Milloin viimeksi koit että itsesi pieneksi?

Näköjään ajatus meni katki otsikkoa kirjoittaessa. Siis että milloin koit itsesi pieneksi?

mä oon pienikokonen, koen aina oloni pieneks. :DDDD

Katsoessani videoita yhteiskunnallisista ongelmista tai avaruudesta. Se on tosi hyvä tunne, koska oppii tajuamaan sen, että pienikin on tärkeää: pienet eleet ja pienet teot. On tärkeää tehdä hyvää maailmassa ja välttää pahaa, mutta myös täytyy hyväksyä, ettei yksi ihminen pysty tehdä kaikkea. Kun tajuaa oman pienuutensa, voi jotenkin ”antaa anteksi” itselleen sen, ettei tietenkään ole mikään supersankariyli-ihminen, joka voi parantaa kaiken maailmassa. Paljon voi silti tehdä ja pitää yrittää!

Aina koen itseni pieneksi jos alan ajattelemaan maailmankaikkeuden mittasuhteita.

Randomi video aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

mä oon pienikokonen, koen aina oloni pieneks. :DDDD

Sama täällä. Eilen vastaani tuli pariskunta, jossa sekä mies että nainen olivat ainakin 185-190 cm pitkiä. Kun he harppoivat ohitseni, niin tunsin itseni pieneksi. Olen 158 cm pitkä.

Muuten en kyllä tunne mitään alemmuuskomplekseja tai lastu virrassa - fiiliksiä.

ama täällä. Eilen vastaani tuli pariskunta, jossa sekä mies että nainen olivat ainakin 185-190 cm pitkiä. Kun he harppoivat ohitseni, niin tunsin itseni pieneksi. Olen 158 cm pitkä.

Muuten en kyllä tunne mitään alemmuuskomplekseja tai lastu virrassa - fiiliksi

-:DD siis en kyllä huonol tavalla tunne oloani pieneks vaikka olisin lyhyt... nimittäin tykkään olla lyhyt enkä ajattele että pituus määrittelee ihmisen henkisen mitan tai mitä' muutakaa...... eli olen eri linjoilla ku sinä.

Katsoin nostalgioissani BBC:n Walking with dinosaurs -sarjan. Se kaikki "nämä pienet saurukset asuttivat maapalloa 200 miljoonaa vuotta sitten". Noi on semmoisia ajan mittasuhteita, joita on melkein hankala käsittää.