Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheköyhyys
19.08.2019 |
Tulipa mieleeni kun aamun uutisia luin... jos köyhät lapsiperheet suurelta osin on yh-perheitä, niin eikö silloin voi tulkita että elatusapua määrä ei ole kohdallaan?
Toki kun yksi talous jaetaan kahdeksi niin kulut kasvaa. Mutta täälläkin olevien tarinoiden perusteella se etävanhempi yleensä porskuttaa paljon yltäkylläisempää elämää.
Voisiko ajatella että jos on perheen perustanut pienituloisen puolison kanssa, niin on myös sitoutunut eron tullessa kantamaan vastuunsa perheestään vähän laajemmin kun lapsen suorat kulut/2 ?
Ja onhan niitä yh:ta muistakin syistä, mutta tämä kysymys koskee erotapauksia.
Kommentit (23)
Mitkä suorat kulut jaettuna kahdella ???
Lapsi saa kelan elatusmaksun 150 e kk.
Isä ei maksa yhtään mitään mistään eikä tapaa edes lastaan.
Siinä sulle yh- perheen laskutoimitus suotren kulujen jakamisesta kahdella !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin kannattaa varautua etukäteen ennenkuin perheen perustaa. Miettiä miten pärjätään jos jää yksin eron tai kuoleman vuoksi.
Itse olen pienituloinen ja mieheni on todella varakas. Meillä ei ole avioehtoa, joten mahdollisen eron tullessa saan varmasti rahaa millä pärjään. Kuoleman varalta on testamentti että lapsi saa lakiosuuden ja minä loput. Hän oli pöyristynyt että isoin elatusmaksu on 500e/kk minkä hyvätuloiset joutuu maksamaan. Hänen mielestään pitää sillä lähivanhemmalla olla varaa palkata lapselle hoitaja, maksaa mitkä tahansa harrastukset mitä nyt lapsi haluaakin harrastaa teini-ikäisenä ym. Ja jos lapsi on muutenkin saamassa varakkaalta vanhemmalta aikanaan ison perinnön niin miksi mies ei osallistuisi reilulla kädellä jo etukäteen.
Itselläni tulot tosiaan vain n. 20 000/vuosi. Jos en olisi aikanani tavannut miestäni niin varmaan olisi jäänyt lapsi tekemättä. Exäni olisi myös halunnut lapsia, hänen tulonsa olivat n. 70 000e/vuosi ja hän halusi että minä maksan about puolet menoista. En halunnut hänen kanssaan lasta koska tiesin että eron tullessa olisin rahallisesti vaikeuksissa koska rahasta kiisteltiin muutenkin suhteessa. Lasta en myöskään halua suunnitella jos joutuisin turvautumaan yhteiskunnan tukiin jos mahdollinen yksinhuoltajuus iskisi päälle.
Jos olisin sinkku niin silloin köyhyys ei minua haittaisi. Senkus asuisi vuokralla, nostaisi asumistukea, hakisi ruuat ruokajaosta ja laittaisi tuet ja palkat muihin menoihin. Lapsen paikka elää ei ole kuitenkaan mielestäni tuollainen elämä. Haluan tukea lastani opinnoissa ja elämässä. Nyt se meillä onnistuu hyvin koska minä olen paljon kotona ja mieskin on vähentänyt työssäkäyntiä koska siihen on nyt rahan puolesta varaa.
Enkä yhtään ihmettele että syntyvyys on laskussa koska kaikilla ei ole varaa tarjota lapselle hyvää elämää. Lapsi joutuu helposti kiusatuksi jos vaatteet on koulussa huonot tai ei ole varaa harrastaa tai matkustaa/tehdä mitään. Myös taloudenhallinta taidot on monella köyhällä hakusessa; asunto on lattiasta kattoon täynnä ostettua krääsää ja romua. Ostellaan osamaksulla kodinkoneita, telkkareita ja kännyköitä mihin ei ole varaa. Näitä kaikkia laitteita saa käytettynä muutamalla kympillä niin en ymmärrä miksi pitää vetää budjetti niin tiukalle kaikenmaailman osamaksuilla niin ettei ole lapsiin sitten ollenkaan rahaa käyttää.
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?
No yleensä nämä pienituloiset naiset tekevät lapsia hulttioiden / rikollisten / päihdeongelmaisten tai muuten vaan hyvin pienituloisten kanssa.. eli ei heiltä sitä rahaa saa.
Työhalua minulla oli ja on, mutta oma kokemukseni noilta ajoilta on se, ettei työnantaja joustanut yhtään. Muut saivat kyllä esim. harrastuspäiviinsä toivomansa vuoron, mutta minä en saanut toiveitani läpi koskaan.
Hankalaa oli tehdä vaikkapa kolme iltavuoroa peräkkäin. Vein lapsen hoitoon jo klo 11 pk:n pyynnöstä (ei suoraan päiväunille vaan ensin lounas muiden kanssa). Töissä 13-21 ja hain lapsen 22 mennessä. Kotona 22.30. Lapsi heräsi jo klo 7. Tätä sitten vuorotellen aikaisten aamuvuorojen (kotoa lähdettiin klo 6) ja yövuorojen kanssa (lapsi hoidossa 15h/vrk).
Olin aivan loppu. Lyhensin työaikaa, mutta oli se silti kuluttavaa.
Nykyään menee paremmin. Köyhyys on historiaa ja työajat inhimillisemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan sitä tarkoitin, että eikö voisi jotenkin velvottaa nämä ex:t jotenkin ottamaan enemmän vastuuta lastensa elatuksesta.
Ja myös virallisten tahojen puolelta varmistaa että homma hoituu.
Eihän omien lastensa elättäminen voi olla vapaaehtoista tai mennä fiilispohjalta näiden vastuunpakoilijoiden osalta.
Suurin yksittäinen syy lienee asumisen kalleus. Vielä 80-luvulla asumistukea myönnettiin käytännössä siten, että kahdelle kaksio, kolmelle kolmio ja neljälle neliö. Jos kaksilapsisen perheen vanhemmat erosivat, neliöstä oli muutettava kolmioon. Tarkoitti käytännössä sitä, että yksinhuoltajan kaksi lasta joko joutuivat jakamaan saman huoneen tai yksinhuoltaja nukkui olohuoneessa. Jos oli parisuhteessa, vanhemmilla oli yksi makuuhuone, kummallakin lapsella oma huone ja lisäksi oli vielä olohuone.
Nykyisin asumistuessa ei enää katsota huonelukumäärää vaan asumistuki perustuu vuokraan ja asukasmäärään. Tästä monesti seuraa, että eronkin jälkeen halutaan, että molemmilla lapsilla on omat huoneet kuten ennen eroakin. Lähivanhempi ei myöskään ole halukas nukkumaan olohuoneessa. Asutaan siis edelleen neliössä, vaikka asumistuki ei kata sitä osaa vuokrasta, mikä sen on tarkoitus kattaa. Vanhemmalle jää siis entistäkin suurempi osa vuokrasta itse maksettavaksi. Kun vielä ottaa huomioon nykyisin yleistyneen vuoroviikkoasumisen, ei etävanhempikaan voi asua missään yksiössä tai kaksiossa. Hänelläkin täytyy olla isompi asunto kuin mitä tarvitsi olla vielä muutama vuosikymmen sitten.
On myös aika tavallista, että puoliso on suunnilleen samasta tuloluokasta kuin itsekin on. Lääkärit eivät juurikaan enää perusta perheitä siivoojien kanssa eivätkä dippainssit kaupan kassamyyjien kanssa. Toki näitäkin pariskuntia on edelleenkin, mutta yhä useammin puolisoiden väliset tuloerot eivät ole kovin suuret. Molemmat tarvitsevat vuoroviikkosysteemin vuoksi yhtä suuret asunnot, mutta vain lähihuoltajaksi nimetyllä on mahdollisuus saada asumistukea, koska lapset asuvat virallisesti hänen luonaan. Etävanhempi maksaa siis asumisensa kokonaan omasta pussistaan eikä hänellä näinolleen olisi edes mahdollisuutta maksaa yhtään suurempaa elatusmaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?
Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vähävaraisilla ei välttämättä ole varaa henkivakuutukseen. Jos on toimeentulotukiasiakas, mitään henkivakuutuksia ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Ja mitä tulee ajatukseesi etävanhemman maksaman elatusmaksun nostamisesta, vähävaraisilla se summa olisi suoraan pois lähivanhemmalle maksetusta toimeentulotuesta. Köyhyyden kannalta siis plus miinus nolla, joskin yhteiskunta säästäisi rahaa, jos elatusvelvollinen maksaisi enemmän ja Kela vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vähävaraisilla ei välttämättä ole varaa henkivakuutukseen. Jos on toimeentulotukiasiakas, mitään henkivakuutuksia ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Ja mitä tulee ajatukseesi etävanhemman maksaman elatusmaksun nostamisesta, vähävaraisilla se summa olisi suoraan pois lähivanhemmalle maksetusta toimeentulotuesta. Köyhyyden kannalta siis plus miinus nolla, joskin yhteiskunta säästäisi rahaa, jos elatusvelvollinen maksaisi enemmän ja Kela vähemmän.
Pitääkö sen toimeentulotuen varassa mennä vielä lisääntymäänkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vähävaraisilla ei välttämättä ole varaa henkivakuutukseen. Jos on toimeentulotukiasiakas, mitään henkivakuutuksia ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Ja mitä tulee ajatukseesi etävanhemman maksaman elatusmaksun nostamisesta, vähävaraisilla se summa olisi suoraan pois lähivanhemmalle maksetusta toimeentulotuesta. Köyhyyden kannalta siis plus miinus nolla, joskin yhteiskunta säästäisi rahaa, jos elatusvelvollinen maksaisi enemmän ja Kela vähemmän.
Pitääkö sen toimeentulotuen varassa mennä vielä lisääntymäänkin?
Et näyttänyt ymmärtävän. Vaikka parisuhteessa ollessa olisikin maksettu henkivakuutusta, sairausvakuutusta ja/tai tapaturmavakuutusta, ei se eron jälkeen ole enää mahdollista, jos tipahtaa toimeentulotuen varaan. Toimeentulotuessa huomioidaan vakuutuksista ainoastaan kotivakuutus, koska se on lähes kaikissa vuokra-asunnoissa asunnon vuokraamisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä suorat kulut jaettuna kahdella ???
Lapsi saa kelan elatusmaksun 150 e kk.
Isä ei maksa yhtään mitään mistään eikä tapaa edes lastaan.Siinä sulle yh- perheen laskutoimitus suotren kulujen jakamisesta kahdella !!
Vierailija kirjoitti:
Mitkä suorat kulut jaettuna kahdella ???
Lapsi saa kelan elatusmaksun 150 e kk.
Isä ei maksa yhtään mitään mistään eikä tapaa edes lastaan.Siinä sulle yh- perheen laskutoimitus suotren kulujen jakamisesta kahdella !!
No faktahan on, että nykyisellään systeemi ei toimi. 150e/kk ei yksinkertaisesti riitä lapsen kuluihin*2.
- asunto - yh joutuu asumaan isommassa asunnossa kuin ilman lasta tai jos lapsi olisi vain 2pv viikossa hänellä.
- ruoka - yh joutuu maksamaan lapsen ruoasta ja kasvava nuori syö PALJON
- vaatteet - vaatteisiin menee yllättävän paljon rahaa, kirpparilta löytyy paljon ihan pienten vauvojen vaatteita, mutta kun lapset kasvavat, he alkavat kuluttaa vaatteitaan puhki ja saada niihin tahroja jotka eivät lähde pois
- harrastukset - jos haluaa tukea lapsen liikunnallista kehitystä, on tärkeää saada hänet liikkumaan hänen mieleisellään tavalla ja mahdollisimman monipuolisesti. Myös kaveripiiri voi vaikuttaa harrastustarpeeseen. Musiikkiharrastus on merkittävä korreloija lapsen koulumenestyksen kanssa
- ylityöt - yh ei voi tehdä ylitöitä koska lapsen kanssa on oltava läsnä
- ulkoiluvälineet - pyörät, skuutit, luistimet yms. maksavat yllättävän paljon ja pyöräkin on uusittava kasvavan lapsen kanssa muutaman vuoden välein
- museot, teatterit - toki nämä eivät ole pakollisia, mutta edelleen tiede on todistanut nämä tarpeellisiksi lapsen kehittyvien aivojen kannalta ja tulevan opiskelumenestyksen tukena
- huvipuistot, lomamatkat - ei tarvitse mennä joka viikko hoploppiin tai lintsille, tai kiertää Aasiaa puoli vuotta, mutta lapselle on tärkeää ettei hän koe jäävänsä kaikesta paitsi mistä muut
- ihan pienellä lapsella kuluina on vaipat, sähkö, kuluvat lakanat kuivaksiopettelussa.. Meillä pesukone ja kuivausrumpu jylläsi kaksi-kolme kertaa joka ikinen päivä kun lapset olivat pieniä.
- meikit, kuukautistarvikkeet, sheiverit, deodorantit - vaikkei lasten tarvitse meikata, on se kurjaa jos ei edes näppyjä peittää kun koulukaverit saavat käyttää ripsaria yms. Kuukautistarvikkeet voivat maksaa pitkän pennin joka kuukausi ja sheiverit pitäisi uusia aika ajoin
- lapsen matkalippu maksaa ainakin PK-seudulla joka kuukausi pitkän pennin ja sitä tarvitaan liikkumiseen harrastusten parissa kuin kaupassakäyntiin
- lapsen elektroniikka - lapset tarvitsevat kännykän jolla kommunikoida sekä yleensä oppimiseensa kannettavan tai tabletin, nekin menevät rikki ja omavastuu on monilla alkaen 150e kotivakuutuksessa, puhumattakaan siitä että ne tulee välillä aina uusia vaikkei uusimpia iphoneja lapsella haluisikaan olevan
- vakuutukset - moni haluaa lapselleen sairasvakuutuksen jonka avulla kokee lapsen saavan tarvittaessa parempaa hoitoa nopeammin
- lääkekulut - vaikka lapsen lääkärikäynnit ovatkin ilmaisia julkisella puolella, eivät lääkkeet ole. Korvatulehduskierteessä lääkärit voivat pakottaa koittamaan vielä yhtä antibioottia ja vielä yhtä ja vielä yhtä ja kieltäytyä kirjoittamasta lähetettä leikkaukseen/putkitukseen ja kaikilla vanhemmilla ei ole varaa mennä yksityiselle, etenkään niiden lääkelaskujen jälkeen.
Kaikki tuossa listassa ei ole tietenkään pakollista hengissäselviytymiseen, mutta millainen vanhempi haluaa lapsensa saavan vain sen aivan minimin jotta pysyy elossa? Eiköhän jokainen vanhempi halua lapselleen ainakin sen keskiverron elämän jolla saavuttaa eväät hyvään ja onnelliseen kasvuun.
Vierailija kirjoitti:
No yleensä nämä pienituloiset naiset tekevät lapsia hulttioiden / rikollisten / päihdeongelmaisten tai muuten vaan hyvin pienituloisten kanssa.. eli ei heiltä sitä rahaa saa.
Miksi ihmeessä se on näiden naisten syy? Eikö se olisi myös niiden lisääntymään menneiden miesten syy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ko uutisia, mutta köyhyydessä on monta ongelmaa. Yksi on se, että köyhissä perheissä rahaa tulee tilille pienissä erissä pitkin kuukautta. Tästä seuraa, ettei oikein ole mahdollista tehdä taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Tänään voi olla vaikka miten hyviä tarjouksia vessapapereista, pyykinpesuaineista, elintarvikkeista tms, mutta jos ei ole rahaa kuin 50 € ja sillä pitää pärjätä koko viikko, ei yksinkertaisesti voi ostaa iso säkillistä vessapaperia ja useampaa pakettia tarjouksessa olevaa pyykinpesuainetta. Olen joskus auttanut vähävaraista ystävääni hankkimalla kuukauden tarpeet eli pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa, talouspaperit, pesuaineet jne. Summa on ollut yli satasen vähemmän kuin mitä hänellä itsellään kuukaudessa menee, koska olen voinut ostaa kerralla isoja pakkauksia, jotka tulevat edullisemmaksi kuin jos ostaa useamman pienemmän pakkauksen.
Toinen ongelma on tulojen epävarmuus. Pienilläkin tuloilla pärjää paremmin, jos tietää täsmälleen, paljonko rahaa tulee ja milloin. Jos elämä on matalapalkkaisten pätkätöiden ja työttömyyden vuoristorataa, erilaisten tukien hakemusten käsittelyajat vaihtelee eikä voi olla varma, milloin tulee päätös maksettavasta tuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vähävaraisilla ei välttämättä ole varaa henkivakuutukseen. Jos on toimeentulotukiasiakas, mitään henkivakuutuksia ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Ja mitä tulee ajatukseesi etävanhemman maksaman elatusmaksun nostamisesta, vähävaraisilla se summa olisi suoraan pois lähivanhemmalle maksetusta toimeentulotuesta. Köyhyyden kannalta siis plus miinus nolla, joskin yhteiskunta säästäisi rahaa, jos elatusvelvollinen maksaisi enemmän ja Kela vähemmän.
Pitääkö sen toimeentulotuen varassa mennä vielä lisääntymäänkin?
Et näyttänyt ymmärtävän. Vaikka parisuhteessa ollessa olisikin maksettu henkivakuutusta, sairausvakuutusta ja/tai tapaturmavakuutusta, ei se eron jälkeen ole enää mahdollista, jos tipahtaa toimeentulotuen varaan. Toimeentulotuessa huomioidaan vakuutuksista ainoastaan kotivakuutus, koska se on lähes kaikissa vuokra-asunnoissa asunnon vuokraamisen edellytys.
Kyllä käy sääliksi niitä lapsia keiden vanhemmat ovat toimeentulotuen varassa. Itse varmaan antaisin lapsen silloin ainakin osaksi esim. tukiperheen hoiviin että lapsi saisi edes jostain nauttia. Ja tekisin kaikkeni että saisin töitä tai opiskelisin uuden ammatin tms. On suoranaista itsekkyyttä hankkia lapsia jos ei edes itseään osaa elättää ja joutuu olemaan toimeentulotuen varassa. Sairastuminen on tietysti eri asia mutta silloinkin pitäisi miettiä niitä keinoja ettei lapsi joutuisi kärsimään yh:n sairastumisesta. Ei ole sen lapsen vika että äiti tai isä on sairas ja ei pysty itse elättämään edes itseään.
Varakkaan miehen vähävaraisen vaimon kannattaa laskeutua alas norsunluutornistaan ja ymmärtää se tosiasia, että usein pienituloisella naisella ei ole varakasta miestä. Kuulun itse kermaperseiden sukuun ja olen aina ollut hyväosainen (yksinhuoltajanakin olen ollut varakas), mutta silti ymmärrän, että kaikilla ei ole samalla tavalla kuin minulla.
On ihan tavallista, että pari tonnia kuussa bruttona tienaavalla naisella on puoliso, joka ei tienaa edes kolmea tonnia. Kun progressiivinen verotus vielä otetaan huomioon, nettotuloissa ei ole kovinkaan monen sadan euron eroa. Kun tällainen pariskunta eroaa, etävanhempi ei saa yhteiskunnan tukia lainkaan vaan joutuu maksamaan esimerkiksi vuokransa kokonaan itse. Ja pääkaupunkiseudulla pienenkin asunnon vuokra hipoo jo tonnia kuukaudessa. Ikävä kyllä tällaisen perheen lapset eivät voi vanhempiensa eron jälkeen enää saada kaikkea samaa, mitä olisivat voineet saada, jos vanhempien tarvitsisi maksaa vain yhtä asuntoa. Mikäli sitten etävanhemman kohdalle osuu työttömyyttä, sairastumisia tai työkyvyttömyyttä, se vaikuttaa lasten elämään ihan siinä missä lähivanhemman työttömyys, sairastuminen tai työkyvyttömyyskin.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ko uutisia, mutta köyhyydessä on monta ongelmaa. Yksi on se, että köyhissä perheissä rahaa tulee tilille pienissä erissä pitkin kuukautta. Tästä seuraa, ettei oikein ole mahdollista tehdä taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Tänään voi olla vaikka miten hyviä tarjouksia vessapapereista, pyykinpesuaineista, elintarvikkeista tms, mutta jos ei ole rahaa kuin 50 € ja sillä pitää pärjätä koko viikko, ei yksinkertaisesti voi ostaa iso säkillistä vessapaperia ja useampaa pakettia tarjouksessa olevaa pyykinpesuainetta. Olen joskus auttanut vähävaraista ystävääni hankkimalla kuukauden tarpeet eli pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa, talouspaperit, pesuaineet jne. Summa on ollut yli satasen vähemmän kuin mitä hänellä itsellään kuukaudessa menee, koska olen voinut ostaa kerralla isoja pakkauksia, jotka tulevat edullisemmaksi kuin jos ostaa useamman pienemmän pakkauksen.
Toinen ongelma on tulojen epävarmuus. Pienilläkin tuloilla pärjää paremmin, jos tietää täsmälleen, paljonko rahaa tulee ja milloin. Jos elämä on matalapalkkaisten pätkätöiden ja työttömyyden vuoristorataa, erilaisten tukien hakemusten käsittelyajat vaihtelee eikä voi olla varma, milloin tulee päätös maksettavasta tuesta.
Jos olisi oikein tiukkaa niin hakisin vessapaperit vaikka kirjastosta. Ei ole oikein että lapsi kärsii siitä että vanhemmat ei osaa pyörittää taloutta. Lisäksi melkein joka kunnassa on ruoka-apua tarjolla ja kirkko ja hope ry auttaa vähävaraisia. Usein kyse on vain siitä että vanhemmilla ei ole voimia/osaamista hakea apua ja raha-asioiden hallinta on päin honkia. Monet ovat myös niin laiskoja etteivät jaksa tehdä itse ruokaa ja lihavat lapset viedään joka päivä mäkkäriin syömään. Kodit on kuin pommin jäljiltä kun ei siivota ja hankitaan ne täyteen kaikenlaista ihmeellistä romua. Osamaksulla ostetaan niin pitkään kuin luottotiedot on tavaraa mitä ei edes tarvitse. Netflixiin, sipseihin, kaljaan ja tupakkaan usein on silti aina varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva pystyu tietoisesti varautumaan loppuelämäänsä, kun perheen perustaa.
Muistitko myös varautua yllättäviin kuolemantapauksiin lähipiirissäsi ja kenties omaan sairastumiseesi? Osasitko varautua odotusaikanasi siihen, että saisitkin vakavasti sairaan lapsen?Kyllä olen varautunut kuolemantapauksiin ja omaan sairastumiseen. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiat halki miten pärjätään jos meistä toinen kuolee/sairastuu/ero tulee. Ja puhuimme myös ennen raskautta miten pärjätään/mitä tehdään jos tulisi vammainen lapsi tai minä kuolisin synnytyksessä.
Vähävaraisille suosittelisin henkivakuutusta. On typeryyttä että ei varaudu mihinkään. Elämä on nyt mutta kyllä pitää ajatella sitä lapsenkin tulevaisuutta että pärjää. Valtio auttaa toki jonkinverran näitä köyhiä yh-perheitä mutta itse en koe että haluaisin elää lapseni kanssa sellaista arkea.
Vähävaraisilla ei välttämättä ole varaa henkivakuutukseen. Jos on toimeentulotukiasiakas, mitään henkivakuutuksia ei oteta huomioon toimeentulotuen määrää laskettaessa. Ja mitä tulee ajatukseesi etävanhemman maksaman elatusmaksun nostamisesta, vähävaraisilla se summa olisi suoraan pois lähivanhemmalle maksetusta toimeentulotuesta. Köyhyyden kannalta siis plus miinus nolla, joskin yhteiskunta säästäisi rahaa, jos elatusvelvollinen maksaisi enemmän ja Kela vähemmän.
Pitääkö sen toimeentulotuen varassa mennä vielä lisääntymäänkin?
Et näyttänyt ymmärtävän. Vaikka parisuhteessa ollessa olisikin maksettu henkivakuutusta, sairausvakuutusta ja/tai tapaturmavakuutusta, ei se eron jälkeen ole enää mahdollista, jos tipahtaa toimeentulotuen varaan. Toimeentulotuessa huomioidaan vakuutuksista ainoastaan kotivakuutus, koska se on lähes kaikissa vuokra-asunnoissa asunnon vuokraamisen edellytys.
Kyllä käy sääliksi niitä lapsia keiden vanhemmat ovat toimeentulotuen varassa. Itse varmaan antaisin lapsen silloin ainakin osaksi esim. tukiperheen hoiviin että lapsi saisi edes jostain nauttia. Ja tekisin kaikkeni että saisin töitä tai opiskelisin uuden ammatin tms. On suoranaista itsekkyyttä hankkia lapsia jos ei edes itseään osaa elättää ja joutuu olemaan toimeentulotuen varassa. Sairastuminen on tietysti eri asia mutta silloinkin pitäisi miettiä niitä keinoja ettei lapsi joutuisi kärsimään yh:n sairastumisesta. Ei ole sen lapsen vika että äiti tai isä on sairas ja ei pysty itse elättämään edes itseään.
Mutta fakta on, että ihmisiä tullaan tarvitsemaan Suomessa tulevaisuudessakin. Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia, mutta haluavat voisivat tehdä. Näitä lapsia voidaan yhteiskunnan puolelta tukea, köyhyys ei ole mikään syy olla tekemättä lapsia, on panostus tulevaisuuteen yhteiskunnalta tukea lapsia. Rahaa on, tarvitsee vain päättää meneekö se esim Sipilän (terrafame)ja Bernerin taskuihin (lastensairaalan rakennuttaminen muiden rahoilla ja helsingille vuokraaminen järkyttävällä summalla) vai johonkin yleishyödylliseen, kuten lapsiin. Ja nämä ovat puhtaasti esimerkkjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ko uutisia, mutta köyhyydessä on monta ongelmaa. Yksi on se, että köyhissä perheissä rahaa tulee tilille pienissä erissä pitkin kuukautta. Tästä seuraa, ettei oikein ole mahdollista tehdä taloudellisesti fiksuja ratkaisuja. Tänään voi olla vaikka miten hyviä tarjouksia vessapapereista, pyykinpesuaineista, elintarvikkeista tms, mutta jos ei ole rahaa kuin 50 € ja sillä pitää pärjätä koko viikko, ei yksinkertaisesti voi ostaa iso säkillistä vessapaperia ja useampaa pakettia tarjouksessa olevaa pyykinpesuainetta. Olen joskus auttanut vähävaraista ystävääni hankkimalla kuukauden tarpeet eli pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa, talouspaperit, pesuaineet jne. Summa on ollut yli satasen vähemmän kuin mitä hänellä itsellään kuukaudessa menee, koska olen voinut ostaa kerralla isoja pakkauksia, jotka tulevat edullisemmaksi kuin jos ostaa useamman pienemmän pakkauksen.
Toinen ongelma on tulojen epävarmuus. Pienilläkin tuloilla pärjää paremmin, jos tietää täsmälleen, paljonko rahaa tulee ja milloin. Jos elämä on matalapalkkaisten pätkätöiden ja työttömyyden vuoristorataa, erilaisten tukien hakemusten käsittelyajat vaihtelee eikä voi olla varma, milloin tulee päätös maksettavasta tuesta.
Jos olisi oikein tiukkaa niin hakisin vessapaperit vaikka kirjastosta. Ei ole oikein että lapsi kärsii siitä että vanhemmat ei osaa pyörittää taloutta. Lisäksi melkein joka kunnassa on ruoka-apua tarjolla ja kirkko ja hope ry auttaa vähävaraisia. Usein kyse on vain siitä että vanhemmilla ei ole voimia/osaamista hakea apua ja raha-asioiden hallinta on päin honkia. Monet ovat myös niin laiskoja etteivät jaksa tehdä itse ruokaa ja lihavat lapset viedään joka päivä mäkkäriin syömään. Kodit on kuin pommin jäljiltä kun ei siivota ja hankitaan ne täyteen kaikenlaista ihmeellistä romua. Osamaksulla ostetaan niin pitkään kuin luottotiedot on tavaraa mitä ei edes tarvitse. Netflixiin, sipseihin, kaljaan ja tupakkaan usein on silti aina varaa.
Tuosta olen aivan samaa mieltä. Ja siksi mun mielestä peruskoulussa pitäisi opettaa talouden hallintaa sekä yhteiskunnan tarjoaman sosiaaliturvan perusteita. Ihmiset luulevat asioita ja toimivat sen mukaisesti, kun oikeasti pitäisi ottaa ensin selvää ja vasta sitten toimia, jos se on järkevää. Jos jollekin tutun tutulle on maksettu sossusta tarveharkintaisena uusi pesukone, se ei suinkaan tarkoita, että itsekin voisi käyttää vähäiset rahansa uuteen peuskoneeseen ja olettaa, että saa rahan takaisin sossusta. Mulla on tuttavapiirisänikin pari ihmistä, jotka nk "tänään syövät huomisen leipänsä".
Kaikilta ei saada otettua täysiä elareita ja osa jättää jopa kokonaan maksamatta. Sitten on olemassa tietenkin nämä isättömät lapset sekä tuhlailevien äitien lapsukaiset. Onneksi Hope sekä facessa olevat tukiryhmät tekevät hienoa työtä tukeakseen näitä köyhiä perheitä.