Lue keskustelun säännöt.
Yksin asuvalle työttömyys on ankeampaa.
09.08.2019 |
Ei näe päivittäin ihmisiä kuten työssä käyvät etenkin, jos ystäväpiiri kapea :(
Kommentit (18)
Miten olisi solu? Tai muuta kommuuniin. Ei ole mikään pakko asua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kissa :)
Itse kävin työttömänä myös paljon kävelyillä, puistoissa, kaupungilla, yms. Menin pyörällä vähän kauempaan kauppaan hakemaan yksittäisiä elintarvikkeita, aikaa kun oli. Ja kotona hengasin sitten kissani kanssa työhakemusten lomassa, aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Pari kuukautta meni nopeasti.
Voin sanoa että olin paljon yksinäisempi kun olin töissä 7 hengen konttorissa jossa oli tosi hyökkäävä ja negatiivinen ilmapiiri...
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi solu? Tai muuta kommuuniin. Ei ole mikään pakko asua yksin.
Onhan niitä tietysti. Eri asia vain siivoaako jokainen jälkensä siellä yhteisesti ja joutuisiko asumaan yksin nainen pelkästään miesten kanssa. Kävin kerran katsomassa yhtä soluasuntoa jonka kylpyhuoneen lavuaari oli niin siivoton ettei tehnyt mieli sinne muuttaa. Onko naissolua?
Ai, minusta se taas on ihanaa. Nukkua iltapäivään, katsella vähän telkkaria ja syödä jotain. Jos on hyvä saa, lähteä vähän kävelemään tai puistoon istumaan. Sitten onkin jo ruoka-aika ja sen jälkeen voi vaikka pelata tietokoneella tai katsella telkkua. Jotain kotitöitäkin voi tehdä välissä jos jaksaa. Ja sitten taas nukkumaan.
Itse nautin tällaisesta yksinäisestä rentoilusta ihan suunnattomasti, kun ei ole mitään aikatauluja eikä miätän mitä olisi pakko tehdä, minne mennä. Ihmisten seuraa en kaipaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai, minusta se taas on ihanaa. Nukkua iltapäivään, katsella vähän telkkaria ja syödä jotain. Jos on hyvä saa, lähteä vähän kävelemään tai puistoon istumaan. Sitten onkin jo ruoka-aika ja sen jälkeen voi vaikka pelata tietokoneella tai katsella telkkua. Jotain kotitöitäkin voi tehdä välissä jos jaksaa. Ja sitten taas nukkumaan.
Itse nautin tällaisesta yksinäisestä rentoilusta ihan suunnattomasti, kun ei ole mitään aikatauluja eikä miätän mitä olisi pakko tehdä, minne mennä. Ihmisten seuraa en kaipaa ollenkaan.
On siinä toikin puoli mutta jostain syystä yksinäisyys tulee pintaan joskus kuitenkin. Etenkin menkkojen lähestyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, minusta se taas on ihanaa. Nukkua iltapäivään, katsella vähän telkkaria ja syödä jotain. Jos on hyvä saa, lähteä vähän kävelemään tai puistoon istumaan. Sitten onkin jo ruoka-aika ja sen jälkeen voi vaikka pelata tietokoneella tai katsella telkkua. Jotain kotitöitäkin voi tehdä välissä jos jaksaa. Ja sitten taas nukkumaan.
Itse nautin tällaisesta yksinäisestä rentoilusta ihan suunnattomasti, kun ei ole mitään aikatauluja eikä miätän mitä olisi pakko tehdä, minne mennä. Ihmisten seuraa en kaipaa ollenkaan.
On siinä toikin puoli mutta jostain syystä yksinäisyys tulee pintaan joskus kuitenkin. Etenkin menkkojen lähestyessä.
Siis minulla.
Ihan itsestä tuo sosialisointi on kiinni AP. Vuoden työttömänä olleena mulla on tainnut olla vain pari päivää koko vuotena jolloin en ole tavannut tai ollut yhteydessä johonkuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki kissa :)
Itse kävin työttömänä myös paljon kävelyillä, puistoissa, kaupungilla, yms. Menin pyörällä vähän kauempaan kauppaan hakemaan yksittäisiä elintarvikkeita, aikaa kun oli. Ja kotona hengasin sitten kissani kanssa työhakemusten lomassa, aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Pari kuukautta meni nopeasti.
Voin sanoa että olin paljon yksinäisempi kun olin töissä 7 hengen konttorissa jossa oli tosi hyökkäävä ja negatiivinen ilmapiiri...
Muuten kyllä mutta oon allerginen :( Ja tuntuu ettei eläimen seura korvaa ihmistä kuitenkaan. Lisäksi jos saisinkin työpaikan, joutuisin antamaan eläimen pois.
Kyllä on nykyään työttömillä kivat vaatimukset. Elämän pitäisi olla mukavaa ja ihanaa muiden rahoilla. Ei mitään moraalia. Tuet puoliksi ja veroprosenttia pienemmäksi niin alkaa porukalle työt maistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itsestä tuo sosialisointi on kiinni AP. Vuoden työttömänä olleena mulla on tainnut olla vain pari päivää koko vuotena jolloin en ole tavannut tai ollut yhteydessä johonkuhun.
Sulla varmaan sitten laaja kaveripiiri?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on nykyään työttömillä kivat vaatimukset. Elämän pitäisi olla mukavaa ja ihanaa muiden rahoilla. Ei mitään moraalia. Tuet puoliksi ja veroprosenttia pienemmäksi niin alkaa porukalle työt maistumaan.
Kyllä mieluummin töissä olisin mutta työpaikkaa ei niin vain saa. Hakemuksia oon paljon laittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on nykyään työttömillä kivat vaatimukset. Elämän pitäisi olla mukavaa ja ihanaa muiden rahoilla. Ei mitään moraalia. Tuet puoliksi ja veroprosenttia pienemmäksi niin alkaa porukalle työt maistumaan.
Mistä saat sellaisen kuvan että aloittaja haluaa elää ennemmin muiden rahoilla? Kai suurin osa mieluummin töissä olisi jos sellaisen saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki kissa :)
Itse kävin työttömänä myös paljon kävelyillä, puistoissa, kaupungilla, yms. Menin pyörällä vähän kauempaan kauppaan hakemaan yksittäisiä elintarvikkeita, aikaa kun oli. Ja kotona hengasin sitten kissani kanssa työhakemusten lomassa, aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Pari kuukautta meni nopeasti.
Voin sanoa että olin paljon yksinäisempi kun olin töissä 7 hengen konttorissa jossa oli tosi hyökkäävä ja negatiivinen ilmapiiri...
Muuten kyllä mutta oon allerginen :( Ja tuntuu ettei eläimen seura korvaa ihmistä kuitenkaan. Lisäksi jos saisinkin työpaikan, joutuisin antamaan eläimen pois.
Miksi ihmeessä joutuisit antamaan eläimen pois jos olisi työpaikka? Useimmat koirien ja kissojen omistajat on ihan työssäkäyviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki kissa :)
Itse kävin työttömänä myös paljon kävelyillä, puistoissa, kaupungilla, yms. Menin pyörällä vähän kauempaan kauppaan hakemaan yksittäisiä elintarvikkeita, aikaa kun oli. Ja kotona hengasin sitten kissani kanssa työhakemusten lomassa, aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Pari kuukautta meni nopeasti.
Voin sanoa että olin paljon yksinäisempi kun olin töissä 7 hengen konttorissa jossa oli tosi hyökkäävä ja negatiivinen ilmapiiri...
Muuten kyllä mutta oon allerginen :( Ja tuntuu ettei eläimen seura korvaa ihmistä kuitenkaan. Lisäksi jos saisinkin työpaikan, joutuisin antamaan eläimen pois.
Miksi ihmeessä joutuisit antamaan eläimen pois jos olisi työpaikka? Useimmat koirien ja kissojen omistajat on ihan työssäkäyviä ihmisiä.
Koska etenkin koira tai kani kaipaa enemmän seuraa ja 8 tuntia aika pitkä aika niille olla yksin. Vai erehdynkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki kissa :)
Itse kävin työttömänä myös paljon kävelyillä, puistoissa, kaupungilla, yms. Menin pyörällä vähän kauempaan kauppaan hakemaan yksittäisiä elintarvikkeita, aikaa kun oli. Ja kotona hengasin sitten kissani kanssa työhakemusten lomassa, aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Pari kuukautta meni nopeasti.
Voin sanoa että olin paljon yksinäisempi kun olin töissä 7 hengen konttorissa jossa oli tosi hyökkäävä ja negatiivinen ilmapiiri...
Muuten kyllä mutta oon allerginen :( Ja tuntuu ettei eläimen seura korvaa ihmistä kuitenkaan. Lisäksi jos saisinkin työpaikan, joutuisin antamaan eläimen pois.
Miksi ihmeessä joutuisit antamaan eläimen pois jos olisi työpaikka? Useimmat koirien ja kissojen omistajat on ihan työssäkäyviä ihmisiä.
Koska etenkin koira tai kani kaipaa enemmän seuraa ja 8 tuntia aika pitkä aika niille olla yksin. Vai erehdynkö?
Erehdyt. Useimmat koirat tässä maassa on arkisin 8-10 tuntia päivässä yksin, kun omistaja(t) on töissä ja hyvin pärjäävät, kunhan saavat liikuntaa ja aktivointia muuten tarpeeksi.
Eikö TE-toimisto ole tarjonnut kuntouttavaa työtoimintaa. Monille se on tärkeä henkireikä. Pyydä päästä kuntouttavaan jos ei ole vielä tarjottu.
Yksin asuva työtön ei saa uutta ajateltavaa. Kukaan ei kysele kuinka päivä meni eikä itse voi kysyä keneltäkään juuri mitään. Itse olen ollut useamman vuoden työttömänä. Käyn kävelyllä joka päivä ja siellähän tapaa juuri nämä samat ihmiset, joita on jo alkanut pakoilla. Ne muut työttömät tai muuten virattomat. Alkavat höpöttää niin, että niistä ei irti pääse. Kun saavat joskus jonkun kiinni, niin kaikki peliin ja puhetta! Udellaan minun asioita lisäksi. Ei tee mieli alkaa seurustella näiden kanssa.
Onneksi minulla on auto, jolla ajan muutaman kilometrin päähän kävelemään, ettei tarvitse nähdä samoja naamoja aina.
Omia kavereita en usein tapaa, mutta ollaan viestitse yhteyksissä.
Tarpeettomuuden tunteita koen usein. Nyt etenkin kun olkapääni on ollut kipeä jo pari kuukautta, en pysty edes siivoilemaan asuntoani.
Jos minulla olisi kumppani, en olisi näin erilläni muista ihmisistä. Kumppanin kanssa voi suunnata jonnekin, vaikka ihan kauppaan vain tai merenrantaan tms. Senkun ottaa ja lähtee. Yksin olevan on vaikeampi lähteä. Kumppanista saa seuraa ja apua asioihin.
Työttömyys ankeuttaa elämää sikälikin, että aina on katsottava mihin rahat riittävät ja yritettävä hyödyntää kaikenlaisia tarjouksia yms. punalaputettuja tuotteita. Pitää laskea monenko päivän ruuat ostan ja jaan itselleni sopiviin osiin. Ei puhettakaan siitä että lähtisin noin vain kahville/pizzalle. Tarvitsen autoa, koska asun hieman syrjässä ja liikuntakykyni on rajoittunut, siksi auton pito on välttämätön. Bensaa ei paljoa kulu, mutta auto on oltava.
Esim. samoilla sähköillä näkisi useampikin ihminen. Nyt minä maksan ja käytän kaiken.
Olen ollut 3 kertaa avoliitossa ja minulla on kaksi aikuista lasta. Onhan tässä se hyvä puoli, että saa olla rauhassa eikä kukaan karj7u ja kilju korvan juuressa enää.
No pitäisikö meille parisuhteessa eläville maksaa suurempaa työttömyyskorvausta, jotta suostuisimme olemaan työttömiä ja jättämään työt surkeille sinkuille?