Lapsen kaverit ei halua meille
Miten tässä pitäisi toimia? Lapsellani on neljän kaverin porukka, joka viettää eniten aikaa yhden perheen luona, jonkin verran kahden muunkin, selvästi vähiten meillä. On kyllä puhuttu oman lapsen, kavereiden ja vanhempien kesken vuorottelusta, mutta käytännön toteutus ontuu. Meillä ei ole koiraa, pleikkaria eikä isoa trampoliinia, nämä ilmeisesti vetävät puoleensa, mutta ei me silti voida niitä hankkia. Enhän minä voi kavereita meille pakottaa (tämän lapsen, jonka luona ovat eniten, äiti sanoi itse että lapsi haluaisi mieluiten kaverit sinne, eikä itse mielellään kyläile), niin pitäisikö tässä nyt sitten tyytyä vastavuoroisuuden puutteeseen (onko reilua muille?) vai kieltää omaa lasta menemästä niin usein kun kutsutaan?
Yksittäin kaverit käy meilläkin, mutta neljästään ovat muualla. Olen sanonut omalle lapselle että jos on jotain (tramppaa pienempää) mitä meillä voisi kavereiden kanssa puuhata niin saa pyytää. Eikä pitäisi haista kummalliselta tai olla ihan poikkeuksellisen häiritsevät vanhemmatkaan 🤔 On oma huone ja piha ja ruokaa saa. Haluaisin että lapsen kaverit viihtyy meillä.
Kommentit (14)
En murehtisi asiasta jos oleskelu on ok sille perheelle jonka luona eniten ovat. Enkä kyllä alkaisi hankkimaan mitään viihdytysvälineitäkään.
2 jatkaa: äläkä kiellä lastasi menemästä jos kerran kutsumalla kutsutaan. On tärkeää että on kavereita ja että kuuluu porukkaan.
Sellaista se on nykyisin, pitää olla kotoana kaikki pelit ja vehkeet, jotta kaverit viihtyisi.
Miten ne viihtyisivät teillä, mitä ne tekisivät, jos teiltä puuttuu kaikki se, mitä on muilla kavereilla?
Lapsuuus on muuttunut ap, sinun ajoistasi, eikä sille mitään mahda.
Ihan tuttua. Lapset vaan tuppaa viihtymään paremmin jossakin paikassa. Jos vanhemmille tämä ok, niin eihän sille mitään voi. Voittehan vastavuoroisesti kutsua kuitenkin vaikka yökylään, synttäreille, kuskata joskus elokuviin jne, jos siltä tuntuu.
Köyhillä on köyhien ongelmat. Josko muiden kotona on parempi olla?
Vierailija kirjoitti:
Ei luoja mikä "ongelma" taas....
Tällä palstalla tuntuu aika monelle olevan ongelma jos vierailut ei ole vastavuoroisia, niin onko sekin synti jos joku yrittää tällaisen asian huomioida?
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä on köyhien ongelmat. Josko muiden kotona on parempi olla?
Tämäpä se, jos meillä jotenkin ikävä olla niin olisi ihana tietää miksi niin voisi korjata asian!
Köyhyydestä ei ole kyse, meillä on vaan niin epätasainen piha että iso tramppa ei sinne järkevästi sovi (pieni on, mutta se ei kiinnosta) ja pleikkaa kohtaan omat lapset eivät vielä ole ilmaisseet mitään kiinnostusta niin ei vai kavereita varten viitsisi hankkia.
Lapsi usein kotiutuu mukanaan pino piirustuksia ja hamahelmi-tuotoksia, nämä onnistuisi meilläkin.
- ap
Onko teillä vanhemmat kotona vai poissa lasten vieraillessa? Jos ovat kovin pieniä, niin voi tuntua turvallisemmalta olla kodissa jossa on aikuinen tai isosisko tai-veli paikalla.
Meillä on kolme lasta ja kahden kaverit eivät viihdy meillä. Näin on ollut aina. Kolmannen lapsen kaverit sen sijaan ovat jatkuvasti ja mielellään meillä, usein myös yökylässä. Syitä olen miettinyt ja lapsiltakin kysynyt, ainakin nämä vaikuttavat:
- Ei pleikkaa tms. (pojan mielestä merkitystä, tytön mielestä ei)
- Kaksikielinen koti, kaverit eivät ymmärrä meidän vanhempien keskinäistä kieltä (epämukavaa)
- Avoin pohjaratkaisu (ei voi ottaa välipalaa omassa rauhassa keittiössä, samassa tilassa aina joku muu)
- Iso perhe ja mukavat työajat, aina joku kotona
Näiden syiden takia vanhempien lasten kaverit eivät viihdy meillä tai ehkä pikemminkin lapsista ei ole kivaa tuoda kavereita kylään. Nuorimman mielestä nämä kaikki ovat ihan ok ja ehkä onkin niin, että se lapsen oma asenne vaikuttaa siihen, onko kavereista kiva tulla kylään vai ei.
On ihan kiva, että olet ottanut huomioon vastavuoroisuuden. Ilmeisesti näiden muiden lasten vanhemmat eivät kuitenkaan tarvitse vastavuoroisuutta vaan heistä on mukavaa, jos lasten kaverit ovat heillä.
Mulla on kaksi lasta, joilla 5 vuoden ikäero. Kummankin lapsen kaverit ovat aina viihtyneet meillä. Syitä tähän ovat saattaneet olla:
- molemmilla lapsilla oma huone
- asunnon suurin huone on ollut sen lapsen huone, joka vaatii eniten tilaa leikkeihinsä. Alussa suurin huone oli siis esikoisen ja kun hän kasvoi ikään, jossa ei enää leikitty leluilla, suurin huone oli luontevaa antaa pikkuveljelle
- isompi tai pienempi sisarus ei mennyt säätämään toisen huoneeseen silloin, kun tällä on kavereita, eli lapsi sai kavereineen olla rauhassa. Yhden kaverin kotona pienemmät sisarukset piti aina ottaa mukaan leikkeihin tai muuten alkoi hirveä itku ja kiukuttelu
- meillä on aina ollut kissoja ja koiria. Hyvin moni lapsi tykkää eläimistä, vaikka omassa kodissa ei lemmikkejä olisikaan.
- lapsilla selkeät rajat, joiden sisällä sai kuitenkin toimia kuten haluaa. Ei siis jatkuvaa "älä tee sitä, ei saa koskea siihen, tehkää tätä jne". Joskus lapsilla oli uusia kavereita, joita tuntui kiinnostavan mun seurani enemmän kuin lapseni seura, mutta eipä lapseni näitä kavereita yleensä kovin montaa kertaa kotiin tuonutkaan.
- olen it-alalla töissä, joten meiltä löytyi lapsilta omat tietokoneet oheislaitteineen jo ekaluokkalaisesta lähtien. Koneet eivät olleet vain pelaamista varten vaan oli myös tietokoneeseen liitettävät piirtoalustat, syntetisaattorit yms, kamerat ja videokamerat sekä laadukkaat ohjelmat, joilla voitiin käsitellä niin still kuvaa, videokuvaa kuin ääntäkin. Lyhytelokuvien tekeminen tuntui olevan aika suosittua, kun lapset alkoivat olla noin 10-12 v.
- aikuinen, joka on oikeasti mielissään, kun lasten kaverit ovat kylässä
Pidä ovet auki, tulevat jos tulevat. Turha ressi pois tästäkin asiasta. Pääasia että kuitenkin on kavereita.
Vierailija kirjoitti:
On ihan kiva, että olet ottanut huomioon vastavuoroisuuden. Ilmeisesti näiden muiden lasten vanhemmat eivät kuitenkaan tarvitse vastavuoroisuutta vaan heistä on mukavaa, jos lasten kaverit ovat heillä.
Mulla on kaksi lasta, joilla 5 vuoden ikäero. Kummankin lapsen kaverit ovat aina viihtyneet meillä. Syitä tähän ovat saattaneet olla:
- molemmilla lapsilla oma huone
- asunnon suurin huone on ollut sen lapsen huone, joka vaatii eniten tilaa leikkeihinsä. Alussa suurin huone oli siis esikoisen ja kun hän kasvoi ikään, jossa ei enää leikitty leluilla, suurin huone oli luontevaa antaa pikkuveljelle
- isompi tai pienempi sisarus ei mennyt säätämään toisen huoneeseen silloin, kun tällä on kavereita, eli lapsi sai kavereineen olla rauhassa. Yhden kaverin kotona pienemmät sisarukset piti aina ottaa mukaan leikkeihin tai muuten alkoi hirveä itku ja kiukuttelu
- meillä on aina ollut kissoja ja koiria. Hyvin moni lapsi tykkää eläimistä, vaikka omassa kodissa ei lemmikkejä olisikaan.
- lapsilla selkeät rajat, joiden sisällä sai kuitenkin toimia kuten haluaa. Ei siis jatkuvaa "älä tee sitä, ei saa koskea siihen, tehkää tätä jne". Joskus lapsilla oli uusia kavereita, joita tuntui kiinnostavan mun seurani enemmän kuin lapseni seura, mutta eipä lapseni näitä kavereita yleensä kovin montaa kertaa kotiin tuonutkaan.
- olen it-alalla töissä, joten meiltä löytyi lapsilta omat tietokoneet oheislaitteineen jo ekaluokkalaisesta lähtien. Koneet eivät olleet vain pelaamista varten vaan oli myös tietokoneeseen liitettävät piirtoalustat, syntetisaattorit yms, kamerat ja videokamerat sekä laadukkaat ohjelmat, joilla voitiin käsitellä niin still kuvaa, videokuvaa kuin ääntäkin. Lyhytelokuvien tekeminen tuntui olevan aika suosittua, kun lapset alkoivat olla noin 10-12 v.
- aikuinen, joka on oikeasti mielissään, kun lasten kaverit ovat kylässä
Ja vielä yksi eli leikit sai jättää kesken ja jatkaa seuraavana päivänä. Lego-kaupunkeja tai Barbie-leikkejä ei tarvinnut päivän päätteeksi kerätä takaisin lelulaatikoihin vaan sai jättää siihen ja jatkaa seuraavana päivänä.
Tärkeintä kuitenkin lienee se, että lapsellasi on kavereita ja häntä kutsutaan kavereitten luokse?