Kun työ ei palkitse
Koen oikeastaan päivittäin että olen huono tai riittämätön työssäni, että jotain on jäänyt huomaamatta tai tekemättä vaikka kaikkeni olen yrittänyt.
Oikeastaan toimenkuvani onkin sitä, että etsin ja yritän ratkoa ongelmia, puutteita ja virheitä.
Koskaan, kertaakaan tämän viiden työvuoden aikana en ole kokenut onnistumista. Vaan onnistuminen on ollut sitä, että on onnistunut välttämään katastrofin.
Tämän lisäksi työni on sellaista, jota julkisesti usein haukutaan. Tämä lisää epäonnistumisen kokemusta, ja lisäksi turhauttaa koska arvostelijat eivät lainkaan ymmärrä tai tiedä mitkä asiat taustalla ovat vaikuttaneet ratkaisuun.
Olen alkanut hiljalleen vihaamaan työtäni.
Ongelma vain on, että tämä on spesifi ammatti johon olen korkeakoulutettu.
Opiskeluissa ei todellakaan ollut tällaista, vaan silloin kuvittelin olevani oikealla alalla.
Työelämä on todistanut, että en todellakaan ole. Mutta toiseen hyvään koulutukseen ei ole varaa.
Hei, minäkin ajattelin työtäni alun alkaen glorifioiden. Nykyään katastrofien välttäminen on se onnistuminen, taas selvittiin!
Se on se palkinto. Muuten otan työn työnä. Luulen myös että joko suhtautumisesi nykyiseen työhön ja odotuksiin on muututtava, tai sitten sinun on vain vaihdettava alaa/työpaikkaa. Työn(antajan) puolesta asiaan tuskin tulee muutosta ja vaikka tulisi, niin se tapahtuu vuosien aikana kehityskeskustelujen kautta jossa lähinnä sinua kehoitetaan muuttumaan..