Lue keskustelun säännöt.
Kahden erityislapsen äitinä halusin vain kertoa, että tänään on ollut hyvä päivä
19.08.2019 |
Ei ole tarvinnut tuntea itseään hirviöksi kiinnipitotilanteiden takia.
Ei paeta kaaosta ja itkeä tihrustaa sängyn pohjalla.
Ei selvittää sadannetta taistelua ja väkivaltatilannetta lasten välillä.
Ei kuunnella kirkumista, kirosanoja, uhkauksia.
Ei kantaa puolison tuskaa oman lisäksi.
Ei hävetä metelin takia eikä pelätä lastensuojelua.
Sen sijaan työpäivän jälkeen on nautittu perheen yhteisestä ajasta, pusuista ja haleista, hellistä sanoista, normaalista olemisesta. Tyynysodasta, kotitöistä, yhteisestä puuhastelusta. Hyvin nukkuneista ja syöneistä, elämäniloisista lapsista. Parisuhteesta. Arjesta.
Kirjoitan tämän muistiin itselleni, seuraavaa kaaospäivää varten.
Ehkä en olekaan huono ja epäonnistunut äiti. Ehkä lapseni eivät olekaan pahoja. Ehkä avioliitossani on vielä rakkautta.
Ehkä toivoa on vielä.
Kommentit (17)
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa. Muista ottaa kunnia itsellesi noista hyvistä päivistäkin. (kun kerran otat huonoista). Sinun kasvatustyön ja kärsivällisyyden ansiosta noita hyviä päiviä tulee. Tsemppiä. Uskon, että olet fiksu ja vahva.
Ihanaa että teillä on ollut hyvä päivä. Teet hienoa työtä lastesi kanssa. Voimia tuleviin päiviin <3
Voi, tämä avasi omat silmäni. Olet upea ihminen kun jaksat. Minä en tänään jaksanut teiniäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Tukea on haettu paljon, mutta valitettavasti jonot joka paikkaan ovat kovin pitkät. Edes aiemmin tehdyistä lasuista ei ole ollut apua... Eniten olemme hyötyneet vanhempainvalmennuksesta ja nepsy-tuesta, yksilöterapiaa vielä odotetaan.
Kummallakin ADHD, esikoisella lisänä mausteita autismin kirjolta ja kuopus puolestaan mallioppinut em. piirteitä isommalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Tukea on haettu paljon, mutta valitettavasti jonot joka paikkaan ovat kovin pitkät. Edes aiemmin tehdyistä lasuista ei ole ollut apua... Eniten olemme hyötyneet vanhempainvalmennuksesta ja nepsy-tuesta, yksilöterapiaa vielä odotetaan.
Kummallakin ADHD, esikoisella lisänä mausteita autismin kirjolta ja kuopus puolestaan mallioppinut em. piirteitä isommalta.
Tämä siis AP. Ja kiitos ihanista kommenteista, tippa linssissä täällä luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, tämä avasi omat silmäni. Olet upea ihminen kun jaksat. Minä en tänään jaksanut teiniäni.
Kiitos. Ja myös omien rajojen tunnistaminen on vahvuutta, ymmärrän hyvin, miksi jotkut eivät jaksa. Kaikkea hyvää sinulle ja nuorellesi. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Tukea on haettu paljon, mutta valitettavasti jonot joka paikkaan ovat kovin pitkät. Edes aiemmin tehdyistä lasuista ei ole ollut apua... Eniten olemme hyötyneet vanhempainvalmennuksesta ja nepsy-tuesta, yksilöterapiaa vielä odotetaan.
Kummallakin ADHD, esikoisella lisänä mausteita autismin kirjolta ja kuopus puolestaan mallioppinut em. piirteitä isommalta.
Tätä nepsytukea oikeastaan hainkin, että oletteko saaneet sitä. Sieltä olette saaneet neuvoja päivien strukturoinnista, sosiaalisen tarinan ennakoinnista ja muusta.
Toivottavasti myös kontakti lääkäriin on hyvä ja lääkitystäkin voi harkita, jos jossain vaiheessa tuntuu, että siitä voisi olla apua. Uskon nimittäin ihan sen kummemmin selittämättä, että tappelut ovat väkivaltaa, eikä pelkästään tappelua. Autisminkirjolla varsinkin kun usein on tuntoherkkyyksiä tai vastineeksi aistit ovat laimeammat, niin sitä otetaan kiinni lujempaa tai vahingoitetaan itseä, että tuntuu joltain.
Mutta tärkeää olisi sinunkin ja miehesi saada myös tukea, koska äkkiä suhde lapsiin tulee hoitosuhteeksi ja unohtuu, että olet heidän äitinsä, etkä hoitaja. Onko kukaan muistanut kysyä sinulta, kuinka sinä itse jaksat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Tukea on haettu paljon, mutta valitettavasti jonot joka paikkaan ovat kovin pitkät. Edes aiemmin tehdyistä lasuista ei ole ollut apua... Eniten olemme hyötyneet vanhempainvalmennuksesta ja nepsy-tuesta, yksilöterapiaa vielä odotetaan.
Kummallakin ADHD, esikoisella lisänä mausteita autismin kirjolta ja kuopus puolestaan mallioppinut em. piirteitä isommalta.
Tätä nepsytukea oikeastaan hainkin, että oletteko saaneet sitä. Sieltä olette saaneet neuvoja päivien strukturoinnista, sosiaalisen tarinan ennakoinnista ja muusta.
Toivottavasti myös kontakti lääkäriin on hyvä ja lääkitystäkin voi harkita, jos jossain vaiheessa tuntuu, että siitä voisi olla apua. Uskon nimittäin ihan sen kummemmin selittämättä, että tappelut ovat väkivaltaa, eikä pelkästään tappelua. Autisminkirjolla varsinkin kun usein on tuntoherkkyyksiä tai vastineeksi aistit ovat laimeammat, niin sitä otetaan kiinni lujempaa tai vahingoitetaan itseä, että tuntuu joltain.
Mutta tärkeää olisi sinunkin ja miehesi saada myös tukea, koska äkkiä suhde lapsiin tulee hoitosuhteeksi ja unohtuu, että olet heidän äitinsä, etkä hoitaja. Onko kukaan muistanut kysyä sinulta, kuinka sinä itse jaksat?
Juu, käyn itse psykoterapiassa. Valitettavasti muuta tukea on vaikea saada, esim. tukiperheitä ei saa jonojen takia. Samaten lääkäri on vaihtunut tiuhaan ja siksi lääkitysasiat ovat aivan retuperällä.
Paljon meillä on kaikenlaisia työkaluja ja välineitä arjen pitämiseksi kasassa, vaan vaikeaa on silloin kun lapset heräävät jo valmiiksi väärällä jalalla. Otetaankin päivä kerrallaan. Ja joskus tulee lipsuttua rutiineista ja odotettua lapsilta liikaa, seuraukset kyllä huomaa. Harjoittelua ja kasvamista tämä on vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti kirjoitettu. Toivottavasti saatte kaiken tuen, mitä teille kuuluu. Ja että se tuki olisi oikeaa, eikä mitään alalle kouluttautumattoman hömppäapua.
Saanko kysyä, millä diagnoosilla erityislapsesi ovat? Toki ei tarvitse vastata. Mutta haluan silti toivottaa teille enemmän tällaisia, onnistuneita päiviä.
Tukea on haettu paljon, mutta valitettavasti jonot joka paikkaan ovat kovin pitkät. Edes aiemmin tehdyistä lasuista ei ole ollut apua... Eniten olemme hyötyneet vanhempainvalmennuksesta ja nepsy-tuesta, yksilöterapiaa vielä odotetaan.
Kummallakin ADHD, esikoisella lisänä mausteita autismin kirjolta ja kuopus puolestaan mallioppinut em. piirteitä isommalta.
Tätä nepsytukea oikeastaan hainkin, että oletteko saaneet sitä. Sieltä olette saaneet neuvoja päivien strukturoinnista, sosiaalisen tarinan ennakoinnista ja muusta.
Toivottavasti myös kontakti lääkäriin on hyvä ja lääkitystäkin voi harkita, jos jossain vaiheessa tuntuu, että siitä voisi olla apua. Uskon nimittäin ihan sen kummemmin selittämättä, että tappelut ovat väkivaltaa, eikä pelkästään tappelua. Autisminkirjolla varsinkin kun usein on tuntoherkkyyksiä tai vastineeksi aistit ovat laimeammat, niin sitä otetaan kiinni lujempaa tai vahingoitetaan itseä, että tuntuu joltain.
Mutta tärkeää olisi sinunkin ja miehesi saada myös tukea, koska äkkiä suhde lapsiin tulee hoitosuhteeksi ja unohtuu, että olet heidän äitinsä, etkä hoitaja. Onko kukaan muistanut kysyä sinulta, kuinka sinä itse jaksat?
Juu, käyn itse psykoterapiassa. Valitettavasti muuta tukea on vaikea saada, esim. tukiperheitä ei saa jonojen takia. Samaten lääkäri on vaihtunut tiuhaan ja siksi lääkitysasiat ovat aivan retuperällä.
Paljon meillä on kaikenlaisia työkaluja ja välineitä arjen pitämiseksi kasassa, vaan vaikeaa on silloin kun lapset heräävät jo valmiiksi väärällä jalalla. Otetaankin päivä kerrallaan. Ja joskus tulee lipsuttua rutiineista ja odotettua lapsilta liikaa, seuraukset kyllä huomaa. Harjoittelua ja kasvamista tämä on vaatinut.
Tärkeintä, että te jaksatte. Ja hyvä, kun olet hakenut itsellesi apua. Ja kuten jo kirjoitin. Olet lastesi äiti, et heidän nepsykuntouttaja, joten ei voi vaatia, että joka päivä aamusta on heti strukturoitu ja ennakoitu kaikki, mitkä voivat olla ärsykkeenä ja provosoida mielenpurkauksia. Sinun tärkein tehtäväsi on kuitenkin rakastaa.
Tämä minua aina harmittaa, kun jonot kaikkeen on niin pitkät ja vanemmille ei kerrota, mitä apua he voivat saada. Näistäkin pitää taistella, vaikka omat tunteet muutenkin ovat pinnassa ja on väsynyt. Kun varhainen kuntoutus ja tuki antaa parhaan pohjan tulevaisuudelle, mutta monesti vanhemmat joutuvat taistelemaan niistä kaikista.
Mutta ihanaa, että tämä päivä oli hyvä. Niitä tulee lisää eteen ja toivottavasti niitä hyviä päiviä on jossain vaiheessa ne kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Muista ottaa kunnia itsellesi noista hyvistä päivistäkin. (kun kerran otat huonoista)
Hyvin sanottu
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi kokea itsensä hirviöksi jos pitelee lasta kiinni?
Miksi kutsua lasten tappelua "väkivaltatilanteeksi"? Se on ihan vaan tappelu eikä mikään ihmeen "väkivaltatilanne".
Miksi pitäisi pelätä lastensuojelua?
Kiinnipitotilanteet, lasten välinen väkivalta ja lastensuojelun kanssa toimiminen tuskin ovat kenenkään ihanteita lapsiperhe-elämää koskien..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen autisminkirjolaisen äiti juo kahvia tyytyväisenä, kun kouluun lähdettiin ilman aggressiota. Raivarit iän (nyt 15v) myötä laantuneet mutta tilalle tullut murrosiän myötä syvä itseinho ja masennus. Näihin saamme apuja eli hoitokontakti on ja lääkitys. Niin lapselle, kuin äidillekin..
Raskasta työtä, joka väistämättä jättää jäljen.
Yritetään muistaa ne hyvät hetket, jotka helposti unohtuvat, kun arki on selviytymistä päivästä toiseen. Tsemppiä! ❤️
Ihana kirjoitus. Toivottavasti todellakin saatte muutakin apua, kuin joku tuolla edellä mainitsi " hömppäapua"
Me saamme sellaista. Lisästressiä.
Meillä myös autismikirjolla oleva lapsi ja toisella adhd. Olemme mieheni kanssa jaksamisen äärirajoilla.
Terveydenhoitaja teki lasun.
Tästä se hyöty, että tämä mainittu hömppäapu( perhetyöntekijät) käyvät meillä parina päivänä viikossa tarkkailemassa ja kirjaamassa. Tätä jatkunut jo pitkään.
Apua emme ole saaneet. Naiset vain pyörittelevät silmiään, kun autistilapsi puhuu rumia ja adhd lapsi riehuu.
Tässä samalla keittelen perhetyöntekijöille kahvit.
Toivottavasti joskus tulee aika, kun kaikki todella tarvitsevat, saavat konkreettista apua josta todella olisi hyötyä ja apua jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi kokea itsensä hirviöksi jos pitelee lasta kiinni?
Miksi kutsua lasten tappelua "väkivaltatilanteeksi"? Se on ihan vaan tappelu eikä mikään ihmeen "väkivaltatilanne".
Miksi pitäisi pelätä lastensuojelua?
Siksi koska lapsillakin on oikeudet, mikä teille persuille voi kyllä tulla yllätyksenä.
Miksi ihmeessä pitäisi kokea itsensä hirviöksi jos pitelee lasta kiinni?
Miksi kutsua lasten tappelua "väkivaltatilanteeksi"? Se on ihan vaan tappelu eikä mikään ihmeen "väkivaltatilanne".
Miksi pitäisi pelätä lastensuojelua?