Lapsi murisee
Meidän 3,5 v tyttö murisee vihaisena. Tiedätkö murkkuikäisten murinat -tekeekö muiden uhmaikäiset niin? Luulen et hän on oppinut/kehittänyt sen meiltä, kun ollaan riidelty. Hän saattaa pienen pienestä hermostua ja se saattaa eskaloitua täysillä raivoamiseksi. Affektiokohtauksia tullut myös kausittain.
Kommentit (8)
Joo, mutta olen ajatellut etät johtuu siitä että meillä on 2 koiraa ja on siitä oppinut että vihaisuutta ilmaistaan murisemalla.
Heh, en ole ammattikasvattaja joten myönnän etten aina ole onnistunut ratkaisemaan uhmatilanteita (siis ihan näitä sotia) rakentavasti ja aikuismaisesti. Mut aina ollaan sovittu ja olen ajatellut, että hyvä hänen kokea myös riidat ja että ne kuuluu perhe-elämään ja että niistäkin päästään yli. Ytitän toki parantua tässä asiassa.
Tuo murina; hän leikkii monesti eri eläimiä. Oikeestaan mitä vaan eläintä -olen aina suhtautunut siihen leppoisasti, että jaajaa, no tuleppas koiratyttö nyt juomaan (ja hän konttaa haukkuen paikalle). Mut tuo vihainen murina meille -hän siis vihaisesti murisee (puhuen) tai sit vihaisena murisee, ihan niin kuin esimurkku/teini! Lienee täsin tavanomaista?
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta olen ajatellut etät johtuu siitä että meillä on 2 koiraa ja on siitä oppinut että vihaisuutta ilmaistaan murisemalla.
Aion mutustella tuota ajatusta -kiitos! Voisiko olla.. Vaikka meillä ei ees ole koiraa. Eikä kellään tutulla. Tai no, ulkonahan niitä bongaa ja pääsee melkein viikoittain paijaamaan -ihan selkee koiratyttö tämä meidän, aina käsi ojossa ja tietää miten niitten kanssa ollaan. Selkeä yhteys.
Tutkittuun tietoon pohjautuva ja rakentava kasvatus ei ole vaikeaa, eikä todellakaan vaadi ammattikasvattajuutta. Yksinkertaisuudessaan se pohjautuu seuraaviin asioihin.
- positiivista vahvistamista ja kehuja, mikä lisää itsetuntoa
- ei rankaisemista tai pakottamista, koska eivät opeta mitään ja ovat traumaattisia
- lasta tulee opettaa, eikä pelotella, itseohjautuvuus ja asioiden oppiminen ovat kaikki kaikessa
- keskustelu, keskustelu ja keskustelu, lapsi oppii ennen kaikkea keskustelun kautta
- tunteet ovat kaiken käytöksen taustalla ja siksi tarvitaan tunnekasvatusta,
- tunteiden sanoitusta usein, koska jos lapsi ei tiedä tunteitaan ei hän osaa myöskään käsitellä niitä
- kaikki tunteet ovat sallittuja ja tunteita tulee saada ilmaista
Kyllä se voi olla vaikeaa. Eikä aina onnistu. Harvemmin koko tuo lista on hukassa, mutta joku osa sitä voi olla vaikea. Taikka koko päivä vaikea, vaan osa sitä. Jne. Kaikki lapset (ja me myös) on erilaisia, ja tietyt temperamentit ja temperamenttikombot, koska sinunkin vaikuttaa, haastavampia kuin toiset. Joidenkin kanssa nuo sujuu kuin itsestään, helppo silloin sanoa. Otan kyl onkiini ja muutosta koitetaan saada aikaan.
Eikö kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?