Jos pitkässä parisuhteessa seksielämä alkaa tympiä tai siihen tulee muita isompia ongelmia, kannattaisiko siitä luopua kokonaan vaikka joksi...

Ongelmat ei katoa mihinkään niitä välttelemäällä.

No ei todellakaan. Silloin pitää ottaa kissa pöydällä ja puhua asiat selviksi mitä tehdään ja miksi. Jos ja kun asioista keskustelee jo alusta lähtien ja aina, ei isompia ongelmia synny. Sama koskee koko parisuhdetta, eikä vain seksiä. Itsellä kokemusta saman naisen kanssa elämisestä ja seksistä 43v ajalta. Muuten tuohon ei olisi pystyttykään.

M62

Kertoisitko mitkä asiat siinä on alkanut tympiä tai miten ongelmat ilmene?

Jos pitää seksistä pitkää taukoa, monesti voi mennä ne loputkin halut eikä osaa enää edes kaivata koko touhua. Lisäksi jos yksipuolisesti päätät laittaa hommat tauolle, toinen voi tulkita ettet vaan enää halua seksiä Hänen kanssaan ja tekee omat johtopäätöksensä.

Jos ongelmat on ylipääsemättömiä mielestäsi, kannattaa seksilakon tehdessäsi ilmaista asia Todella selkeästi. Kertoa ettet halua seksiä hänen kanssaan vähään aikaan, koska .......

Ei kannata laittaa suhdetta hyllylle. Kasvatte varmasti eri suuntiin ja todennäköisesti ette odottelemalla enää kohtaa ikinä.

Se, että suhde alkaa väljähtää eikä ole enää tyydyttävä kertoo, ettette voi jatkaa samaan malliin. Teidän pitää tehdä muutoksia jos haluatte, että suhde muuttuu teitä molempia tyydyttäväksi jälleen. Se muuttuu erilaiseksi kuin ennen joka tapauksessa, mutta mieluummin hyväksi kuin huonoksi. Jos sen antaa vain ajautua niin hyvin todennäköisesti se ajautuu luonnollisesti tylsäksi, huonoksi, epätyydyttäväksi..

Mulla on useampi tuttavapariskunta, joissa nainen on lasten saannin myötä ajatellut, että parisuhde saa jäädä nyt odottelemaan parempaa aikaa. Kaikki nuo ovat eronneet, ei se parisuhde ilmeisesti odottele. Helposti jompikumpi alkaa sitten haaveilemaan tyydyttävämmästä elämästä eikä sitä väljähtänyttä suhdetta jakseta loputtomiin työstää. Eikä siihen (yleensä) myöskään loputtomiin tyydytä. Sellaiset parit, jotka ovat pyrkineet tietoisestikin kehittämään rakkauselämäänsä ovat pääasiallisesti edelleen onnellisesti yhdessä.

Jos suhde alkaa maistua puurolta ja puoliso muistuttamaan kämppistä niin menee jo huonosti. Mitään täsmäneuvoa ei ole, mutta molempien kannattaa pitää huolta viehätyvoimastaan, olla riittävän itsenäinen, järjestää yhteistä aikaa ja puitteet kuntoon ja huomioida pitää molemmin puolin. Myös vaikeat kriisit selätetään yhdessä jos noihin asioihin panostetaan riittävästi. Yksilökohtaista toki sekin.

Ihminen on yksiavioinen eläin jos olosuhteet sitä suosivat. Jos olosuhteet alkaa olla suhteelle haastavat niin sitä todennäköisemmin tulee ero.

”Ei kannata laittaa suhdetta hyllylle. Kasvatte varmasti eri suuntiin ja todennäköisesti ette odottelemalla enää kohtaa ikinä.”

TÄMÄ.

Tauon pitäminen enteilee huonoa, ei siitä yleensä seuraa mitään hyvää.

Eikä tosiaan odottelemalla luultavasti kohtaa enää ikinä, sekin harvinaisen totta.

Kuinka pitkä tauko pitkässä parisuhteessa seksissä sitten ylipäätään mielestänne voi olla, ettei käy niin kuin uhkailette? Entä jos kumpaakaan ei nyt vain seksi kiinnosta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä tauko pitkässä parisuhteessa seksissä sitten ylipäätään mielestänne voi olla, ettei käy niin kuin uhkailette? Entä jos kumpaakaan ei nyt vain seksi kiinnosta? Ap

No jos Kumpaakaan ei seksi kiinnosta ja muuten kaikki hyvin, kai se on niin että keskenänne voitte miettiä olisiko järkevää olla jonkin aikaa sekstailematta? Ja kun olette, niin hyvä olisi jos kumpi vain voisi tehdä aloitteen seksiin ja toinen ei sitä torjuisi?

Mieluummin kyllä kävisin läpi miksi seksi ei kiinnosta, molemmat ovisi kertoa miski näin on ja myös että puuttuuko yhteisestä seksistänne elementtejä, jotka saisivat sen kiinnostamaan. Voi olla että kumpikaan ei ole saanut kerrotuksia sellaisia mieltymyksiään, jotka tekeisivät yhteisen seksin oikeasti kiihottavammaksi.

Kertoisitko millaista seksinne tyyypillisesti on, mitä juttuja siihen sisältyy, ehkä joku osaisi antaa vinkkejä miten sen saisi kiinnostamaan enemmän. Monesti pidemmässä suhteessa ajaudutaan toistamaan tiettyä kaavaa, toisaalta jotkut ovat ehtineet jo kokeilla kaiken mahdollisen ja ei vaan keksi lisäkiihoketta enää..

Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista.

Sikäli kun molemmat ovat aidosti ja vapaasta tahdosta seksittömyyden kannalla niin mikä ettei.

Mutta ellei moelemmat ole niin ei tarvi ihmetellä jos sitä parisuhdetta ei hetken kuluttua enää ole. : (

Sekä että siis paljon on kokeiltu ja päädytty toistamaan samoja kaavoja. Eikä siinä mitään jos olisi seksuaalinen fiilistä toisesta ja suhteesta. Fiilis on kadonnut ja kipinä sammunut. Elämässä tuntuu olevan liikaa kuormittavaa suorittamista. Lomalla kesällä fiilistä oli edes muutamaan kohtalaiseen kertaan. Ap

Parisuhteessa molemmat vastaa yhtä lailla ikävistä kuin positiivista asioista ja kantaa niistä yhdessä vastuun. Lapsiperheissä parisuhteen hyvinvointi on tärkein kaikista, sen jälkeen tulee vasta lapset. Jos parisuhde tökkii siitä kärsii eniten lapset kumminkin. Parisuhteen hoitoa ei siten saa ikinä laiminlyödä ja  vedota lapsiin.  Ero tulee enemmän kuin helposti jos jättää puolisonsa heitteille.  Siitä lapset "kiittää" myöhemmin.

Mulla on neljä, nyt jo aikuista lasta, joten on kokemusta lapsiperheen arjesta.

M62

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä tauko pitkässä parisuhteessa seksissä sitten ylipäätään mielestänne voi olla, ettei käy niin kuin uhkailette? Entä jos kumpaakaan ei nyt vain seksi kiinnosta? Ap

Jos se seksittömyys ei oikeasti haittaa ja stressaa niin taukohan voi olla vaikka vuosia. Jos kumpikin on haluton, mutta muuten onnellinen ja haluaa rakastaa ja olla suhteessa.

Usein kuitenkin sen seksittömyyden taustalla on jotain muuta tyytymättömyyttä elämään, se on usein oire jostain muusta kuin seksin laadusta.

Mulla ei ole superpitkää suhdetta takana, mutta 16 vuotta on samaa naamaa tullut katseltua. Meillä on ollut useita parin kuukauden pituisia seksittömiä kausia. Sitten on alkanut jo ahdistaa ja pelottaa että onko joku vialla, miksei olla käyty kiinni toisiimme. Puhumalla asiat on ratkenneet ja on aina löytynyt joku stressi, riita, vaikeus, joka ollaan sivuutettu käsittelemättä. Ja kas kummaa kun sen asian yli pääsee niin jopas toinen alkaakin näyttää hyvältä ja tekis mieli petiin.

Kaikkein tärkeintä on keskustelu. Ei voi olettaa että toinen tietää tai lukee ajatuksia. Tai että epämääräiset lauseet ja "emmä tiiä, jotenkin vaan tuntuu, niin en oikein tiedä miltä, mutta niin, jaa-a" -tyylinen keskustelu auttaisi mitään.