Kaveri pyysi kummiksi lapselleen, suostuin, mutta nyt alkoi ahdistamaan.
Tottakai kummiksi pyytäminen on kunnia asia eikä siitä vaan pysty kieltäytymään. En kuitenkaan pysty pitkän välimatkan ja töiden vuoksi jatkuvasti ravaamaan kummilasta katsomaan. Lapsen vanhemmat toki toivoo, että kummi haluaa olla usein näkemässä kummilastansa, ja loukkaantuu jos näin ei tapahdu ja sitten alkaa kauheet moraalisaarnat. En kuitenkaan halua kummilapsen vanhempien painostavan kummiasiassa. Mulla on muutakin elämää ja rankka työ. Vielä ristiäisiä ei ole pidetty, mutta lupauduin jo tehtävään.
Kommentit (3)
Siis ovatko vanhemmat ilmaisseet, että noin intensiivinen pesti olisi sitten tiedossa? En mä ainakaan kovinkaan kummoisia toivo lasteni kummeilta. Ehkä max, jos ehtisivät ja jaksaisivat synttärikahveille tulla. Lahjapakkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko vanhemmat ilmaisseet, että noin intensiivinen pesti olisi sitten tiedossa? En mä ainakaan kovinkaan kummoisia toivo lasteni kummeilta. Ehkä max, jos ehtisivät ja jaksaisivat synttärikahveille tulla. Lahjapakkoa ei ole.
Synttäreille ei voi mennä ilman lahjaa vaikka kuinka vanhemmat olisivat sitä mieltä. Lapsi on ihmeissään ja siitä tulee jälkikäteispuheita ainakin vieraiden kesken.
Kummius pilaa monet ystävyyssuhteet, kun siinä väistämättä ryhdytään pitämään kirjaa käynneistä, hoitoavusta ja lahjoista. Nyt vanhempana ja viisastuneena en enää suostuisi yhdenkään lapsen kummiksi.
Peru. Itse en kykenisi olemaan kummi, en ole kiinnostunut lapsista joten pitäisi esittää kiinnostunutta ja väkisin etsiä lahjoja joka joulu ja synttäri. Stressaisin itseni kuoliaaksi.