Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset toppuuttelevat unelmien seuraajia?
26.07.2019 |
Siis miksi ihmisillä yleisesti, ainakin Suomessa, on niin negatiivinen asenne heitä kohtaan, jotka seuraavat sydäntään ja unelmiaan, esim. Harkitsevat yrittäjyyttä tai haluavat tehdä intohimostaan/harrastuksestaan ammatin jne?
Kommentit (29)
Lisään vielä että nyt todellakaan ei ole kyse vaurauden tavoittelemisesta, vaan elättää itsensä jollakin josta todellakin nauttii.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät itse uskalla niin ei kukaan muukaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät itse uskalla niin ei kukaan muukaan saa.
Pitäisi kannustaa ihmisiä seuraamaan unelmiaan! Jos yritettäsiin autta ihmiset löytämään se "oma juttunsa" niin varmaan loppuunpalaminen ja masennuskin olisi historiaa. Ja tiedän että yrittäjyys tarkoittaa paljon työtä, mutta jaksaa paremmin jos tekee jotakin mielekästä! Nyky-yhteiskunnan suurin tavoite taitaa olla saada kaikki voimaan huonosti...
En tiedä enkä ymmärrä. Tai no, jotain varovaisuuttahan se kai on. Itseäni harmittaa eniten se, että nuorena kuuntelin näitä toppuuttelijoita ihan liikaa, enkä pyrkinyt toteuttamaan unelmiani sen pelossa, että epäonnistun ja osoitan toppuuttelijoitten sanat todeksi (ja tavallaan näin toimimalla tein niin).
Onneksi en ainakaan kovin pahasti tästä katkeroitunut ja siirtänyt unelmien latistamista lapsiini, vaan kannustan heitä toteuttamaan unelmansa - ainakin yrittämään. Jos unelma ei (heti) toteudu, voi tehdä välillä jotain muuta ja yrittää uudestaan, kun tuntee olevansa valmis. Lapseni ovat kaikki melkoisen kunnianhimoisia ja heidän unelmansa ovat aika haastavia, mutta ainakaan vanhempien kannustamisesta ei niiden toteutuminen jää kiinni. Mikään ei vanhana harmita enempää kuin se, ettei nuorena uskaltanut ja yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä enkä ymmärrä. Tai no, jotain varovaisuuttahan se kai on. Itseäni harmittaa eniten se, että nuorena kuuntelin näitä toppuuttelijoita ihan liikaa, enkä pyrkinyt toteuttamaan unelmiani sen pelossa, että epäonnistun ja osoitan toppuuttelijoitten sanat todeksi (ja tavallaan näin toimimalla tein niin).
Onneksi en ainakaan kovin pahasti tästä katkeroitunut ja siirtänyt unelmien latistamista lapsiini, vaan kannustan heitä toteuttamaan unelmansa - ainakin yrittämään. Jos unelma ei (heti) toteudu, voi tehdä välillä jotain muuta ja yrittää uudestaan, kun tuntee olevansa valmis. Lapseni ovat kaikki melkoisen kunnianhimoisia ja heidän unelmansa ovat aika haastavia, mutta ainakaan vanhempien kannustamisesta ei niiden toteutuminen jää kiinni. Mikään ei vanhana harmita enempää kuin se, ettei nuorena uskaltanut ja yrittänyt.
Kiitos hienosta vastauksesta! Kiitos myös siitä että kannustat lapsiasi seuraamaan unelmiaan, ottakaa muut esimerkkiä!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pessimisti ei pety. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suojelua sen on tarkoitus olla, joskin se voi osoittautua vahingolliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suojelua sen on tarkoitus olla, joskin se voi osoittautua vahingolliseksi.
Totta. Pitäisi vaan opettaa ihmisiä tukemaan toisia, ja auttamaan mahdollisissa vastoinkäymisissä. Olisi jo aika lopettaa tämä "ei susta siihen oo" ja "olisit tyhmä kuunnellu mua" meininki. Ilman virheitä ja vastoinkäymisiä ei opi eikä kehity!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suojelua sen on tarkoitus olla, joskin se voi osoittautua vahingolliseksi.
Totta. Pitäisi vaan opettaa ihmisiä tukemaan toisia, ja auttamaan mahdollisissa vastoinkäymisissä. Olisi jo aika lopettaa tämä "ei susta siihen oo" ja "olisit tyhmä kuunnellu mua" meininki. Ilman virheitä ja vastoinkäymisiä ei opi eikä kehity!
Olen osittain samaa mieltä, mutta realismin puute ei johda onnellisuuteen. Jos tavis 15v on varma että tulee elättämään itsensä ylimaallisilla laululahjoillaan, niin kyllä vanhemman homma on sanoa että entä jos kuitenkin hankkisit jonkun tutkinnon taustalle, varmuuden vuoksi. Tai jos puoliso vuodesta toiseen päättää laihduttaa 20 kg kuukaudessa ja jaksaa 1,5 päivää, niin reilu läheinen tarjoaa annoksen realiteetteja ja tukee jotain maltillisempaa kohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suojelua sen on tarkoitus olla, joskin se voi osoittautua vahingolliseksi.
Totta. Pitäisi vaan opettaa ihmisiä tukemaan toisia, ja auttamaan mahdollisissa vastoinkäymisissä. Olisi jo aika lopettaa tämä "ei susta siihen oo" ja "olisit tyhmä kuunnellu mua" meininki. Ilman virheitä ja vastoinkäymisiä ei opi eikä kehity!
Unelmiaan saa tavoitella, jos ei oleta, että muut tekevät siinä suurimman työn. En suostu takaamaan kaverin valkoista krääsää myyvän unelmakaupan "alkutaipaleen lainaa", joten jätän tärkeän tukeni antamatta?
Unelman tavoittelussa pitää tehdä 110 % töitä, pelkkä puhe ei riitä. Suurin osa jää haihattelijoiksi, jotka ei koskaan ymmärrä, miksi eivät onnistuneet. Syynä on aina se, että ympäristö ei tukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Mun nuoreni halusi lapsena pappipoliisilaulajaksi ja elokuvaohjaajaksi-pelintekijäksi.
Annoin mahdollisuudet,ostin kyniä ja paperia jotta sai piirtää,ostin leffalippuja,kannustin koulunkäyntiin,vietiin taekwondotunneille,muskariin,vaikka mitä.
Nyt harrastaa musiikkia bänditasolla,huvikseen,piirtää,retkeile ja ennenkaikkea,on saanut ammattikoulutuksen ammattiin jossa viihtyy ja jossa pärjää,on hommannut asunnon,matkustelee jne.
Kaikkea on saanut kokeilla ja unelmoida.
Ja vielä on muutama unelma jäljellä!
Älkää tyssätkö! Antakaa mahdollisuus! Koskaan ei voi tietää mikä neropatti-suuruus siinä aamulla puuroa naamaansa lappaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pessimisti ei pety. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suojelua sen on tarkoitus olla, joskin se voi osoittautua vahingolliseksi.
Totta. Pitäisi vaan opettaa ihmisiä tukemaan toisia, ja auttamaan mahdollisissa vastoinkäymisissä. Olisi jo aika lopettaa tämä "ei susta siihen oo" ja "olisit tyhmä kuunnellu mua" meininki. Ilman virheitä ja vastoinkäymisiä ei opi eikä kehity!
Olen osittain samaa mieltä, mutta realismin puute ei johda onnellisuuteen. Jos tavis 15v on varma että tulee elättämään itsensä ylimaallisilla laululahjoillaan, niin kyllä vanhemman homma on sanoa että entä jos kuitenkin hankkisit jonkun tutkinnon taustalle, varmuuden vuoksi. Tai jos puoliso vuodesta toiseen päättää laihduttaa 20 kg kuukaudessa ja jaksaa 1,5 päivää, niin reilu läheinen tarjoaa annoksen realiteetteja ja tukee jotain maltillisempaa kohti.
Tuokin totta. Kuitenkin vaikka tässä laulajatapauksessa suosittelisin lasta kuitenkin ehkä pyrkimään esim. Sibelius-akatemiaan, ja työskentelemään alan tehtävissä vaikka tähteä hänestä ei tulisikaan. Ainakin siinä tapauksessa että hänellä todellakin on intohimo musiikkiin eikä vaan haaveile kuuluisuudesta tai tähtielämästä. Keskustelisin hänen kanssaan myös hänen muista vahvuuksistaan ja kiinnostuksistaan ja jos niistä voisi kehitellä jotakin! Tämä kuitenkin pitää tehdä kannustavalla tavalla joka ei torppaa hänen alkuperäistä haavetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bei,m kirjoitti:
No. Mun nuoreni halusi lapsena pappipoliisilaulajaksi ja elokuvaohjaajaksi-pelintekijäksi.
Annoin mahdollisuudet,ostin kyniä ja paperia jotta sai piirtää,ostin leffalippuja,kannustin koulunkäyntiin,vietiin taekwondotunneille,muskariin,vaikka mitä.
Nyt harrastaa musiikkia bänditasolla,huvikseen,piirtää,retkeile ja ennenkaikkea,on saanut ammattikoulutuksen ammattiin jossa viihtyy ja jossa pärjää,on hommannut asunnon,matkustelee jne.
Kaikkea on saanut kokeilla ja unelmoida.
Ja vielä on muutama unelma jäljellä!
Älkää tyssätkö! Antakaa mahdollisuus! Koskaan ei voi tietää mikä neropatti-suuruus siinä aamulla puuroa naamaansa lappaa!
Tällaista juuri lisää! Oikein toimittu vanhempana! Kiitos että annoit lapsellesi mahdollisuuden kehittää itseään ja löytämään sen oman jutun!
Ap
Seuratkaa ihmeessä unelmianne, mutta älkää toisten ihmisten rahoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen tätä yrittäjäneuvonta osana työtäni ja kyllä on pakko välillä sanoa, että tämä juttu ei nyt toimi.
Olisi moraalitonta kannustaa ihmistä panttaamaan perheen asunto vaikka mitään mahdollisuuksia ei ole menestyä.
Lehdissä kirjoitellaan vain niistä menestystarinoista (eli yksi kymmenestä), niistä epäonnistumisista ei tule etusivun uutisia, joten on syntynyt harhakuva siitä, että kaikki onnistuvat. Nostatetaan tämmöstä amerikkatyylistä hypeä, jolla ei ole mitään reaalista pohjaa.
On hankala kannustaa ihmistä, jolla on epärealistinen unelma. Esimerkiksi ideana on tarjota pikkukaupungissa luxusbrunssi hintaan 75 e/hlö sunnuntaisin klo 11 - 14. Ihan ensimmäinen ongelma on löytää tilat, joista pitää maksaa vuokraa vain sunnuntailta. Toinen ongelma on löytää maksavat asiakkaat.
Mitä siitä tulisi jos kaikki seuraisi vain unelmia ja kaikilla olisi koko ajan kivaa?
Vierailija kirjoitti:
bei,m kirjoitti:
No. Mun nuoreni halusi lapsena pappipoliisilaulajaksi ja elokuvaohjaajaksi-pelintekijäksi.
Annoin mahdollisuudet,ostin kyniä ja paperia jotta sai piirtää,ostin leffalippuja,kannustin koulunkäyntiin,vietiin taekwondotunneille,muskariin,vaikka mitä.
Nyt harrastaa musiikkia bänditasolla,huvikseen,piirtää,retkeile ja ennenkaikkea,on saanut ammattikoulutuksen ammattiin jossa viihtyy ja jossa pärjää,on hommannut asunnon,matkustelee jne.
Kaikkea on saanut kokeilla ja unelmoida.
Ja vielä on muutama unelma jäljellä!
Älkää tyssätkö! Antakaa mahdollisuus! Koskaan ei voi tietää mikä neropatti-suuruus siinä aamulla puuroa naamaansa lappaa!
Tällaista juuri lisää! Oikein toimittu vanhempana! Kiitos että annoit lapsellesi mahdollisuuden kehittää itseään ja löytämään sen oman jutun!
Ap
Tuo edellinen oli ihan tavallista vanhemmuutta! Totta kai lapselle hankitaan paperia ja kyniä, viedään harrastuksiin, näytetään maailmaa. Ei se ole erityistä unelmien mahdollistamista, se on äitinä ja isänä olemista.
Millaista toppuuttelua tässä tarkoitetaan?
Ehkä ihmiset eivät halua nähdä toisten pettyvän, joten toppuuttelevat maltillisesti yli-innokkuutta. Lannistaminen taas on aivan eri asia: se on sitä, kun suorastaan halutaan toisen epäonnistuvan. Toppuuttelija taas ei toivo epäonnistumista vaan haluaa välttää toisen pettymyksen ja liiallisen satsaamisen epätodennäköiseen lopputulokseen. Totuus kun kumminkin on, että moni yrittää ja epäonnistuu, mutta vain onnistumistarinoita jaetaan mediassa. Jolloin moni voi oikeasti luulla, että kuka tahansa pystyy mihin vain. Toppuuttelija voi muistuttaa, että kannattaa olla myös plan B.
Näin siis itse ymmärrän tuon sanan merkityksen.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä minäkään. Eivät halua muiden nauttia elämästään kun eivät itsekään ole onnellisia.