Lue keskustelun säännöt.
Pakkoajatus, en jaksa enää (triggervaroitus)
01.08.2019 |
Päässäni pyörii koko ajan eräs järjetön seksuaalinen pakkoajatus, joka pelottaa ja ahdistaa minua. Pahinta on, että tuntuu kuin keho reagoisi ikään kuin ajatus olisi totta. Onko normaalia, että keho reagoi vaikka ajatus on erittäin vastenmielinen? Ja mikähän tähän auttaisi (olen jo asioinut psykiatrilla, että ei tarvi sitä ehdottaa)?
Kommentit (4)
Ensinnäkin, ajatukset eivät ole vaarallisia, eivätkä johda mihinkään hallitsemattomiin tekoihin, ellei ole psykoosissa.
Keho reagoi ihan normaalisti tuossa tilanteessa. Keho ei pysty erottamaan sitä onko kyseessä vain ajatus vain parhaillaan käynnissä oleva tapahtuma. Tämä tapahtuu useinkin esim. jos mieleen tulee joku menneisyydessä häpeää aiheuttanut moka tai muu tapahtuma - sen saman häpeän korvennuksen tuntee kehossaan muisteluhetkellä kuin silloin, kun oikeasti tapaus kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsen ollessa pieni ahdistava pakkoajatus siitä, että itse vahingoittaisin lasta. Jossain vaiheessa se täsmentyi pakkoajatukseksi, jossa töhisin lapsen silmät saksilla puhki. Ajatus oli erittäin pelottava ja epäiin että olen tulossa hulluksi. Menin hakemaan apua, koska epäilin että saatan olla vaarallinen lapselle. Olin melko varma että kun kerron asiani psykiatrille, minulta huostaanotetaan lapsi.
Mutta psykiatri ei tuntunut pitävän asiaa ollenkaan niin dramaattisena. Ensin hän totesi että se on vain ajatus, eikä ajatukset vahingoita . Ja että ajatuksesta on vielä varsin pitkä matka tekoon, varsinkin jos teko on ihmisen mielestä väärin eikä hän oikeasti haluaisi tehdä sitä. Siinä juteltiin, käsittääkseni psykiatri halusi varmistua että vaikutan muuten suunnilleen tasapainoiselta ja ettei minulla ole historiaa hallitsemattomasta käytöksestä, harhoista tms. Ei ollut. Lopulta hän selitti minulle, että tämä on todennäköisesti alitajunnasta nouseva reaktio siihen, että minua pelottaa että lapselle sattuu jotain. Ei kuulemma edes kovin harvinainen. Ja että parasta olisi opetella olemaan pelkäämättä ajatusta, antaa sen olla vaan, luottaen että ei se muutu teoksi ellen tietoisesti niin valitse, ja että kynnys valita olisi selvästikin äärimmäisen korkea koska kerran pelkään lapseni vahingoittumista enkä halua sitä.
Oletko kokeillut Youtuben ohjattuja meditaatiovideoita? Moni on saanut niistä helpotusta tai apua myös OCD:hen.
kerro lisää