Miten teinin kanssa menee, jos menee "oikein hyvin"?

Jos hyvin menee niin mielestäni keskusteluyhteys ja hieman perheen toimintaan osallistuminen eli vähän kotityötä ja vaikka yhdessä lähtee reissuille tai kauppaan. Itsellä on kolme teinipoikaa ja todella erilaiset pojat ja välit minuun. Esikoinen on 18v ja välit on huonot häneen. Odotan armeija-aikaa todella.

Olisi kannattanut opettaa kotitöitä pienestä pitäen, niin ei tarvitsisi nyt riidellä niistä. Meillä lapset on otettu mukaan tekemään kotitöitä jo taaperona.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut opettaa kotitöitä pienestä pitäen, niin ei tarvitsisi nyt riidellä niistä. Meillä lapset on otettu mukaan tekemään kotitöitä jo taaperona.

Kyllä opetettiin pienestä pitäen. Oli pienenä tosi suloinen äidin pikku apulainen.

Ap

Ihan hyvin=ei ole vielä jäänyt kiinni mistään.

Meillä Ap aika samankuulounen tilanne. Itse olen tyytyväinen jos murrosikä menee tällä tavalla ohi. Välillä teini huutaa ja ollaan erimieltä asioista mutta niinhän sen kuuluukin olla. Ei vanhemmista itsenäistyminen ja aikuiseksi kasvaminen voi olla helppoa.

meillä myös 17-ja 15- vuotiaiden poikien kanssa menee suunnilleen samalla tavalla kuin ap: n perheessä. Molempien kanssa on hyvät välit, kotitöihin on otettu pienestä asti mukaan ja tekevät niitä edelleen kun jaksan muistutella ja vääntöäkin niistä on jatkuvasti, mutta minusta olisi epärealistista odottaa että tuon ikäiset tekisiät kotitöitä ihan innoissaan... riidellään tietenkin välillä mikä sekin on ihan normaalia. Olen tyytyväinen tilanteeseen, täydellistä ei ole kenenkään perheessä.

Menisi hyvin jos tuo pentu jäisi auton alle mopoinensa

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut opettaa kotitöitä pienestä pitäen, niin ei tarvitsisi nyt riidellä niistä. Meillä lapset on otettu mukaan tekemään kotitöitä jo taaperona.

Ainakin omat lapset osaavat tehdä ihan mitä tahansa, kun muuttivat omilleen. Toinen halusi opetella kotona, toista ei kiinnostanut vaan teki pitkin hampain. Taaperoiän innostuneisuus yleensä karisee teininä.

Meillä on mennyt kuten ap:lla ja pidin teinivuosia helppoina. Joskus on mietityttänyt, menikö ne liian helposti.

Meillä on kolme teiniä ja kaikki menee suurimmaksi osaksi oikein hyvin. Kotitöistä ei tule oikeastaan mitään vääntöä, sillä kaikki tekevät lähes sanomatta ne pitää pitää ja enemmänkin. Lapset eivät ole olleet enää vuosiin mitään "äidin pieniä apulaisia", vaan ihan normaaleita tekeviä ja osaavia lapsia. Nuorimmainen tykkää tehdä kaikkia teknisiä ja voimaa vaativia kotitöitä, keskimmäinen pitää ruuanlaitosta ja leipomisesta paljon, vanhimmainen tykkää taas siivoamisesta ja järjestyksestä.

Aika harvoin meillä on mitään rähinää ja viihdymme koko perheenä yhdessä oikein mukavasti. Kaikilla menee koulut ihan mainiosti, harrastuksia on, kaverit ovat samanhenkisiä mukavia nuoria ja huumoria löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin=ei ole vielä jäänyt kiinni mistään.

Mistä pitäisi jäädä kiinni? En minä ainakaan tehnyt nuorena mitään ihan kamalaa.

Se on niin suhteellista. Aloittajalla menee oikein hyvin.

Mielestäni vähemmänkin riittää. Kunhan tavoite on sen lapsen hyvä aina ja turhat ylilyönnit vältetään.

Meidän teinitytöllä on ollut vaikea murkkuikä; psyykkisiä pulmia, mikä on heijastunut koulunkäyntiin, lisäksi huonoa seuraa ja siinä porukassa on tullut ylilyöntejä. Olen ollut niistä tosi vihainen ja pettynyt, mutta meillä on silti hyvät välit, mikä mielestäni tärkeintä!

Saa mokata,kunhan ei mokaa samoja juttuja toistuvasti, olen tietoinen,missä liikkuu, olen tarvittaessa hakenut huonoilta teiltä. Olen antanut rangaistuksia törppöilyistä, siivous tai mikään pikkuasia ei ole ollut niuhotuksen kohteena. Tekee sen,mitä käsketään, kotona ei haistattele.

Koko ajan olen tsempannut, kertonut että välitän.

Nyt alkaa hiljalleen mennä ohi pahin kurkku (nyt 16v), ja ollaan läheisiä.

Olen myös huomannut,että monet lähtee teinin kanssa valtataisyeluun.. väärä valinta!Älkää niuhottako pienistä, murrosiän tarkoitus on kasvaa vanhemmista irti. Pitäkää rajat tilanteissa, joissa ne on tarpeen ja antakaa nuoren kapinoida niissä vähäpätöisissä (elämän kannalta) asioissa.

Nuoren tehtävä EI OLE totella ja tehdä, mitä käsketään -päinvastoin- mutta hyvät välit ja mukavia hetkiä voi järjestää ja pitää puheyhteyttä.

Mä olen joutunut aika paljon laskemaan kriteerejäni siitä, mikä on "hyvin" teinin kanssa. Hän on muuttunut todella erilaiseksi kuin mitä oli taaperona tai alakoululaisena, joten ihan turhaan joku sanoo, että kun ottaa taaperon mukaan kotitöihin, hän tekee kotitöitä teini-iässä. Pah! Tämä asia on todella yksilöllistä ja varmasti myös sukupuolisidonnaista.

Tyydyn aina vain vähempään ja olen kiitollinen siitä, että asiat ovat edes suhteellisen hyvin. Pojastani ei tule sellaista kuin kaikkein eniten toivoisin tai ennen odotin, mutta se minun täytyy vain hyväksyä. Tärkeintä on luottamus, kaidalla tiellä pysyminen ja se, että poika tietää, että aina on tervetullut kotiin.

Meillä teinit hoitavat koulunsa kiitettävästi ja urheilevat aktiivisesti, joten aikaa kotitöille ei juurikaan jää. Se on minulle ok.

Omaa aikaa tarvitsevat, mutta jutellaan paljon ja käydään yhdessä reissuissa.

Ihania nuoria ovat. Toki välillä hermostutaankin, mutta se tietty normaalia

Silloin menee hyvin, jos ei käytä huumeita ja ole pulla uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joutunut aika paljon laskemaan kriteerejäni siitä, mikä on "hyvin" teinin kanssa. Hän on muuttunut todella erilaiseksi kuin mitä oli taaperona tai alakoululaisena, joten ihan turhaan joku sanoo, että kun ottaa taaperon mukaan kotitöihin, hän tekee kotitöitä teini-iässä. Pah! Tämä asia on todella yksilöllistä ja varmasti myös sukupuolisidonnaista.

Tyydyn aina vain vähempään ja olen kiitollinen siitä, että asiat ovat edes suhteellisen hyvin. Pojastani ei tule sellaista kuin kaikkein eniten toivoisin tai ennen odotin, mutta se minun täytyy vain hyväksyä. Tärkeintä on luottamus, kaidalla tiellä pysyminen ja se, että poika tietää, että aina on tervetullut kotiin.

Juuri näin. Pienten lasten vanhemmat eläköön vielä siinä uskossa,että kasvatuksella voi vaikuttaa kaikkeen...

T. Teinin äiti, joka kirjoitti Edellisen viestin

Meillä meni oikein hyvin esikoisen kanssa. Joskus 11v oli itkeskelyä ja tiuskimista. Sen jälkeen ei mitään. Aina hyvä koulussa, ei päihteitä. Hyvä suhde ja keskusteluja. Velvollisuus vain oman huoneen siivous, se sujui melko hyvi. Ei mitään vääntöä koskaan, koska en ole painostanut. Jos oli tarve, teki muutkin, kun pyysin. Nyt jo aikuinen ja hyvin pärjännyt. Koulu meni aina hyvin. Hyvät harrastukset.

Toisella kanssa sama paitsi koulu ei suju yhtä hyvin, huone kaaoksessa aina. Siivoaa kuitenkin joskus. Koitan sietää ja vähentää motkotusta. Nyt päihdejuttuja, jopa loukkaantumisia. Toivon, että kaikki kääntyy hyväksi. Silti meilläkin sujuu oikein hyvin, arvostan, uskon ja toivon. Lapsi on älykäs, nyt lukiossa.

Äidin pikku-tyttö. Halailee, pomppii, tanssii. Pitäisi jo ajatella asuntolaa varmaan, mutta en halua. On ihanaa, kun saa touhuta kotona tytön kanssa milloin siivousta, milloin pihan lakaisua ym. On hankalaa muistaa, että toiset jo aikuistuvat, ja muuttavat omilleen. Joskus se on vielä edessä. Onneksi en ole kovin vanha, eikä tyttö hankala.