vanhempieni minkäänlaista tukea ja apua. Olen opiskellut korkeakoulututkinnon, tehnyt työtä ja hankkinut omaisuutta, menestynytkin vähintään keskinkertaisesti ihan millä mittarilla tahansa.
Silti ihmetyttää, miten ja miksi narsisti edelleen puhuu minusta ja elämästäni esim. sukulaisille, vaikka hän ei tiedä minusta ja elämästäni oikeastaan yhtään mitään. Ja nämä ”puhumisensa” luonnollisesti ovat negatiivista arvostelua, haukkumista, ivaamista, valheiden levittelyä. Tiedän näistä puheista, koska narsistin kanssa tekemisissä olevat sukulaiseni soittavat minulle hämmästyneinä ja kauhistuneina kysyäkseen, mitä minulle ja perheelleni oikeasti kuuluu. Ja nämä kuulemani asiat ovat varmasti vain jäävuoren huippu.
Mitä voin tehdä? Onko tämä sairas narsistin käsikirjoittama roolini oikeasti ikuinen?
En ole käytännössä missään tekemisissä narsistin kanssa, olen pyrkinyt elämään elämäni aina mallikelpoisesti, tehnyt kaiken ns. oikein ja oppikirjan mukaisesti. Ihan missä vaan muussa perheessä minua olisi arvostettu, kehuttu ja kannustettu.
Ihan sama mitä teen ja tietääkö narsisti mitään, puheet ja haukkuminen ei lopu koskaan. Kuolemako on todella se ainoa vapautus? :((
Kommentit (11)
Lisäksi, turha automaattisesti odottaa myötätuntoa sellaisilta, joilla on itsellään ollut normaali, rakastava lapsuudenperhe ja normaalit, rakastavat vanhemmat.
Kokemukseni mukaan tällaiset henkilöt eivät useinkaan kykene ymmärtämään narsistisessa perheessä kasvaneen kokemuksia ja sitä sairasta & mielivaltaista dynamiikkaa, joka sellaisen perheen sisällä vallitsee.
Kun kerran vain näennäisesti olet päässyt eroon, niin vielä mitä voit tehdä, on sanoa niille sukulaisille, etteivät usko näitä juttuja. Mikäli uskovat ja soittelevat sen vuoksi vaan sulle, niin lopetat yhteydenpidon myös heihin.
Mun silmissäni sinä ap olet lapsuuden perheesi ainoa todellinen selviytyjä ja menestyjä. Äitisi ja veljesi ovat menetettyjä tapauksia, elämänsä narsistille uhranneita reppanoita. Sinä olet jaloillasi, itsenäinen ja rohkea ihminen!
Kuvio kuulostaa niin tutulta. Ihan kuin mun lapsuuteni ja elämäni tiivistettynä. Itse olen minimoinut välit ja yrittänyt opetella olemaan välittämättä narsistin puheista ja teoista. Suhtaudun niihin henkisesti sairaan oikkuina ja olen yrittänyt jopa oppia nauramaan niille, sillä minustahan ne puheet eivät mitään kerro. Vain tästä narsistista itsestään.
Jostakin syystä minä ja sinä AP herätetään isissämme syvää inhoa ja ehkä jopa pelkoa. Me emme yrityksistä huolimatta alistuneet pompoteltaviksi. Sehän se heitä eniten ahdistaa, kun joku onkin itsenäinen ja elää omaa elämäänsä onnellisena. Narsistihan ei itse ole koskaan onnellinen.
Tsemppiä meille kaikille narsistisessa perheessä kasvaneille ja vääryyttä kokeneille!
Tuo edelläoleva on hyvä muistutus meille kaikille: narsistin panettelu & haukut ei kerro meistä ”mustista lampaista” mitään, ne kertoo vain tästä narsistista.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä meille kaikille narsistisessa perheessä kasvaneille ja vääryyttä kokeneille!
Tuo edelläoleva on hyvä muistutus meille kaikille: narsistin panettelu & haukut ei kerro meistä ”mustista lampaista” mitään, ne kertoo vain tästä narsistista.
Luulen, että tulevaisuudessa ihmiset on vähän epäluuloisempia sekopäitä kohtaan ja niiden mustamaalausta.
Meilläkin oikeasti sukulaiset olivat sitä mieltä, että äitini on puhtoinen pyhimys, jonka pikkulapset pakottivat sen hakkaamaan niitä, juomaan, riehumaan jne. Meille pidettiin puhuttelujakin, että olemme paskasäkkejä, ja äidillä on vaikeaa....
Nykyään äitini on meidän lasten taholta hylätty ja se piinaa sisaruksiaan, nyt niiden mielestä siinä on jotain vialla.
Se ei ole kiinni sun tekemisistä. Isäsi tarvitsee mustan lampaan jonka syyksi kaataa kaiken. Jos se et olisi sinä se olisi joku muu. Se on tarve isäsi persoonassa ja siksi et voi vaikuttaa tekemisilläsi.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kiinni sun tekemisistä. Isäsi tarvitsee mustan lampaan jonka syyksi kaataa kaiken. Jos se et olisi sinä se olisi joku muu. Se on tarve isäsi persoonassa ja siksi et voi vaikuttaa tekemisilläsi.
Se on muuten just noin! Ihan sama mitä sanot tai teet tai kuinka hyvä ja täydellinen olet, sun roolisi sen sairaan tyypin elämässä on ikuisesti olla roskasanko.
Helpommalla pääset, kun vaan katkaiset kaikki välit etkä ole tekemisissä hänen kanssaan. Elä onnellista elämää, se on paras ns. kosto ja pettymys narsistille. Siis että uhrinsa ei vammaudukaan sinnikkäistä yrityksistään huolimatta.
Usein perheestä on hoidossa väärä ihminen.
Narsisti elää toisten reaktioista. Narsistin valta loppuu, kun toinen lakkaa reagoimasta.
Sisaruksiin voi pitää muodollisesti yhteyttä, mutta vanhempiin ei tarvi. Asiat voi ilmoittaa tekstiviestillä, mutta puhelut, jossa kuulee kaikki äänenpainot, voi jättää.
Jep. Lopulta vain kuolema muuttaa tuon tilanteen, ikävä kyllä. Ihan sama mitä teet tai et tee, narsistinen vanhempi ei koskaan muutu tai luovuta. Suosittelen välien totaalista katkaisemista ja aktiivista seurustelua muun suvun kanssa. Kyllä ne fiksuimmat lopulta ymmärtävät millaisesta ihmisestä on kyse ja alkavat kyseenalaistaa narsistin puheita, jos eivät sitä jo tee.