Riski, jonka ottaminen kannatti?

Oman perheen arvojen mukainen kotiäitipätkä, vaikka sen jälkeisillä työllistymisnäkymillä peloteltiin. Pelot oli turhia ja päätös olla kotona oikea :)

Muutto ulkomaille opiskelemaan, vaikka sain kuulla kuinka tutkintoani ei arvosteta Suomessa. No ei se mitään, kun jäin opiskelumaahan asumaan.

Työpaikan vaihto 3-4 vuoden välein -> ura- ja palkkakehitys.

Yksityiseen pikavippiyhtiöön sijoittaminen. Vuosituotto sijoitukselle n. 10v aikana oli yli 20%. Tämän vuoden alussa nostin sijoituksen pois, ja vaihdoin kohdetta ja samalla hajautin sijoituksia. Tuskin tuohon samaan tuottoon pääsee enää koskaan, koska pikavipeillekin on tulossa melko tiukka korkokatto.

Lähdin ulkomaille opiskelemaan pelkällä menolipulla ilman varmaa tietoa opiskelupaikasta, asunnosta ja ilman maan kielen osaamista sekä ilman mitään vamiita kontakteja maassa - sain koulupaikan, opin kielen ja valmistuin hyvin arvosanoin ja tämä tempaus vahvisti itseluottamusta ja uskallusta tehdä muitakin rohkeita tempauksia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin ulkomaille opiskelemaan pelkällä menolipulla ilman varmaa tietoa opiskelupaikasta, asunnosta ja ilman maan kielen osaamista sekä ilman mitään vamiita kontakteja maassa - sain koulupaikan, opin kielen ja valmistuin hyvin arvosanoin ja tämä tempaus vahvisti itseluottamusta ja uskallusta tehdä muitakin rohkeita tempauksia elämässä.

Oliko sinulla kuitenkin koti-suomessa paikka mihin olisit aina voinut palata?

ja rahoitus kunnossa ?

Jeesuksen seuraaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdin ulkomaille opiskelemaan pelkällä menolipulla ilman varmaa tietoa opiskelupaikasta, asunnosta ja ilman maan kielen osaamista sekä ilman mitään vamiita kontakteja maassa - sain koulupaikan, opin kielen ja valmistuin hyvin arvosanoin ja tämä tempaus vahvisti itseluottamusta ja uskallusta tehdä muitakin rohkeita tempauksia elämässä.

Oliko sinulla kuitenkin koti-suomessa paikka mihin olisit aina voinut palata?

ja rahoitus kunnossa ?

Hieman vähättelyn makua tässä sinun kommentissa, sillä monella ei olisi tuollaiseen tempaukseen pokkaa, mutta sanotaanko näin, että Suomeen palaaminen ei olisi ollut vaihtoehto (olin vakaasti päättänyt onnistua, mutta kyllä paikka tulla takaisin olisi löytynyt. Rahoitus ei ollut etukäteen järjestettyä, eikä siis mitenkään varma juttu etukäteen. Riski se oli joka tapauksessa, koska olin sijoittanut ulkomaille menoon rahaa ja aikaa ilman varmuutta onnistumisesta.

Harva nykyihmisen riski on sellainen, etteikö jotain takaporttia olisi, ellet sitten hyppää kalliolta mereen ja ota sitä riskiä, ettet selviytyisi. Siksi vähän tympii tämä toisten riskien vähättely, sillä esim. ulkomaille muuttaminen ilman mitään valmista paikkaa on kyllä sellainen riski, joka voi mennä pieleenkin. Silti nykyihmisellä on usein mahdollista palata takaisin asioiden mennessä pieleen ja tehdä jotain muuta.

Ei löytynyt sopivaa miestä ja alkoi jo tuntua että eletäänkö tässä loppu elämä yksin. Kun vähän analysoin syitä niin tajusin että olin todella huono lähtemään treffeille ja mietin jo aina etukäteen että "ei tästä kuitenkaan mitään tule". Sitten päätin että seuraavan vuoden ajan suostun kaikkiin edes jollain tavalla tolkullisten miesten treffipyyntöihin ja yritän suhtautua avoimin mielin kaikkiin tarjokkaisiin. Menen myös toisille treffeille vaikka ensimmäinen ei niin kolahtaisi jos mies pyytää. En myöskään etsimällä etsi miehistä vikoja jos ne eivät ole aivan oikeasti isoja ja ilmeisiä.

Tiesin kyllä että tämä ei välttämättä ole mitään mukavuusaluettani ja että monta hutia ja kiusallistakin treffiä varmaan tulee eteen vuoden aikan. Mutta toisaalta tajusin että iskejä pitää ottaa jos jotain haluaa saada.

Neljä kuukautta siinä meni mutta sitten eteen tupsahti mies jonka olisin varmaan aikaisemmin ohittanut. Oli aika ujo ja aloitteet olivat melko "hieveröisiä" aluksi. Itse pidän miehistä joilla on sana hallussa ja sikälikin tämä mies vaikutti ihan muulta kuin olin hakenut. Treffeille kuitenkin päädyttiin kun olin itselleni luvannut niin tehdä ja siellä mies jotenkin tuli äkkiä ulos kuorestaan. Meillä synkkasi todella hyvin, paremmin kuin kenenkään kanssa aikaisemmin. Siitä se lähti nopeasti lentoon vaikka muutaman kerran jouduin työntämään taka-alalle ne tutut "ei siitä kuitenkaan mitään tule" ajatukset joita tuli vaikka miehessä ei todellakaan ollut mitään vikaa.

Nyt on oltu 15 vuotta yhdessä ja mies on parasta mitä minulle on tapahtunut jos ei ota lapsiamme lukuun. Pelottaakin ajatus että olisin torjunut tämän mahdollisuuden jos mies olisi tullut eteen puoli vuotta ennen kuin nyt tuli.