Kumpi on lapselle haitallisempaa, ylisuojeleva vai laiminlyövä kasvatus?

Isä opetti suutelemaan ja nussimaan, omasta mielestään piti oikein hyvää huolta. Äidinkin mielestä piti hyvää huolta.

Älkää jättäkö lapsia kaksin miesten kanssa.

Laiminlyönnissä lapsi ainakin oppii huolehtimaan itsestään. Ylisuojelevassa kasvatuksessa lapsi seisoo peukalo keskellä kämmentä. Molemmat huonoja vaihtoehtoja

Lasta voidaan samanaikaisesti laiminlyödä ja ylisuojella, tai "paapoa". Esim. äiti voi hyvitellä lapselleen isän ja äidin toistuvia ja väkivaltaisia känniriitoja antamalla hänelle periksi kaikessa ja kantamalla hänen nokkansa eteen kaikkea, mitä hän tarvitsee ja sitäkin, mitä hän ei tarvitse. Samoin voi kylmä etäinen isä lahjoa lapsiaan materialla ja suojella heitä elämän kolhuilta, mutta samanaikainen todellisuudessa kyvyttömyys luoda lapseen suoraa emotionaalista sidettä johtaa lapsen tunne-elämän kehityksen vakavaan häiriintymiseen. Tällaisista lapsista tuleekin usein aikuiseksi kasvettuaan rajattomia, kurittomia ja narsistisesti häiriintyneitä. 

Laiminlyövä, sanoisin.

Riippuu miten se ilmenee. Näin äkkiseltään sanoisin että laiminlyöminen on pahempi. Laiminlyömistä ei oikein voi tehdä millään "hyvällä" tavalla. En osaa kuvitella millaista ylisuojelu on. Olisin itse kaivannut rajoja ja selkeyttä lapsuuteeni. Kukaan ei käskenyt pestä hampaita tai mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan tai huolehtinut terveellisestä ruokavaliosta. Mielelläni keskittyisin muihin asioihin ja ottaisin jotain erikoisia projekteja, mutta projektinani on KOKO AJAN selvitä noista perusasioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyys pienestä pitäen.

Uskon, että siihen vaikuttaa paljon se, millainen lapsen synnynnäinen temperamentti on.

Jos esimerkiksi lapsi on luonnostaan rämäpää, joka rakastaa riskien ottamista, häntä tuskin ylisuojeleva kasvatuskaan lannistaa. Sen sijaan luonnostaan aran ihmisen itseluottamuksen se voi tuhota.

Moni sellainen lapsi, jolla on älyä ja taipumus osata johtaa itse itseään, voi selvitä välinpitämättömästä kasvatuksesta tolkulliseksi ihmiseksi. Sen sijaan esimerkiksi ADHD-tyypiltä se vie loputkin mahdollisuudet.

Muistan lukeneeni haastattelun, jossa alkoholistiäidin aikuinen lapsi kertoi, että oli itse keksinyt itselleen kotiintuloajan ja muita sääntöjä, koska äiti ei sitä tehnyt. Hän sitten noudatti näitä sääntöjä ja selvisi lapsuudestaan.

Vaikka jäljet kumpikin kasvatus varmasti jättää...

Sanoisin myös, että laiminlyövä. Turvattomuus on erityisen pelottavaa ja traumatisoivaa lapselle.

Molemmat huonoja ja molempien tulos riippuu pitkälti lapsen yksilöllisistä ominaisuuksista.