Lue keskustelun säännöt.
Yksi vai kaksi lasta... pohdintaa mahdollisesta perheenlisäyksestä.
17.08.2019 |
Olen vuoden, ehkä jopa kaksi tätä asiaa pyöritellyt mielessäni, enkä tunnu saavan mitään päätöstä. Olemme miehen kanssa yhdessä asiaa pohtineet, mutta kummallaakaan ei ole "jyrkkää" mielipidettä, suuntaan tai toiseen.
Meillä on yksi lapsi, 5 vuotias. Olemme onnellisia näin, toki välillä arki tuntuu hieman työläältä (esim. sairastellessa), mutta pääosin arki on aidosti aika ihanaa. Miehellä on vakituinen työpaikka (ja hyvät tulot), itse olen ollet jo vuosia sijaisena (omasta halusta en ole halunnut vakityöpaikkaa). Olen sh, joten töitä on koko ajan. Taloudellisesti arki on kohtalaisen vakaata, kodissamme on tilaa (2 makuuhuonetta on "tyhjillään", toki on työhuone ja toinen lähinnä varastona tällä hetkellä.)
Omasta ystäväpiiristäni täysin suurentelematta yli puolet ovat eronneet toisen lapsen jälkeen. Ja äidit ovat olleet todella väsyneitä ja muutenkaan arki ei ole tuntunut mukavalta. Kaikki eivät tietenkään ole ystävistämme eronneet, mutta hekin muuttuneet hieman etäisemmiksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitä, miten arki toisen lapsen jälkeen muuttui? Mikä muuttui niin paljon, että oma olo oli aivan väsynyt ja uupunut? Oliko ensimmäisen lapsen kanssa mitään viitteitä väsymyksestä?
Toisena asiana mietin sitä, että lapsemme on "jo 5 vuotias".
Ja toki, näin on myös hyvin. Olemme onnellisia <3 Mutta pieni toisen(kin) lapsen kaipuu jossain sisälläni on.
Kommentit (16)
Ajatuksena ei olisi tehdä sisarusta jo olemassa olevalle lapselle, vaan perheenjäsen meidän perheeseen.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena ei olisi tehdä sisarusta jo olemassa olevalle lapselle, vaan perheenjäsen meidän perheeseen.
- ap
Miten ”tehdään perheenjäsen perheeseen”?
Tehkää ihmeessä lisää lapsia. Voit sitten tulla tänne palstalle ulisemaan, kuinka on niin rankkaa ja kuinka uupunut olet.
Hormonit ovat ihmeellinen asia. Ne sekoittavat naisen pään ihan totaalisesti, ja kaikki kyky rationaaliseen ajatteluun katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena ei olisi tehdä sisarusta jo olemassa olevalle lapselle, vaan perheenjäsen meidän perheeseen.
- ap
😂 Tämä lähtee saman tien lainauksena whatsapp-ryhmään jonne postaillaan naisten aivopieruja ja käsittämättömiä kommentteja.
Kaukosäädin ketjusta nousseiden tunteiden ohjaamana sanon että tehkää ihmeessä jos lapsenne on hyvä luonteinen ja mukava ihminen. Joka ei käytä esikoisen asemaa tai kertynyttä älyään nuoremman kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin toinen lapsi ihan sen ensimmäisen takia. Tyhjältä tuntuu elämä ja kasvaminen ilman sisarusta. Lapset nyt 4v ja melkein 1v. Ei tämä nyt niin raskasta ole ja koko ajan helpottaa.. lapsista alkaa jo olla seuraa toisilleen.
Tämä riippuu ihan lapsen luonteesta. Mä olen ainokainen, kasvattanut ainokaisen aikuiseksi, eikä kumpikaan ole koskaan kaivannut sisaruksia, edes nyt kun hoidan vanhojen vanhempieni asioita. - Toisaalta, anoppi ei yhtään arvosta tapaa, jolla miehestä ja sisarestaan oli seuraa toisilleen. Ovat vihanneet toisiaan aikuisuuteen saakka ja pärjäävät nykyään samassa huoneessa joulupäivällisen ajan.
Meillä lasten välinen ikäero on 5 vuotta. Mielestäni kaksi lasta on hyvä määrä eikä ollenkaan ainakaan liikaa. Lapset myös ovat hyvin kiintymystä toisiinsa ikäerosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se juna meni jo. Viisi vuotta on liikaa ikäeroa.
Tottakai toisesta lapsesta tulisi sisarus olemassa olevalle lapsellemme ja perheenjäsen perheeseemme.
Emme kuitenkaan lähtisi vain siltä pohjalta, että "lapsen on saatava sisarus". Miehelläni on kaksi vuotta vanhempi sisko ja he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Toki jouluna nähdään, mutta perusarjessa eivät ole tekemisissä. Lapsena kuulemma eivät leikkineet kovin paljoa yhdessä, kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia. Nuoruus meni myös erilailla, eivät olleet samoissa kaveripiirissä. Mielestäni sisaruus ei siis automaattisesti ole tae siitä, ettei "elämä olisi yksinäistä" tms.
Miksi tästä niin kovasti hermostuttiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toisesta lapsesta tulisi sisarus olemassa olevalle lapsellemme ja perheenjäsen perheeseemme.
Emme kuitenkaan lähtisi vain siltä pohjalta, että "lapsen on saatava sisarus". Miehelläni on kaksi vuotta vanhempi sisko ja he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Toki jouluna nähdään, mutta perusarjessa eivät ole tekemisissä. Lapsena kuulemma eivät leikkineet kovin paljoa yhdessä, kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia. Nuoruus meni myös erilailla, eivät olleet samoissa kaveripiirissä. Mielestäni sisaruus ei siis automaattisesti ole tae siitä, ettei "elämä olisi yksinäistä" tms.
Miksi tästä niin kovasti hermostuttiin?
Mitä yhteistä ajattelit olevan sisaruksilla joilla on ikäeroa kuusi vuotta tai enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toisesta lapsesta tulisi sisarus olemassa olevalle lapsellemme ja perheenjäsen perheeseemme.
Emme kuitenkaan lähtisi vain siltä pohjalta, että "lapsen on saatava sisarus". Miehelläni on kaksi vuotta vanhempi sisko ja he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Toki jouluna nähdään, mutta perusarjessa eivät ole tekemisissä. Lapsena kuulemma eivät leikkineet kovin paljoa yhdessä, kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia. Nuoruus meni myös erilailla, eivät olleet samoissa kaveripiirissä. Mielestäni sisaruus ei siis automaattisesti ole tae siitä, ettei "elämä olisi yksinäistä" tms.
Miksi tästä niin kovasti hermostuttiin?
Mitä yhteistä ajattelit olevan sisaruksilla joilla on ikäeroa kuusi vuotta tai enemmän?
Onko sama ikä ainoa asia mikä sisaruksia yhdistää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toisesta lapsesta tulisi sisarus olemassa olevalle lapsellemme ja perheenjäsen perheeseemme.
Emme kuitenkaan lähtisi vain siltä pohjalta, että "lapsen on saatava sisarus". Miehelläni on kaksi vuotta vanhempi sisko ja he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Toki jouluna nähdään, mutta perusarjessa eivät ole tekemisissä. Lapsena kuulemma eivät leikkineet kovin paljoa yhdessä, kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia. Nuoruus meni myös erilailla, eivät olleet samoissa kaveripiirissä. Mielestäni sisaruus ei siis automaattisesti ole tae siitä, ettei "elämä olisi yksinäistä" tms.
Miksi tästä niin kovasti hermostuttiin?
Yleensä lapsia hankitaan siksi, että halutaan lapsi. Oli kyse ensimmäisestä tai toisesta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se juna meni jo. Viisi vuotta on liikaa ikäeroa.
Nomeillä on 11v lapsilla ikäeroa. Isosisarus on ihan haltioissaan vauvasta.
Ja tällä ikäerolla molemmat voivat olla myös ”ainokaisia” eli saada vanhemman täyden huomion. Vauva saa sitä kun isompi lapsi on koulussa ja esikoinen on saanut olla huomion keskipiste ensimmäiset 11 vuotta. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, meidän lapsilla ikäeroa 2v 4kk. Olem kokenut arjen kyllä raskaaksi ja elämä oli suorastaan lomaa yhden lapsen kanssa verrattuna nykytilanteeseen.. Teillä ikäero olisi paljon isompi eikä varmasti olisi niin raskasta. Isompi on jo kovin omatoiminen ja olisi varmasti mukanakin lapsenhoidossa ja viihdyttäisi tätä. :) tuolla ikäerolla voisin kyllä suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai toisesta lapsesta tulisi sisarus olemassa olevalle lapsellemme ja perheenjäsen perheeseemme.
Emme kuitenkaan lähtisi vain siltä pohjalta, että "lapsen on saatava sisarus". Miehelläni on kaksi vuotta vanhempi sisko ja he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Toki jouluna nähdään, mutta perusarjessa eivät ole tekemisissä. Lapsena kuulemma eivät leikkineet kovin paljoa yhdessä, kiinnostuksen kohteet olivat erilaisia. Nuoruus meni myös erilailla, eivät olleet samoissa kaveripiirissä. Mielestäni sisaruus ei siis automaattisesti ole tae siitä, ettei "elämä olisi yksinäistä" tms.
Miksi tästä niin kovasti hermostuttiin?
Mitä yhteistä ajattelit olevan sisaruksilla joilla on ikäeroa kuusi vuotta tai enemmän?
Onko sama ikä ainoa asia mikä sisaruksia yhdistää?
Se takaa sen että elävät edes samassa perheessä suunnilleen samaa lapsuutta.
Me tehtiin toinen lapsi ihan sen ensimmäisen takia. Tyhjältä tuntuu elämä ja kasvaminen ilman sisarusta. Lapset nyt 4v ja melkein 1v. Ei tämä nyt niin raskasta ole ja koko ajan helpottaa.. lapsista alkaa jo olla seuraa toisilleen.