Voisin synnyttää lapsen, jos miehen hoitovastuu olisi yli puolet

Tästä tuli mieleen se (ulkomailla sattunut) tapaus, jossa tahtomattaan raskaaksi tullut nainen halusi abortin, mutta lapsen isä kielsi. Nainen siis synnytti lapsen ja irtisanoutui kokonaan hoitovastuusta, luovutti lapsen sen isälle ja maksoi vain reilua elatusmaksua. Sitten isä itki somessa, kun joutui lapsen yksinhuoltajaksi! Halusi lapsen äidin siihen asemaan, mutta joutuikin itse. Ja sehän oli sitten kauhean rankkaa, syytti lapsen äitiä vastuuttomaksi. 

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Yleisesti ottaen miehet ei tunnu tajuavan, miten rankkaa lapsenhoito on. Ap

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen miehet ei tunnu tajuavan, miten rankkaa lapsenhoito on. Ap

Et siis edes tutustu mieheen jonka kanssa lasta ajattelit vaan päätät itse keksiä mitä hän ajattelee. Juu älä tee lasta kenekään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Miksi olet suhteessa sellaisen kanssa joka kieroilee ja pakoilee vastuuta?

No riippunee miehestä. Mun mies hoitaa varmaan yli puolet. Halusi ehdottomasti lapsia ja on ihan loistava isä, itse vähän ambivalentimpi koko asian suhteen. Kyllä mä ihan hyvin vanhempana pärjään kuitenkin kun ei yksin tarvitse. Jaksaa ja haluaa sitten tarvittaessa tsempata kun saa välillä hengähtääkin. 

Jos nainen kantaa päävastuun lapsen hoidota se on epätasa-arvoa.

Jos mies kantaa päävastuun lapsen hoidosta se on epätasa-arvoa.

Naisen ja miehen pitää hoitaa lasta yhtä paljon, se on tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se (ulkomailla sattunut) tapaus, jossa tahtomattaan raskaaksi tullut nainen halusi abortin, mutta lapsen isä kielsi. Nainen siis synnytti lapsen ja irtisanoutui kokonaan hoitovastuusta, luovutti lapsen sen isälle ja maksoi vain reilua elatusmaksua. Sitten isä itki somessa, kun joutui lapsen yksinhuoltajaksi! Halusi lapsen äidin siihen asemaan, mutta joutuikin itse. Ja sehän oli sitten kauhean rankkaa, syytti lapsen äitiä vastuuttomaksi. 

No siellä noin. Minä olen yhisä ja en koe että olisi mitenkään rankkaa. Tämähän on parasta, koska tiedän että lapset voi hyvin. En ymmärrä tässäkään apn ajatusmaailmaa, koska tuo lasten hoitaminen on lasten kanssa olemista ja tekemistä. Ei kannata synnyttää jos ei halua olla niiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Miksi olet suhteessa sellaisen kanssa joka kieroilee ja pakoilee vastuuta?

Miksi oletit, että kerron omasta suhteesta? Tosin käy tuo omalta mieheltäkin helposti. Esimerkiksi kerran oltiin sovittu, että mies pitää ylityövapaata viikon verran, kun kotona oli sellainen tilanne, joka olisi hoitunut kahdestaan paljon helpommin kuin yksin. Yhden päivän mies jaksoi, mutta naamasta näki ettei se ollut mieluista. Seuraavana päivänä mies piipahti työpaikalla ja esimies oli kertonut, että siellä oli sairastumisia ja harmitteli, kun vapaat sattui noin huonoon aikaan. Mieshän oli sitten esimiehen iloksi lupautunut palaamaan töihin ja jätti minut selviämään yksikseen. Omasta mielestä mies oli pakkoraossa, minun mielestä esimies olisi voinut ratkaista asian muuten, kun kyseessä ei ollut hengenhätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Miksi olet suhteessa sellaisen kanssa joka kieroilee ja pakoilee vastuuta?

Miksi oletit, että kerron omasta suhteesta? Tosin käy tuo omalta mieheltäkin helposti. Esimerkiksi kerran oltiin sovittu, että mies pitää ylityövapaata viikon verran, kun kotona oli sellainen tilanne, joka olisi hoitunut kahdestaan paljon helpommin kuin yksin. Yhden päivän mies jaksoi, mutta naamasta näki ettei se ollut mieluista. Seuraavana päivänä mies piipahti työpaikalla ja esimies oli kertonut, että siellä oli sairastumisia ja harmitteli, kun vapaat sattui noin huonoon aikaan. Mieshän oli sitten esimiehen iloksi lupautunut palaamaan töihin ja jätti minut selviämään yksikseen. Omasta mielestä mies oli pakkoraossa, minun mielestä esimies olisi voinut ratkaista asian muuten, kun kyseessä ei ollut hengenhätä.

Mistä sinä sitten selität? Mutuilet omia muista ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se (ulkomailla sattunut) tapaus, jossa tahtomattaan raskaaksi tullut nainen halusi abortin, mutta lapsen isä kielsi. Nainen siis synnytti lapsen ja irtisanoutui kokonaan hoitovastuusta, luovutti lapsen sen isälle ja maksoi vain reilua elatusmaksua. Sitten isä itki somessa, kun joutui lapsen yksinhuoltajaksi! Halusi lapsen äidin siihen asemaan, mutta joutuikin itse. Ja sehän oli sitten kauhean rankkaa, syytti lapsen äitiä vastuuttomaksi. 

No siellä noin. Minä olen yhisä ja en koe että olisi mitenkään rankkaa. Tämähän on parasta, koska tiedän että lapset voi hyvin. En ymmärrä tässäkään apn ajatusmaailmaa, koska tuo lasten hoitaminen on lasten kanssa olemista ja tekemistä. Ei kannata synnyttää jos ei halua olla niiden lasten kanssa.

Jäitkö sinä siis yksinhuoltajaksi heti lapsen syntymän jälkeen? Lähtikö nainen sairaalasta heti synnytyksen jälkeen ja onko hän ollut mitenkään yhteydessä lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se (ulkomailla sattunut) tapaus, jossa tahtomattaan raskaaksi tullut nainen halusi abortin, mutta lapsen isä kielsi. Nainen siis synnytti lapsen ja irtisanoutui kokonaan hoitovastuusta, luovutti lapsen sen isälle ja maksoi vain reilua elatusmaksua. Sitten isä itki somessa, kun joutui lapsen yksinhuoltajaksi! Halusi lapsen äidin siihen asemaan, mutta joutuikin itse. Ja sehän oli sitten kauhean rankkaa, syytti lapsen äitiä vastuuttomaksi. 

No siellä noin. Minä olen yhisä ja en koe että olisi mitenkään rankkaa. Tämähän on parasta, koska tiedän että lapset voi hyvin. En ymmärrä tässäkään apn ajatusmaailmaa, koska tuo lasten hoitaminen on lasten kanssa olemista ja tekemistä. Ei kannata synnyttää jos ei halua olla niiden lasten kanssa.

Onpas taas mustavalkoista? Ehkä AP haluaa olla lasten kanssa, mutta ei ihan koko hemmetin aikaa? Tää on just tätä että jos päätät lapsen tehdä niin mitään apua ei saisi pyytää keneltäkään ikinä varsinkin jos olet nainen. Edes sitä lapsen toista vanhempaa hoitamaan oma tonttinsa. Kaikki varmaan ymmärtävät, että elämässä voi sattua kaikenlaista ja sen lapsen kanssa voi joka tapauksessa joutua jäämään yksin, mutta ei kai sen sentään tarvitse mikään lähtökohta olla?

Minä taas voisin ottaa päävastuun lapsen hoidosta, jos toinen olisi raskaana ja synnyttäisi. Mutta koska olen nainen heteroparisuhteessa, on tuo vaihtoehto pois suljettu. Joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Miksi olet suhteessa sellaisen kanssa joka kieroilee ja pakoilee vastuuta?

Miksi oletit, että kerron omasta suhteesta? Tosin käy tuo omalta mieheltäkin helposti. Esimerkiksi kerran oltiin sovittu, että mies pitää ylityövapaata viikon verran, kun kotona oli sellainen tilanne, joka olisi hoitunut kahdestaan paljon helpommin kuin yksin. Yhden päivän mies jaksoi, mutta naamasta näki ettei se ollut mieluista. Seuraavana päivänä mies piipahti työpaikalla ja esimies oli kertonut, että siellä oli sairastumisia ja harmitteli, kun vapaat sattui noin huonoon aikaan. Mieshän oli sitten esimiehen iloksi lupautunut palaamaan töihin ja jätti minut selviämään yksikseen. Omasta mielestä mies oli pakkoraossa, minun mielestä esimies olisi voinut ratkaista asian muuten, kun kyseessä ei ollut hengenhätä.

Mistä sinä sitten selität? Mutuilet omia muista ihmisistä?

En elä missään umpiossa vaan tunnen paljon ihmisiä. Näistä asioista tulee myös joskus juteltua muiden äitien kesken. Yksikään nainen ei ole sanonut, että hän käy vain töissä ja tekee jotain kivaa lasten kanssa, kun mies hoitaa kaikki ikävät arkiasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Vieritänkö minä nyt vastuuta muille kun otin vauvavuosina vastaan työn jossa olen helposti 10h viitenä päivänä viikossa töissä? Toinen meistä alkoi tehdä lyhyempää päivää että voi hoitaa kodin ja lapset siinä sivussa.

Vai onko asia eri siksi että minä olen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen se (ulkomailla sattunut) tapaus, jossa tahtomattaan raskaaksi tullut nainen halusi abortin, mutta lapsen isä kielsi. Nainen siis synnytti lapsen ja irtisanoutui kokonaan hoitovastuusta, luovutti lapsen sen isälle ja maksoi vain reilua elatusmaksua. Sitten isä itki somessa, kun joutui lapsen yksinhuoltajaksi! Halusi lapsen äidin siihen asemaan, mutta joutuikin itse. Ja sehän oli sitten kauhean rankkaa, syytti lapsen äitiä vastuuttomaksi. 

No siellä noin. Minä olen yhisä ja en koe että olisi mitenkään rankkaa. Tämähän on parasta, koska tiedän että lapset voi hyvin. En ymmärrä tässäkään apn ajatusmaailmaa, koska tuo lasten hoitaminen on lasten kanssa olemista ja tekemistä. Ei kannata synnyttää jos ei halua olla niiden lasten kanssa.

Onpas taas mustavalkoista? Ehkä AP haluaa olla lasten kanssa, mutta ei ihan koko hemmetin aikaa? Tää on just tätä että jos päätät lapsen tehdä niin mitään apua ei saisi pyytää keneltäkään ikinä varsinkin jos olet nainen. Edes sitä lapsen toista vanhempaa hoitamaan oma tonttinsa. Kaikki varmaan ymmärtävät, että elämässä voi sattua kaikenlaista ja sen lapsen kanssa voi joka tapauksessa joutua jäämään yksin, mutta ei kai sen sentään tarvitse mikään lähtökohta olla?

Ei aplla ole mitään edes teoreettista toista vanhempaa. Kunhan kiukuttelee ilman että on ikinä kenekään kanssa lasta harkinnut.

Ap itse muotoilee aloituksen kuulostaamaan siltä ettei erityisemmin kiinnosta niiden lasten kanssa olla, kunhan valittaa valmiiksi.

Meillä mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minä. Loistava isä on muutenkin pienelle. Ainoa jota tämä asia ärsyttää on miehen äiti. Hän hoiti poikansa aikalailla yksin kun appea ei kiinnostanut. Anopin mielestä poikansa kärsii ja minä olen laiska vätys kun MINÄ kuulema pakotan poikansa vaippaa vaihtamaan, syöttämään, leikkimään ym lapsen kanssa. Mieheni on itse jopa sanonut äidilleen kuinka tykkää lapsen kanssa olla ja hoitaa. Ei silti auta, kurja miniä orjuuttaa ja syöttää sanoja pojan suuhun. En ymmärrä kuinka anoppi on osannut nuin hienon miehen kuitenkin kasvattaa 🤔😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis luota että miehesi pitää sanansa? No ei silloin kannata tehdä laata varmaan pohtia koko suhteen tarkoitustakin jos tuntuu ettei toisen sanomisiin voi luottaa.

Monessa tapauksessa mies voi vierittää lupauksen rikkomisesta jonkun muun syyn vastuulle. Mies voi vaihtaa työpaikkaa eikä uudesta työstä "voi" olla pois, nykyisessä työssä ei "voi" jättää työnantajaa pulaan tai sitten mies väittää, että ei osaa hoitaa lasta. Eihän mies mitenkään tajua, miten sitovaa vauvan hoitaminen on ja kun se ei vastaa kuvitelmia, mies keksii jotain välttämätöntä siihen tilalle. Sitä vauvaakaan ei voi hoitaa huonosti, se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään.

Vieritänkö minä nyt vastuuta muille kun otin vauvavuosina vastaan työn jossa olen helposti 10h viitenä päivänä viikossa töissä? Toinen meistä alkoi tehdä lyhyempää päivää että voi hoitaa kodin ja lapset siinä sivussa.

Vai onko asia eri siksi että minä olen nainen?

Teitkö sinä noin keskustelematta puolisosi kanssa vai sovitteko asiasta yhdessä? Aloituksessahan on kyse siitä, että puoliso lupaa laittaa lapsenhoidon puoliksi, huomaa että se onkin rankempaa kuin luuli ja siksi etsii syitä, että voi laistaa lupauksestaan. Jos sinun puolisosi olisi ollut kovasti työtäsi vastaan, olisitko siitä huolimatta mennyt töihin ja jättänyt kodin- ja lastenhoidon hänen tehtäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen miehet ei tunnu tajuavan, miten rankkaa lapsenhoito on. Ap

Kuinka monen miehen kanssa ajattelit lapsia hankkia?

Toisin sanoen, mitä sen on väliä, mitä miehet "yleisesti ottaen" ajattelevat? Sillä on väliä, mitä puolisosi/lapsen isä ajattelee/tajuaa.