Lue keskustelun säännöt.
Miten lakata välittämästä muiden sanomisista?
24.07.2019 |
Terapiassa sanotaan, että "Meillä jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Sinun ei tarvitse olla hyvännäköinen ja älykäs." Mutta ilmeisesti tarvitsee olla, koska olen saanut kuulla niin paljon ikävää kommenttia ulkonäöstäni ja tyhmyydestäni. Ja tämä on vaikuttanut todella paljon itsetuntooni (joka muodostuu pitkälti ympäristön palautteesta).
Onkohan jotain keinoa, jolla saisi karistettua toisten ikävät sanomiset mielestä?
Kommentit (38)
Yksi keino voisi olla se, että kertoisi näille sanojille, että hei tuo oli ikävästi sanottu, älä tee enää niin. (ehkä olet tehnytkin niin). Ei siis vain niellä loukkauksia vaan pistää hanttiin. Yllättävän moni ei sano mitään, vaikka tulee loukatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakata välittämästä. Oma valinta miten mihinkin asiaan suhtautuu antaen vaikuttaa. Onnellisuuskin on oma valinta ja päätös.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuuskin on oma valinta ja päätös.
Ei muuten ole. Onko vakavasti masentunut osastollakin vain sen takia, ettei vaan ole päättänyt olla onnellinen? Itse valinnut olla mielummin itsetuhoisen ahdistunut, ennemmin kuin päättänyt olla onnellinen?
Miksi oletat muiden olevan oikeassa?
Ei sun tarvitse olla hyvännäköinen ja älykäs. Mutta ei tämä tarkoita, ettei joku voisi sua haukkua siitä, että et ole (tai vaikka olisitkin). Se tarkoittaa vain, että sun ei tarvitse välittää tämmöisistä haukkumisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuuskin on oma valinta ja päätös.
Ei muuten ole. Onko vakavasti masentunut osastollakin vain sen takia, ettei vaan ole päättänyt olla onnellinen? Itse valinnut olla mielummin itsetuhoisen ahdistunut, ennemmin kuin päättänyt olla onnellinen?
Itse asiassa KYLLÄ. Juuri sitä se on. On toki tilanteita, joissa onnellisuus on vaikeampaa (esim silloin kun ihmisellä oikeasti menee huonosti), mutta valinta se on ja masennuksestakin paraneminen alkaa aidosta päätöksestä. Mutta niin kuin alkoholistillakin, sen päätöksen pitää olla aito, ja siihen pitää yhtyä huomattava määrä itsekuria, jolla omat ajatukset pidetään kasassa ja ohjataan pois onnettomuudesta. Teeskentely ei riitä.
Miten lakkaan välittämästä muiden sanomisista? No päätät vaan, että et enää välitä. Ja sitten, joka kerta kun mieleen meinaa tulla joku jonkun ilkeästi sanoma asia, ajattelet päättäväisesti jotain muuta. Mieluusti jotain, mikä antaa sinulle mielihyvää ja mihin on helppo keskittyä. Luet kirjaa, katsot hyvää elokuvaa, mietit, miltä tuntui viimeksi lenkillä euforisessa vaiheesssa, sovitat viimeksi ostamiasi juhlakenkiä ja katselet kun ne ovat hienot, leikit lastesi kanssa, tai jotain.
Kunhan keskityt siihen omaan juttuusi, jonkun ajan päästä et tosiaan enää välitä tyhjönpäiväisistä ja turhista ikävyyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tyssää sitten seuraavaksi itsekuriin. Voisin kyetä aitoon päätökseen mutta luonteenlujuus on nolla. Miten sitä kehitetään?
Ilkeyskin on vika. Suuri vika. Sellaiset ihmiset eivät ansaitse tulla otetuiksi vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kevyttä kauraa. Kaverilla on naapuri. Joku riita. Kaveri sanoi: elä sinä elämääsi ja minä omaani. Kiusaaja: sulla mitään elämää ole.
Nykyään ihmiset ovat ilkeitä ja haluavat näyttää olevansa parempia kuin muut. Vaikka eivät ole t. Hyasint
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista tätä lausetta päässäsi:
"Sometimes you just have to think: Fuck it!"
Eli joskus täytyy vain ajatella "Ja paskat, mitä väliä!"
Kuuntele Juice Leskisen ja Mikko Alatalon kappale Yhdentekevää.
Itse tajusin joskus kolmekymppisenä sitä kuunnellessani, että toisten höpinöistä ei kannata juurikaan välittää, vaan keskittyä omaan elämäänsä.
Teet niin tai näin tai olet tekemättä, aina löytyy jostain jokatatapauksessa joku, joka pahoittaa mielensä tai arvostelee - toisin sanoen, vaikka kuinka yrittäisit kumarrella ihmisille, niin siinä samalla tulet aina jollekin myös pyllistäneeksi.
Tämän takia muiden suusta tulevat mölinät voi huoletta jättää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu sinun herkkyystasostasi ja miten olet elämässäsi saanut kannustusta olla sellainen kuin olet.
Monenlaisia keinoja voi kokeilla, että pääsisi niiden tilanteiden yli ja ohitse, mutta jos muiden mielipiteet ohjaavat minäkuvaasi edelleenkin pitäisi asiaa jaksaa penkoa lapsuuttasi ja jopa vanhempiesi lapsuutta myöten. Yleensä tuollaiset sosiaaliset ongelmat periytyvät, vaikkapa vain tunnetasolla, ja joilla ei oikeasti ole tekemistä sen kanssa, mitä sinä ihmisenä olet tai miltä näytät.
Muutenkin ihminen kuulee vain sen, mitä haluaa kuulla. Itseäni voin käyttää esimerkkinä, että minulle sanottiin lapsena usein miten olen pullea ja pitäisi jättää karkit sun muut herkut. Nyt kun katson kuviani siltä ajalta olen aivan normaalin lapsen mitoissa, mutta äitini oli jojolaihduttaja ja purki paino-ongelmiaan minuun,.Voit arvata, että vei noin 40 vuotta ymmärtää etten ole läski. Uskoin aina niitä, jotka hiemankin ottivat kantaa kehooni ja etenkin mieheni jaksoi nimitellä minua läskiksi tietäessään miten se sai minut hiljaiseksi.
Nimenomaan onnellisuus on oma päätös. Kukaan muu ei voi pääsi sisällä ajatuksiin vaikuttaa. Jos alistuu tuleen makaamaan, koska se on juuri sillä hetkellä helpointa, päättää myös silloin omasta elämästään. Aina löytyy syitä miksi voi vain olla tekemättä mitään asian eteen ja läheiset nyökyttelee ja huokaa; näin se vain on - ei sitä mahda mitään itselleen. Kyllä mahtaa.
Itse kymmenien rankkojenkin masennusvuosien sekä itsemurha-ajatusten/yritysten jälkeen aloin työstää asiaa. Ulkoiset olosuhteet eivät ole muuttuneet, aivan samat kuin masentuneena eli köyhä ja työtön, mutta nyt vain ihan olo aivan toinen. Lääkäreistä (varmaan toista sataa matkan varrella) ei mitään hyötyä, en liioin lähtenyt lääkerumbaan "kokeillaan tätä ja jos ei auta kokeillaan tuota jne."
Aloin yksinkertaisesti miettimään ettei kukaan eikä mikään voi auttaa siitä helvetistä ulos kuin minä itse. Itse tunnen itseni parhaiten ja syyt sekä seuraukset olooni, ei kukaan alati vaihtuva rahasta empatiaa ja kuuntelua tarjoavaa hoitaja/lääkäri, vaikka kuinka päteviä ovatkin paperilla.
En vain enää lähtenyt loputtomaan masennusmielialanajatustusten kiertokulkurumbaan. Se oli niin helppo tie vain olla, märehtiä ja antaa tapahtua. Kaikki ymmärtää ja nyökyttelee osaanottavasti loputtomasti ympärillä.
Ajatusmallin voi ohjata ja kääntää toiselle tielle- jos haluaa ja tahtoo. Tässä loistava esimerkki.
ps. turha tulla närkästyen selittämään, ettei se sun masennus ollutkaan varmaan niin vakavaa , koska selvisit. Nämä arvelut kuuluvat juuri niihin märähtijöiden lemppariheittoihin. oma masennushan on aina se megalomaaninen äärimmäinen kurjuus, tiedetään, muiden ainoastaan harhaa.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan onnellisuus on oma päätös. Kukaan muu ei voi pääsi sisällä ajatuksiin vaikuttaa. Jos alistuu tuleen makaamaan, koska se on juuri sillä hetkellä helpointa, päättää myös silloin omasta elämästään. Aina löytyy syitä miksi voi vain olla tekemättä mitään asian eteen ja läheiset nyökyttelee ja huokaa; näin se vain on - ei sitä mahda mitään itselleen. Kyllä mahtaa.
Itse kymmenien rankkojenkin masennusvuosien sekä itsemurha-ajatusten/yritysten jälkeen aloin työstää asiaa. Ulkoiset olosuhteet eivät ole muuttuneet, aivan samat kuin masentuneena eli köyhä ja työtön, mutta nyt vain ihan olo aivan toinen. Lääkäreistä (varmaan toista sataa matkan varrella) ei mitään hyötyä, en liioin lähtenyt lääkerumbaan "kokeillaan tätä ja jos ei auta kokeillaan tuota jne."
Aloin yksinkertaisesti miettimään ettei kukaan eikä mikään voi auttaa siitä helvetistä ulos kuin minä itse. Itse tunnen itseni parhaiten ja syyt sekä seuraukset olooni, ei kukaan alati vaihtuva rahasta empatiaa ja kuuntelua tarjoavaa hoitaja/lääkäri, vaikka kuinka päteviä ovatkin paperilla.
En vain enää lähtenyt loputtomaan masennusmielialanajatustusten kiertokulkurumbaan. Se oli niin helppo tie vain olla, märehtiä ja antaa tapahtua. Kaikki ymmärtää ja nyökyttelee osaanottavasti loputtomasti ympärillä.
Ajatusmallin voi ohjata ja kääntää toiselle tielle- jos haluaa ja tahtoo. Tässä loistava esimerkki.
ps. turha tulla närkästyen selittämään, ettei se sun masennus ollutkaan varmaan niin vakavaa , koska selvisit. Nämä arvelut kuuluvat juuri niihin märähtijöiden lemppariheittoihin. oma masennushan on aina se megalomaaninen äärimmäinen kurjuus, tiedetään, muiden ainoastaan harhaa.
sinä kumminkin saat selittää aika pitkään ja perusteellisesti?
Jos ja kun esim naapurisi ei osaa käyttäytyä millään tavalla, niin siinä on ihan turha etsiä vikaa lapsuudesta.
On ihmisiä, joille ei vain sovi normiasuminen ja säännöt asumisyhteisössä. Koko ajan pitää ärsyttää jollain tavalla, olla rajalla, kuvaannollisesti
Juu tarvitsee selittää, koska tuntuu ettei oikein tahdota muuten ymmärtää. Joten...tee johtopäätös.
kirjoitus oli väittämä - perustelu - tulos. ymmärsitkös?
Vierailija kirjoitti:
Juu tarvitsee selittää, koska tuntuu ettei oikein tahdota muuten ymmärtää. Joten...tee johtopäätös.
kirjoitus oli väittämä - perustelu - tulos. ymmärsitkös?
Unohdit tärkeimmän.
Kyllä ne toisten sanomiset tulee aina muistamaan.Itse olen päässy siihen tilanteeseen,että en pidä itseäni sellasena,kun joku on minua arvostellessa nimitelly.