Miten te pystytte olemaan suuttumatta tai huomauttamatta ajattelemattomuuksista ilman että asia jää vaivaamaan tai ärsyttämään?

Sanot: "Anteeksi tuo loukkasi minua" ja mikäli kysytään selität miksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanot: "Anteeksi tuo loukkasi minua" ja mikäli kysytään selität miksi.

Pystyykö mielestäsi olemaan huomioimatta mitenkään loukkausta ja samalla päästää asiasta aidosti irti?

Ei mua suututa. Ymmärrän että ihmiset on ajattelemattomia ja tyhmiä ja tökeröitä, eikä mua loukkaa kenenkään huolimattomat tölväisyt. Enkä todellakaan riitele kenenkään kanssa, mitä hyötyä siitä on? 

En jää yhtään katkeraksi vaikka suurimman osan aikaa en reagoi mitenkään. Ne sanomiset tulee tietoisuuteni ja ne menee pois, ei ne jälkiä jätä. Sanon asioista lähinnä jos katson siitä olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Monia on tilanteita esim. töissä joissa ei voi sanoa vaan pitää vaan ottaa vastaan tyynellä naamalla, koska sanoja esim. on tärkeä asiakas tms. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot: "Anteeksi tuo loukkasi minua" ja mikäli kysytään selität miksi.

Pystyykö mielestäsi olemaan huomioimatta mitenkään loukkausta ja samalla päästää asiasta aidosti irti?

Jos kaikkiin ajattelemattomuuksiin reagoisin, ei aikaa jäisi muuhun. Suoranaiseen veetuiluun samalla mitalla takaisin.

Ymmärrän, että tässä elämässä pitää valita taistelunsa, muuten tulee todella raskasta. Jos kyse on pienestä asiasta ja tosiaan vain ajattelemattomuudesta, niin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paukut kannattaa säästää niihin tilanteisiin, joissa on oikeasti pidettävä puolensa.

Mieti, saatko todella jotain lisäarvoa siitä, että tartut asiaan? Vai kulutatko vain suotta omia ja toisten voimia?

Ajattelen, että onneksi minä en ole tuollainen ja otan kyseisen ihmisen esimerkkinä siitä, millainen en halua olla. Näin saan tuntea ylemmyydentunnetta häntä kohtaan nostamatta haloota, jolloin minä olen tilanteessa se ”parempi” ihminen. Se riittää ettei asia jää nakertamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että onneksi minä en ole tuollainen ja otan kyseisen ihmisen esimerkkinä siitä, millainen en halua olla. Näin saan tuntea ylemmyydentunnetta häntä kohtaan nostamatta haloota, jolloin minä olen tilanteessa se ”parempi” ihminen. Se riittää ettei asia jää nakertamaan.

En mä nyt sanois että paremmuuden tunto ja ylimielisyyskään on niitä piirteitä mitä haluan tuntea...

Ajattelemattomuudessa on kyse juuri siitä, että toinen ei hoksaa pahoittavansa sun mielen. Eli se ei ole tahallista. Itse en suutu puhtaasta ajattelemattomuudesta, koska kaikki ei vaan pysty ottamaan kaikkea huomioon koko ajan ja ihmiset tekee virheitä- myös minä itse.

Tahallinen sabotointi, "ajattelemattomuus" jossa on kyse passiivis-aggressiivisesta kiusanteosta ja kaikenlainen ilkeämielinen käytös toisia kohtaan saa kyllä minutkin raivon valtaan. Mutta osa aikuiseksi kasvamista on se, että opettelee hallitsemaan tunteitaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hallitsisi varsinaista tunnetta, vaan sen seurauksia. Viha kannattaa opetella kanavoimaan johonkin ei vahingolliseen ja puuttua epäkohtiin vasta kun on kunnolla rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemattomuudessa on kyse juuri siitä, että toinen ei hoksaa pahoittavansa sun mielen. Eli se ei ole tahallista. Itse en suutu puhtaasta ajattelemattomuudesta, koska kaikki ei vaan pysty ottamaan kaikkea huomioon koko ajan ja ihmiset tekee virheitä- myös minä itse.

Tahallinen sabotointi, "ajattelemattomuus" jossa on kyse passiivis-aggressiivisesta kiusanteosta ja kaikenlainen ilkeämielinen käytös toisia kohtaan saa kyllä minutkin raivon valtaan. Mutta osa aikuiseksi kasvamista on se, että opettelee hallitsemaan tunteitaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hallitsisi varsinaista tunnetta, vaan sen seurauksia. Viha kannattaa opetella kanavoimaan johonkin ei vahingolliseen ja puuttua epäkohtiin vasta kun on kunnolla rauhoittunut.

Tämä sun viimeinen lause on just se mihin kaipaisin neuvoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemattomuudessa on kyse juuri siitä, että toinen ei hoksaa pahoittavansa sun mielen. Eli se ei ole tahallista. Itse en suutu puhtaasta ajattelemattomuudesta, koska kaikki ei vaan pysty ottamaan kaikkea huomioon koko ajan ja ihmiset tekee virheitä- myös minä itse.

Tahallinen sabotointi, "ajattelemattomuus" jossa on kyse passiivis-aggressiivisesta kiusanteosta ja kaikenlainen ilkeämielinen käytös toisia kohtaan saa kyllä minutkin raivon valtaan. Mutta osa aikuiseksi kasvamista on se, että opettelee hallitsemaan tunteitaan. Tämä ei tarkoita sitä, että hallitsisi varsinaista tunnetta, vaan sen seurauksia. Viha kannattaa opetella kanavoimaan johonkin ei vahingolliseen ja puuttua epäkohtiin vasta kun on kunnolla rauhoittunut.

Tämä sun viimeinen lause on just se mihin kaipaisin neuvoa. Ap

Onhan niitä erilaisia rauhoittumistekniikoita ja mindfulnessharjoituksia: esim. kymmeneen laskeminen, hengitykseen keskittyminen jne. Itse yritän aina tunnekuohuissa muistuttaa itseäni, että kyse on vain ohimenevästä tunnetilasta ja reaktiosta.

Mutta siis, kun maailman tapahtumia seuraa ja lukee tämän palstan viestejä huomaa, ettei ole ainoa, jolla on joskus haasteita omien tunteiden hallinnassa. Luulen, että tähän haasteeseen kannattaa suhtautua niin, että 1)erilaisten tunnetilojen, myös negatiivisten tunnetilojen kokeminen on ihmislajille ominaista 2)tunteet eivät ole totuuksia vaikka voivat olla todella voimakkaita 3) on elinikäinen prosessi opetella elämään niitten kanssa, jotta niistä ei koidu haittaa itselle eikä muille. Esim. sisäänpäin käännetty viha manifestoi usein masennuksena ja ahdistuksena. Negatiivisten tunteiden kanssa eläminen on todella raskasta.

Hmm. Minulla on tuttu, joka tuntuu loukkaantuvan ja raivostuvan vähän kaikesta. Ottaa kaiken niiiin kovin henkilökohtaisesti. Hänen kanssaan oleminen on joskus tosi raskasta, mutta uskon että silti hänellä itsellään on raskaampaa. Vaikeinta on, kun joskus en tiedä mitä oikein sanoin... Tietysti joudun koko ajan opettelemaan tahdikkuutta (kukapa ei haluaisi olla virheetön sosiaalisissa taidoistaan?) Ja usein hänen tulkintansa asioista tuntuvat vähintäänkin kieroituneilta.

Joutuisin suuttumaan hyvin usein eikä mua semmoinen kiinnosta. Annan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jatkuvasti suuttuva ja loukkaantuva kaveri on erittäin rasittava.

Up