Milloin avioliitosta saa erota

Ei sellaisia syitä ole.

Mitkä ovat teidän mielestä ne syyt, että pienlapsiperheessä saa erota.

Jos ei itse tai puoliso voi hyvin tai huono suhde kuormittaa lapsia. Syitä voi olla lukemattomia. 

Sain siitä jutusta sellaisen kuvan että miestä ahdisti todella, ja ero/lähtö oli ainoa vaihtoehto hänelle ja hänen mielestään.

Olin pohtinut eroa kaksi vuotta. Kolmas vuosi meni asian käsittelyyn yhdessä ja yrityksiin korjata ongelmia sekä ymmärtää, mistä kiikastaa. Lopputuloksena päätimme yhdessä erota. Tämä oli vaikea ja aikaavievä prosessi, mutta varmasti henkisesti todella paljon parempi kuin yllätyksenä ilmoitettu äkkiero, vaikka sitäkin vakavasti harkitsin. Oikeastaan tiesin eron olevan vääjäämätön lopputulos, mutta halusin olla reilu ja ihan oikeasti yhdessä yrittää sekä käsitellä asia ja antaa suhteelle vielä yllätysmahdollisuuden. Syy eroon, miksi sitä harkitsin ja sen toin esiin, oli hyvin voimakas oma henkinen pahoinvointini. Sitä aiheutti sekä toimimaton suhde itsessään, että puolison aggressiivisuus ja huono käytös, että riitelyn ja em. asioiden haitallinen vaikutus lasten hyvinvointiin. Raskaana onneksi ei oltu, mutta eipä se nyt ole kuin tekninen ero jo syntyneisiin lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia syitä ole.

Etkö tosiaan keksi yhtään? Saako sinua pahoinpidellä ja pettää ihan miten paljon tahansa, saako puoliso juoda palkkansa, jolloin joudut yksin maksamaan kaikki perheen kulut tai saako puoliso raivopäissään rikkoa kodin tavarat suuttuessaan? Hampaat irvessä pitää kestää ettei vaan riko parisuhdetta.

Milloin ei ole validi kysymys vaan miten.

Jos itse tai lapsi on vaarassa puolison käyttäytymisen takia. Siis esim. väkivaltainen puoliso tai sellainen, joka tuhlaa kaikki rahat eikä muulle perheelle riitä edes perustarpeisiin. Tällaiset asiat ovat aina ns. hyviä syitä eroon, ja jos on pieniä lapsia, niin jopa velvollisuus järjestää lapset tilanteesta pois. Olisi suorastaan väärin antaa lapsensa asua vaarallisen ihmisen kanssa.

Ei eroon tarvita mitään lupaa - sellaista tilannetta ei ole, etteikö ihminen SAISI erota. Ei se parisuhde ole itsessään mikään arvo ainakaan minulle, vaikka naimisissa olen. Olen parisuhteessa, koska olen mieheni kanssa onnellinen ja hän tuo elämääni paljon hyviä asioita. En kuitenkaan jäisi tähän suhteeseen vain sen vuoksi, että voin olla suhteessa, jos en olisi onnellinen miehestäni. Nykyään voi onneksi erota, jos on onneton.

Ero vaikuttaa tietysti lapsiin, mutta on myös osa elämää. Ihmiselämä on täynnä muutoksia, ylä- sekä alamäkiä. Ei lapsia voi suojata normaalilta elämältä eikä kuulukaan tehdä niin, etenkin jos sen hintana on oman itsensä uhraaminen. Tosin moni vanhempi voisi hoitaa eron jälkeisen huoltajuuden ja muut asiat huomattavaksi kypsemmän ja fiksummin. Pahimmat tapaukset sotkevat lapset aikuisten suhteeseen ja aihettavat lapsille traumoja esimerkiksi kertomalla mahdollisesta pettämisestä, vaikka lapsien ei tällaisia kuulu tietää.

Oikeastaan melkein mikä tahansa syy, josta molemmat ovat samaa mieltä, että se on riittävä syy eroamiselle.

On tietysti mahdollista, että toinen ei pysty/halua nähdä suhteen ongelmia tai varsinkaan omia ongelmiaan. Tällöin syystä ei välttämättä päästä yhteisymmärrykseen.