Lue keskustelun säännöt.
Jotkut taitavat luulla että olen tavaran kaatopaikka, vain koska olen työtön YH
12.08.2019 |
Millon mitäkin vanhaa roinaa ollaan antamassa, joudun sanomaan painokkaasti että en tarvitse, on itselläni jo ihan tarpeeksi roinaa.
Hyvää tarkottavat, mutta jotenkin menee hermot, viimeksi nyt viikonloppuna sain sukulaiselta ison kassin, jossa on laukuista ties mitä roinaa, hän oli tyhjentänyt kaappejaan. En hennonnut olla ottamatta mutta roskiin se menee, pitäisi omiakin kaappeja tyhjennellä turhasta.
Suoraansanoen inhoan tavaraa, kun pääsisi kaikesta eroon mitä ei koskaan käytä, elämä olisi paljon parempaa.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Minä kun muutin yksin isompaan asuntoon alkoi kaveripiirillä innokas varastojen tyhjennys "kun sä varmaan tarvisit, ni voisit tulla kattomaan". Ei kiitos.
Ihmisiltä on mennyt ohi se, että nykyään kun kaikki konmarittavat ym., pienituloisillakaan ei enää ole puute tavarasta. Jos tyylillä ja laadulla ei ole väliä, kaikkea löytää ilmaiseksi.
Se mikä on vaikeampi, on löytää rahaa juokseviin pakollisiin menoihin: ruoka, lääkkeet, asumismenot.
Vierailija kirjoitti:
Vie kierrätyskeskukseen, ehkä niistä tavaroista on iloa jollekin.
Eihän kenenkään tarvitse viedä toisten roinaa pois, jokainen voi hoitaa sen itse.
Tuo on ihan hyvä tilanne: ihmiset välittävät sinusta, ja jos saamasi tavara ei olekaan tarpeellista, pääset siitä hyvin helposti eroon.
Minä en ole YH, mutta työtön ja rajusti köyhtynyt olen. Kun alkoi näyttää siltä, että tilanteeni ei enää parane, kaverit alkoivat kadota. Pari kappaletta on jäljellä, mutta heillä näkyy olevan hyvä syy siihen: kumpikin tykkää myydä tavaraa kirpputoreilla ja kumpaakin kiinnostaa kovasti ostaa minun omaisuuttani pilkkahinnalla ja myydä sitten eteenpäin vähän paremmalla. Kolmenkymmenen vuoden ystävyys ei paljon paina, kun on ansaintamahdollisuuksia näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan hyvätuloinen ydinperhe ja sukulaiset kantaa roinaa hulluna. Ihan niinkuin lapsiperheessä kaikki voisi alunperinkin olla likaista ja rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä eläminen vaatii monella tapaa itsekuria, jossakin kohtaa ap lepsuilee, jos ollaan koko ajan tyrkyttämässä, olisiko ongelma niissä huollettavissa, joiden vuoksi ei sitten henno kieltäytyä.
Pitäisiköhän ihmisten kasvattaa selkäranka? Ihan vaan sen takia, että voisi sanoa mielipiteensä toiselle ihmiselle, ilman että siitä itse pahoittaisi mielensä? Kohteliaisuudesta asian voi tientenkin yrittää sokeroida parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie kierrätyskeskukseen, ehkä niistä tavaroista on iloa jollekin.
Miksi ap:n pitää kuskata tavaraa minnekään, maksaahan se kuskaaminenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vie kierrätyskeskukseen, ehkä niistä tavaroista on iloa jollekin.
Ei kierrätyskeskuksetkaan enää halua korvattomia "I love Marmaris" - mukeja ja kuluneita pyyhkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie kierrätyskeskukseen, ehkä niistä tavaroista on iloa jollekin.
Ei kierrätyskeskuksetkaan enää halua korvattomia "I love Marmaris" - mukeja ja kuluneita pyyhkeitä.
Ylitsepääsemätön kynnys viedä jäteastiaan.
Itsellä oli tuttu työtön yh (nykyisin työssä käyvä yh). Hän otti mielellään kaikkea käypää vanhaa tavaraa vastaan ja myi niitä kirpparilla ja jakoi muille tutuille, jotka niitä tarvitsivat. Nyt ei enää jaksa säätää, kun on taas töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu toi tässä taannoin kosmetiikkalaukullisen itseltään jääneitä jostain ilmaiseksi saatuja näytteitä. Melkein kaikki näytteet oli avattu ja osittain käytetty. Mukana jotain ihan järkkyjä shokkiväri huulipunia, kynsilakkoja ja luomivärejä. Hän kyllä hyvin tietää, etten käytä sellaisia. Hän niitä käyttää ja on välillä kuin kävelevä joulukuusi.
Lahja annettiin minulle kuin olisi joku superkallis "ostos". Tämä tuttu leuhkii aina ostoksillaan. Ilmeisesti rahaa on. En ole kateellinen, mutta kyllä tämä lahjan saaminen oli mielestäni ihan älyttömän alentavaa.
Näytteet olivat merkkituotteita, mutta kivemmalta olisi tuntunut saada yksi tuote, joka ei ollut hänen jämänsä, vaan ihan oikeasti minulle ostettu.
Ja kuitenkin täältäkin saa jatkuvasti lukea, kuinka hetken pärjää hyvin tukien varassa ja sen jälkeen alkaa tulla ongelmia, kun vaatteet ja paistinpannut hajoavat ja uusia pitäisi saada.
Mikään ei ole hyvä. Ei siis sinänsä koske juuri aloittajaa ehkä, mutta yleisesti tämä tuntuu olevan mielipide. Ja kuitenkin tässäkin keskustelussa todetaan, että käytännössä kaikkea saa ilmaiseksi.
Pitää vaan oppia sanomaan ystävällisesti mutta jämäkästi ei kiitos :)
Vie kierrätyskeskukseen, ehkä niistä tavaroista on iloa jollekin.