Miksi lihavia pidetään aina leppoisina ja hoikkia taas tiukkapipoisina täydellisyydentavoittelijoina?

Johtuukohan se tästä laulusta

Ei AINA, vaan KESKIMÄÄRIN. Hoikilla on usein hyvä itsekuri monessa muussakin asiassa. Monilla liiallisuuksiin saakka.

Lihavathan ovat yleensä niitä jotka kiukuttelevat verensokerin laskiessa ja ovat aina valmiina puolustamaan valintojaan sanallisesti ennaltaehkäisevillä iskuilla tupakoijia ankarammin.

Niinku missä asiassa hoikkuus määrittelee itsekurin? Kerroppa esimerkkejä.. kiinnostaa.

Mun mielestä lihavat ovat kaikkea muuta kuin leppoisia. Yleensä hyvinkin kateellisia ja kärttyisiä.

No enpä tiedä. 

Semminkin kun ei itselleni hoikkuus mitään itsekuria tms. vaadi. En vain liho.