pettäjän omatunto

No kun sillä omalla kumppanilla ei tunnu olevan paljon väliä, on itsestäänselvyys. Tästä useimmiten kyse.

Pettäjä oikettaa tekonsa sillä, että se toinen osapuoli jotenkin ansaitsee sen tai sitten niinpäin että hän ansaitsee sen. Toisin sanoen hän vakuuttaa itselleen, että koska puoliso ei jaksa seksiä kuin kerran viikossa ja koska hän on aina väsynyt ja hoitaa vaan vauvaa ja taaperoa eikä huomioi miehen tarpeita, on ihan oikein, että häntä petetään. Ja koska pettäjä itse käy töissä ja tuo rahaa perheelleen, saa hän oikeuden tehdä jotain itsensä hyväksi jaksaakseen olla parempi puoliso ja työntekijä.

Pettäjä ei useinkaan ajattele, että hän tekee jotain väärää, koska silloin omatunto tosiaan soimaisi vaan hän nimenomaan ajattelee, että on ansainnut sen ja toinen on jotenkin ansainnut sen kohtalonsa olla petetty.

Lyhyesti, pettäjät ovat itsekeskeisiä omannavantuijottelijoita, joiden mielestä vain hänen omat tarpeet merkitsevät jotain. Hän ei anna samoja vapauksia puolisolleen, koska puoliso ei hänestä sitä ansaitse, vain hän ansaitsee.

Minulla ei ollut huono omatunto, ei ainakaan kauheasti. En mielestäni mitenkään erityisesti ajatellut, että minulla on oikeus tehdä näin paskamaisesti tai että kihlattuni olisi jotenkin ansainnut sellaista minulta. Ei toki. Minä vaan en välittänyt tarpeeksi, mutta olin jossain ihme harhassa, että kun tämä ei vaan paljastu, niin ei se ole niin kauheaa. Ja kun paljastuin, pahinta (minulle) siinä oli se, että jäin kiinni, se kuva, mikä siihen liittyvillä ihmisillä oli minusta, rikkoutui. Oikeutetusti. Olin tuohon aikaan hyvin tyhmä ja kypsymätön enkä rakastanut, en tarpeeksi, enkä ehkä ollenkaan. Kihlattuni ei mitenkään ollut syyllinen siihen, miten veemäisesti minä häntä kohtelin. 

Ei, koska ei rakasta eikä erityisemmin edes välitä puolisosta. Jos jää kiinni, niin sitä voi lopettaa suhteen. Eli periaatteessa mitään vahinkoa ei synny itselle, koska luopuu jostain mistä muutenkaan ei välitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ei rakasta eikä erityisemmin edes välitä puolisosta. Jos jää kiinni, niin sitä voi lopettaa suhteen. Eli periaatteessa mitään vahinkoa ei synny itselle, koska luopuu jostain mistä muutenkaan ei välitä.

Tämä varmasti totta monella. Jotenkin ihmetyttää varsinkin pitkässä suhteessa ja mahdollisesti lapsia jne. että eikö tosiaan ole munaa erota jos ei välitä toisesta lainkaan. Eikö vähäistäkään arvostusta tähän toiseen.

Kyllä omatuntoa vihloi todella rajusti. Vastakkaisella puolella vaikutti pettymys ja lohduttomuus parisuhteen ja toisen osapuolen suhteen, jopa jonkinlainen viha. Olin ollut niin pitkään kohdeltu kaltoin ja jätetty vaille tärkeitä tarpeitani, lytätty, halveksittu. Kun toinen osoitti mua kohtaan kiinnostusta, arvostusta, huomiota, sitä kaikkea, mitä tajusin syvästi kaipaavani, niin oikean ja väärän jaottelu alkoi tuntua keinotekoiselta ja abstraktilta. Teoriassa väärää, mutta tuntui jokaista kehon solua myöten niin oikealta. Siinäpä se.

Hirveän huono omatunto. Aivan kamala. Joka aamu heräsin uskomattomaan jyskyttävään ahdistukseen että en voi olla tällaisessa tilanteessa. Elämä oli melkoista helvettiä.

Lasten takia eropäätöstä vaan ei voinut tehdä hetkessä. Ja toiselta puolen olin niin rakastunut etten saanut suhdetta poikki.

Paska tekohan sellainen on enkä mä ainakaan hakenut oikeutusta sille sillä että aviomieheni oli kohdellut mua huonosti. En mä näe että pettämiseen olisi oikeutta. Silti olin siinä tilanteessa. Lopulta sain eropäätöksen tehtyä. Nyt elänyt jo pitkään hyvässä avioliitossa tämän toisen miehen kanssa.

Perheen hajottaminen on tosi iso ja vaikea päätös. Ikävä kyllä. Tietenkin asiat olisi pitänyt mennä toisesta järjestyksessä mutta eivät menneet. En siitä itseäni enää vuosiin ole kivittänyt mutta aikanaan syyllisyys oli todella musertavaa.

On se kumma, että perheellinen haluaa erota huonoissa ja tulehtuneisss väleissä. Helpommalla pääsisi kaikkien kannalta kun eroaisi ilman pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, että perheellinen haluaa erota huonoissa ja tulehtuneisss väleissä. Helpommalla pääsisi kaikkien kannalta kun eroaisi ilman pettämistä.

Niin on se kumma kun ihmiset eivät tee aina kaikkein helpoimpia ja viisaimpia ratkaisuja.

Itse en edes paljastanut miehelle että mulla oli suhde, välien tulehtuminen tuli siitä että i di ootti eksä ei koskaan kuunnellut mikä suhteessa mättää ja ero tuli ”yllätyksenä”. Haha.

Mutta hieno asia jos sä olet ihminen joka osaa aina toimia oikein ja viisaasti. Itse en tunne yhtäkään sellaista.

Vaikka tuntisi huonoa omatuntoa niin asiat ei aina ole mustavalkoisia. Ei se petettykään aina ole niin puhtoinen ja syytön parisuhteen huonoon tilaan, mitä täällä niin monet haluavat uskoa. Pettäjä on voinut yrittää keskustella ja selvittää asioita tai jopa erota. Jos toinen ei suostu tulemaan missään asiassa vastaan eikä suostu edes eroamaan, niin pettäminen voi olla viimeinen keino viedä suhde kohti seinää...

Sitten on se, että kaikki petetyt eivät halua erota edes pettämisen jälkeen. Mutta täällä halutaan nähdä asia vain yhdestä näkökulmasta, vaikka tilanteita ja ihmisiä on erilaisia. Ei kaikki pettäjät ole sarjapettäjiä tai pidä useita pitkäkestoisia suhteita samaan aikaan.

Minä petin miestäni Axl Rosen kanssa. Hän ei suuttunut kun sai tietää, vaan innostui minusta entistä enemmän! 🥰