Tunnistatko ihmistyypin?

- hän kuvailee tunteitaan kehollisesti; ei sano että olisi surullinen, iloinen tai peloissaan, vaan sanoo että vatsassa tuntuu pahalta/päässä tuntuu oudolta yms. En tiedä, että tunnistaako hän tunteitaan juurikaan.
- hän ei pysty käsittelemään muiden ikäviä tunteita; kun kerron olevani surullinen ja näytän surulliselta, niin hän tarttuu päähänsä kaksin käsin ja puristaa silmänsä kiinni kuin häntä sattuisi. Ei vaikuta empatialta kuitenkaan?
- viha, ilo yms. vaihtelevat todella nopeatempoisesti. Hän voi raivota kolme minuuttia ja olla sitten tyyni, ja ihmetellä miksi toinen on vielä vihainen.
- ei ymmärrä hyvien tapojen päälle: puhuu päälle, tulee keskeyttämään pyynnöistä huolimatta, tarvitsee huomattavan paljon huomiota.
- jotenkin äärimmäisen lapsellinen. Naiivi. Kertoo ajattelevansa mustavalkoisesti ja kuvailee itseään marttyyriksi. Taipuvainen kostonhimoon.

Siis voiko kasvaa aikuiseksi ilman että oppii tunnistamaan oman tunne-elämänsä? Millainen ihminen kokee toisen surun kivuliaana? Miksi kukaan kuvailisi itseään mustavalkoiseksi ja marttyyriksi? Olen hämilläni! Tunnistaako kukaan ihmistyyppiä?