Epävakaa persoonallisuushäiriöinen - mistä ajattelet tämän johtuvan?

Lapsuudessa epävarmuutta, traumoja, väkivaltaa, alkoholia, pettämisiä.

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Sitä mietin usein. Lisäksi mulla on pakko-oireinen häiriö. Ehkä olin lapsena liian herkkä? Vanhemmat riiteli paljon, isä joi.. Muistan, kuinka nämä kamalat riidat saivat mut tärisemään kauttaaltaan. Tärinä oli aivan kamalaa ja minua pelotti..

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Onko sulla itselläsi diagnoosi/epäilys diagnoosista? Vai miksi kuvittelet että voit kysellä muilta ihmisiltä heidän yksityisiä traumoja?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Onko sulla itselläsi diagnoosi/epäilys diagnoosista? Vai miksi kuvittelet että voit kysellä muilta ihmisiltä heidän yksityisiä traumoja?

eri

Ei ole diagnoosia, mutta mietin, voisiko minulla sellainen olla. Lapsuudessani ei kuitenkaan ole väkivaltaa tai alkoholismia, mitä moni yllä on raportoinut. Yritän kartoittaa, onko minulla voinut olla tausta, että sellainen häiriö voisi olla.

Miksi en voi kysyä ihmisiltä heidän traumoistaan? Mikä estää? Ei ole pakko vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Onko sulla itselläsi diagnoosi/epäilys diagnoosista? Vai miksi kuvittelet että voit kysellä muilta ihmisiltä heidän yksityisiä traumoja?

eri

Ei ole diagnoosia, mutta mietin, voisiko minulla sellainen olla. Lapsuudessani ei kuitenkaan ole väkivaltaa tai alkoholismia, mitä moni yllä on raportoinut. Yritän kartoittaa, onko minulla voinut olla tausta, että sellainen häiriö voisi olla.

Miksi en voi kysyä ihmisiltä heidän traumoistaan? Mikä estää? Ei ole pakko vastata.

Jos sinulla on epäilys, niin suosittelen käyntiä esim. psykologilla, joka voi kanssasi asiaa miettiä pidemmälle.

Tällaiset kyselyt vaikuttaa hyvin helposti siltä, että joku on vaan liian kiinnostunut toisten ihmisten mielenterveysongelmista ja haluaa tietää tarkkaan kaiken. Ns. sosiaalip.ornoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Kun olen itkenyt, ei äiti ole tullut lohduttamaan. Kun olen kaivannut tukea tai halunut ihan vaan jutella/kaivannut seuraa en ole saanut huomiota. Koko lapsuus meni lähinnä videoita katsoen yksin ja äiti komensi pois jos yritin edes välipalaa pyytää. Teininä sairastuin anoreksiaan johon melkein kuolin. Ei kiinnostanut. Mut otettiin huostaan. Ei kiinnostanut. Nyt aikuisenakaan vanhemmat ei ikinä soita tai muista että olen edes olemassa.

Tässä nyt osa..ei tauda olla kovin normaalia.

Ehkä ikuinen ulkopuolisuus joka alkoi jo lapsena.

Koulussa jätettiin ryhmän ulkopuolelle ja kotona nuoremmat sisarukset saivat erilaista kohtelua ja enemmän huomiota kuin minä.

Mää kirjoitin joskus tähän, kun kysyttiin kuritettiinko teitä lapsena. Se oli raakaa pahoinpitelyä, että sain kallovamman, mikä vaikutti puheeseen pitkään. Psyyken sairaus, lääkkeet ja alkoholi sekaisin äidilläni. Vasta kun isäni tappoi hänet, moottoritieltä n 180 km/h ulos rotkoon. 2 kuoli, isä jäi henkiin. Masennus, nälkä, pelkotilat. Tuloksena pysyvä masennus f32,2 ja epävakaa-rajatilapersoonallisuus. Normaali työelämä, ei pysyvää parisuhdetta koskaan. Ei rakkautta. Mutta elämää pitää katsoa omista lähtökohdista, maistui se hyvältä tai pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden traumat ja henkinen hylkääminen aiheuttanut, toki myös suvussa geeneissä tullut mukana myös valmiudet sairastua.

Jokainenhan meistä on saanut lapsuudessa hylkäämisen kokemuksia. Täydellistä vanhempaa kun ei ole olemassa, ja lapsi voi kokea hylkäämisenä jo vanhemman lomamatkan tai kauppaan eksyymisen. Pystykö antamaan esimerkkejä, millaisia sinulla ne on ollut?

Eli kartoitan, mitä pitää tapahtua ihmiselle, jotta saa tuon diagnoosin. Siis kuinka vakava asia.

Onko sulla itselläsi diagnoosi/epäilys diagnoosista? Vai miksi kuvittelet että voit kysellä muilta ihmisiltä heidän yksityisiä traumoja?

eri

Ei ole diagnoosia, mutta mietin, voisiko minulla sellainen olla. Lapsuudessani ei kuitenkaan ole väkivaltaa tai alkoholismia, mitä moni yllä on raportoinut. Yritän kartoittaa, onko minulla voinut olla tausta, että sellainen häiriö voisi olla.

Miksi en voi kysyä ihmisiltä heidän traumoistaan? Mikä estää? Ei ole pakko vastata.

Jos sinulla on epäilys, niin suosittelen käyntiä esim. psykologilla, joka voi kanssasi asiaa miettiä pidemmälle.

Tällaiset kyselyt vaikuttaa hyvin helposti siltä, että joku on vaan liian kiinnostunut toisten ihmisten mielenterveysongelmista ja haluaa tietää tarkkaan kaiken. Ns. sosiaalip.ornoa.

Olen käynyt psykologilla. Hänen mielestään ei ole persoonallisuushäiriötä. Selvitän tässä itse, mitä muita syitä on valtaville mielialavaihteluille.

Sinun mielestäsi vertaistuki on aina sosp:tä? Outoa.

Hylkäämiskokemukset, seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, väkivalta, päihteiden käytön näkeminen ja uskonnollinen pelottelu. Ne on mun epävakauden taustalla.

.