Lue keskustelun säännöt.
Hermostuuko kukaan muu vauvaansa?
05.03.2008 |
Mulla on ihan huono omatunto, kun mulla on hermot niin tiukalla ton vauvan kanssa. Päivisin hän on maailman ihanin (ikää pari kuukautta) mutta öisin hän itkee ihan kamalasti ja viime yönä kirosin monta kertaa kun ei lopettanut ja toivoin, etten olisi tehnyt koko vauvaa ollenkaan.
Aamulla sitten on ihan eri ääni kellossa kun vauva hymyilee ja jokeltelee ja on muutenkin tyytyväinen.
Mulla on ihan huono äiti-olo noitten öisten kiukunpuuskieni takia, mutta kaipa tää tästä. Meneekö kellään muulla hermo vauvan yöitkujen takia?
Kommentit (6)
silloin kun itku ei ota loppuakseen. Kireys ei vain vauvojan kanssa oikein toimi. Mitä kireämpi itse olet, sitä äkäisempi vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri asia on se, mitä silloin tekee kun hermostuu. Jos vauva huutelee makuuhuoneesta 20 kertaa illan aikana, saatan ääneen kirota miehelleni että eikö se hemmetin mölyapina osaa nukkua ollenkaan. Kun jollekin saa purkaa harmistustaan, se auttaa kummasti ainakin minulla.
Se on normaalia ja inhimillistä.
Tärkeintä ettei vaan suutuspäissään vahingoita vauvaa.
Mulla myös huono omatunto kun tietysti vauva vaistoaa äidin tunne tilan =( En minä pahalla mutta aina ei jaksa. Meillä joka syönnin päälle on vatsakivut ja joskus ne kestää kauan, jopa niin kauan että on jo taas nälkä kun rauhoittuu ja sama taas uudelleen.
ja uskon, että se on ihan normaalia. taitaa vaan olla arka aihe eikä siitä paljon puhuta. monesti meinasi hermo mennä esikoisen kanssa (ja nimenomaan yöllä). joskus sitten jätinkin hetkeksi omaan sänkyyn itkemään/huutamaan ja lähdin itse toiseen huoneeseen rauhoittumaan. nyt toisen kanssa on paljon pidempi pinna, mieskin laittoi merkille. toisaalta tämä on kyllä ehkä vielä helpompi tapaus kuin sisarensa.
mitä rennompi itse on sen helpompi on vauva saada rauhottumaan. oon huomannut myös, että kun jaksaa jossain tietyssä asennossa rauhoitella vauvaa tarpeeksi pitkään, niin rauhottuu paremmin kuin että koko ajan vaihtaa asentoa.
Turha sitä on kenenkään mennä kieltämään. Tai tietty, jos on niin onnellisesti, että lapsi on hiljaa ja tyytyväinen.
Ihmetytti vaan, ettei yhtään vastausta ole tullut. Ihan kuin yritettäisiin saada ap:lle huono äiti -fiilikset. Mitä sinulla varmaan ajatustesi vuoksi jo onkin!
Minä en halua enää lyödä lyötyä, vaan ihan rehellisesti sanon, että kyllä hermostun. Se on ihan normaalia. Pitää toki vain koittaa pitää se hermostuminen sikäli aisoissa, ettei satuta lasta tms. Itseänsä sitten voikin vaikka mottia, jos niikseen tulee. Muistan ainakin kerran hermostuneeni niin, että kun en tietty voinut lapselle mitään tehdä, niin löin itseäni niin lujaa ja kauan reisiin, että sattui niin maan prkleesti ja isot mustelmat oli pitkän aikaa. Mutta, että lapselle en todellakaan tehnyt mitään. Johonkin oli vain se paha olo purettava. Toinen vähemmän kivulias tapa on toki esim. mäiskiä tyynyä.