Voisiko joku minua viisaampi ihminen kertoa minulle, miksi ilkeillä ja narsistisillä ihmisillä on aina paljon kavereita?
Ja hyvillä ja kilteillä aina vähän tai ei ollenkaan. Tiedän, elämän suuria mysteereitä, mutta olisin oikeasti halukas kuulemaan mitä te muut olette mieltä. Itse olen kiltti ja hyväntahtoinen ihminen, eikä ole yhtään kaveria, edes mielikuvituksessa. Minusta ei yleisesti pidetä ja joudun olemaan yksin, vaikka olen kannustava ja minusta saisi joku (jotkut) hyvän kaverin. Surullista, mutta minkäs teet. Häviäjän osa on minulle ilmeisesti määrätty syntymässä.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Koska ilkeiden ja narsistien kaveruudesta on todennäköisesti enemmän hyötyä. Esimerkiksi verkostoitumisen suhteen.
Niin kuin millä tavalla?
koska ihmisillä ei oo pokkaa olla oma ittensä, vaan leikitään että ollaan cuuleja ja täydellisiä, sit turrutetaa ehk viinal tai huumeil ne "heikkoudet" niinku mitään ei oliskaan. on siis noloo olla avoin ja suora... ja myös heikot ihmiset tarvii seuraa, ei ne yksin pärjää =))
Huom. ne ovat kavereita ja tuttavia, eivät ystäviä.
Tunnen yhden narskuhenkisen joka helposti kaverustuu jokaisessa porukassa mihin osuu, oli sitten kyse työkavereista, harrastuksesta, vanhempainyhdistyksestä, naapurista, ihan mistä vaan toritapahtumastakin.
Mutta ei noista kaveruuksista juuri kukaan pidemmäksi ajaksi kuvioon jää. Miksihän?
Narsistihenkilöt osaavat hankkia niitä perseennuolijoita ympärilleen, ja jotenkin hyötyvät siitä, ehkä pääsevät jotenkin itse helpommalla. Ja narsistilla on se pysyvä tukijoukko tukena.
Noh, aloitus on aika musta-valkoinen. Mutta sanotaanko näin, että narsistit osaavat olla usein myös valloittavia ja itsevarmoja. Ihmiset lähtökohtaisesti viehättyvät ihmisiin, jotka itse pitävät itsestään. Sen sijaan jos ihmisestä huokuu "olen niin parka, häviäjän osa syntymästä asti tuomittu" -fiilis, saattaa moni kokea, ettei halua lähestyä, koska ei halua elämäänsä negatiivista ilmapiiriä. Tämä ei silti tietenkään tarkoita, ettetkö voisi olla hyvä ystävä, asenteessa vaan on korjattavaa.
Ilkeät ja narsistiset nobodyt olen hylännyt. Sen sijaan kohdalleni on sattunut jokunen ilkeä ja narsistinen johtoasemassa oleva ihminen. Heitä on vaikea vältellä ja käytännössä he suosivat omia kavereitaan joten heidän kanssaan on pakko olla jees jees- mielellä tai jää paitsioon
He ovat kuin liiman ja takiaispallon yhdistelmä.Käyvät kimppuun ja kukaan ei pääse eroon.
Mun yks narskufrendi aloitti esim työmatkapyöräilyn,että pääsi hännystelemään uutta pomoa,joka pyöräili samasta suunnasta töihin.Matka oli 20 kilsaa ja kaveri huonossa kunnossa.
Samoin keräilee joka paikasta kaikenlaisia ressukoita ja hylkiöitä hännystelemään itseään.Esim hänen entisestä työpaikastaan kaikki yh-potkut saaneet oli yhtäkkiä uusia ihania ystäviä hänellä.Sai tuntea ylemmyyttä,koska omat työt jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ilkeiden ja narsistien kaveruudesta on todennäköisesti enemmän hyötyä. Esimerkiksi verkostoitumisen suhteen.
Niin kuin millä tavalla?
No just siten, että heillä on yleensä laajat sosiaaliset verkostot ja päästessäsi osaksi näitä sosiaalisia verkostoja, voit hyötyä siitä itsekin.
Hyvä kysymys.
Hesarissa oli pari viikkoa sitten kylmäävä artikkeli, jossa väitettiin että päiväkodissa eniten kavereita on luovilla lapsilla. Tyhmemmät joutuvat leikkimään yksinään. Tämä oli ihan joku tutkimustulos. Kasvatukseen ammattimaiset olivat seuranneet lasten toimintaa päiväkodeissa, ja tulleet tähän lopputulokseen.
Varmaan AP:n kysymykseen toimii sama vastaus. Ne suositut ovat luovia ihmisiä ja siksi hyvää seuraa.
Omat ja ystävien kokemukset kuitenkin ovat olleet sellaiset, että juuri ne luovat ovat usein yksinään ja heitä pidetään usein oudokkeina ja vähän tyhminä. Ihan iästä riippumatta se tuppaa niin menemään.
Vierailija kirjoitti:
He ovat kuin liiman ja takiaispallon yhdistelmä.Käyvät kimppuun ja kukaan ei pääse eroon.
Mun yks narskufrendi aloitti esim työmatkapyöräilyn,että pääsi hännystelemään uutta pomoa,joka pyöräili samasta suunnasta töihin.Matka oli 20 kilsaa ja kaveri huonossa kunnossa.
Samoin keräilee joka paikasta kaikenlaisia ressukoita ja hylkiöitä hännystelemään itseään.Esim hänen entisestä työpaikastaan kaikki yh-potkut saaneet oli yhtäkkiä uusia ihania ystäviä hänellä.Sai tuntea ylemmyyttä,koska omat työt jatkui.
Mitä se perseennuolija täällä kirjoittelee taas?
Vierailija kirjoitti:
Huom. ne ovat kavereita ja tuttavia, eivät ystäviä.
Tunnen yhden narskuhenkisen joka helposti kaverustuu jokaisessa porukassa mihin osuu, oli sitten kyse työkavereista, harrastuksesta, vanhempainyhdistyksestä, naapurista, ihan mistä vaan toritapahtumastakin.
Mutta ei noista kaveruuksista juuri kukaan pidemmäksi ajaksi kuvioon jää. Miksihän?
Narsku hakee ikuisesti sitä omaa bestistä,jota ei lapsena saanut.Kun ei onnistu,viimeistään keski-ikäisenä määrä korvaa laadun ja iskee kiinni kaikkeen liikkuvaan.
Itse pidän näennäisen iloista ja sydämellistä yhteyttä entiseen työnantajaan, ja silloin tällöin jaksan tilaisuuksia joissa hän kehuu itseään maasta taivaisiin ja kuinka minun osaamiseni (yrityksessä jossa en saanut tehdä mitään mitä olisin osannut, koska pomon herkkä hipiä ja huonommuudentunto) on 100% hänen ansiotaan. Väitänpä jopa joskus itsekin niin. Syy? Hän on puhunut minut jokaiseen hakemaani työpaikkaan. Koska minä olen vain hänen oman egonsa jatke niin kauan kuin olemme väleissä, hän tekee kaiken minun (itsensä) eteen. Poikkiteloin asettuville vahinko on ihan helvetillinen, senkin olen nähnyt.
Dog eat dog. Kyllä narskuillekin käyttöä löytyy, kunhan vaan malttaa pelata.
Olen joskus miettinyt, miksi koulukiusaajat ovat usein suosittuja, ainakin omana kouluaikanani näin oli. Tämä olisi ap:n kysymyksen alalaji.
Koulukiusaajat olivat sosiaalisia, hyviä verkostoitumaan. Heitä pidettiin usein ulkoisesti viehättävinä ja henkisesti kovina, oli pokkaa ja itsevarmuutta. Lisäksi se oli varmaan merkittävä motiivi suosia koulukiusaajaa, ettei itse joutuisi hänen uhrikseen! Oli turvallisempaa olla tavallaan samalla puolella ja hyvissä väleissä?
Ehkä samoja syitä on ilkeiden aikuistenkin suosion taustalla?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Työpaikkani narsisti esimies (siirrettiin toisiin tehtäviin) piti yllä hyvät/pahat asetelmaa, moni oli mielin kielin koska pelkäsi joutua sinne hylkiöiden joukkoon, mikä näkyi sitten esim. tehtävien annossa, ns. paremmat jutut sai hännystelypiiri ja muille ne nakkihommat.
Moni jäi saikulle/lähti kokonaan pois (rehellisesti pois lähti vielä ne parhaimmat, koska tiesivät arvonsa, elimfirma hävisi hyviä työntekijöitä) ja esimiehen käyttäytymisestä laitettiin viestiä eteenpäin ja saikin siirron pois, tehtävään jossa ei käytännössä ole alaisia.
Veikkaan että nosti hännystelijöitä ylös, koska tiesi että ovat hänen "vallassaan", eivätkä ns. uhkaa hänen asemaansa.
Narsisti ja ilkeä pitää väkisin kiinni vähempiarvoiseksi luokittelemaa ns. ystäväänsä tai monia sellaisia pönkittääkseen heikkoa itsetuntoaan ja paremmuuttaan. Minua koitti väkisin pitää ystävänään tämmöinen mutta paljastin hänet ja annoin potkun persuuksille. Hän vaan uteli asioitani ja naureskeli ja levitteli eteenpäin. Kehuskeli omaa elämäänsä kuinka hän oli onnistunut. Minun epäonnistumiseni ilmeisesti pönkitti hänen täydellistä elämäänsä.
Pinnallisia kaverisuhteita? Tuskin kukaan viihtyy narsistin seurassa kahden kesken?
Kaikki joilla on paljon kavereita on narsisteja, ja kaikki yksinäiset ovat kilttejä ja kivoja ihmisiä? Jep jep.
Niillä joilla on sosiaalisia taitoja on myös kavereita, ja niillä kenellä ei ole ole taitoja, ei myöskään ole kavereita. Niin yksinkertaista se on.
Jotenkin säälittää toi ap:n asenne et "mulla ei oo kavereita kun en oo narsisti ja niin se vain on..."
Sulla ei ole kavereita koska sulla ei ole sosiaalisia taitoja, eikä tule olemaankaan ton uhriutumisen vaikutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Pinnallisia kaverisuhteita? Tuskin kukaan viihtyy narsistin seurassa kahden kesken?
Eikös narsistien pitänyt juuri olla hurmaavia?
Koska ilkeiden ja narsistien kaveruudesta on todennäköisesti enemmän hyötyä. Esimerkiksi verkostoitumisen suhteen.