Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Hirvittävä epävarmuus aina ennen kuukautisia

Vierailija
19.08.2019 |

Tämä alkaa jo häiritä elämää ihan tosissaan. PMS-oireena on jatkuvasti paheneva epävarmuus. Töissä tekisi mieli hautautua oman pöydän alle ja olla puhumatta kenellekään. En ole mikään supersupliikki muutenkaan, mutta olen käsitellyt nuoruuden sosiaaliset traumat ja pystyn toimimaan suht normaalisti porukassa. Paitsi PMS-aikaan. Tuntuu että muutun aivan alkueläimeksi, joka ei pysty muodostamaan kokonaisia lauseita. Olo itsestä on ihan hirveä, mitätön ja epävarma. Kun menkat alkaa niin olen taas oma normaali itseni. Onneksi työni ei ole kovin vaativaa. Miten lentäjät, kirurgit, esiintyjät ym. selviää PMS-ajasta?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olenko ainoa?

Vierailija
2/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et todellakaan ole:) Mulla on täsmälleen nuo samat oireet. Tunnen muuttuvani kuin eri ihmiseksi. Olen kuin lastu laineilla, jota aallot heittelevät:( Kaikki ihan normaalitkin asiat saattavat tuntua työläiltä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei täysin sama, mutta kärsin voimakkaasta ahdistuksesta ennen kuukautisia. Ainoa asia joka saa minut jaksamaan on tieto siitä että ahdistus loppuu kuukautisten alettua ja olo palautuu normaaliksi. Joudun tekemään lähes koko ajan töitä sen eteen etten menettäisi järkeäni. Vakuuttelen itselleni että elämä on oikeasti mukavaa, en oikeasti halua kuolla ja että minulla on tulevaisuus ja oikeus olla olemassa. Kamalaa olla kuin eri ihminen tiettyyn aikaan kierrosta, kaikki hyvä tuntuu katoavan elämästä. Raskasta.

Vierailija
4/4 |
19.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole ainoa. Minä olen muutama päivä ennen kuukautisia ihan vakuuttunut että olen työssäni ihan käsittämätön surkea ja odotan vain milloin se paljastuu kollegoille/esimiehelle, äitinä olen täyspaska ja alan etsiä perheneuvolan ja ties minkä kallonkutistajan puhelinnumeroita milloin itselleni ja milloin lapsille, ja sosiaalisissa tilanteissa tuntuu että sanon aina hölmösti tai väärin ja nolaan itseni ja jään vellomaan sellaiseen hirveään ällötysolotilaan niin kuin jalkojen alla ei olisi maata lainkaan. Illalla vaivaa sellainen epämääräinen ahdistus että asia on huonosti, minä olen huono, mutta en osaa välttämättä mitään konkreettista nimetä. Tästä johtuen olen sitten itkuherkkä ja ärtynyt ja yritän olla joku superihminen esim. järjestää lapsille jotain kivaa vaikkei jaksaisi, ja kun mahtavaksi suunnitellusta uimahallireissusta tuleekin tavallinen tai peräti riitaisa (lasten kesken), olen valmis kaivautumaan luolaan.

Sitten seuraavana tai sitä seuraavana päivän alkaa menkat ja syttyy lamppu, että aijuuuu, se olikin tätä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän yhdeksän