Appivanhemmat kinuavat kylään, sitten haukkuvat

Mitä appivanhemmat sanoivat kun puolisosi kysyi vanhemmiltaan haukkumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Mitä appivanhemmat sanoivat kun puolisosi kysyi vanhemmiltaan haukkumisesta?

Että ollaan tosikkoja jne.

Mutta kun se solvaava länkytys on aivan jatkuvaa. Kaikki haukutaan ja kerrotaan vielä miten meitä on haukuttu sukulaisillekin.

Ap

Mitä he sanovat kun ilmoitatte, että heidän viimekertaisen törkeän käytöksensä (listaa esimerkkejä) takia ette.vieraile seuraavaan puoleen vuoteen, että katsotaan sen jälkeen osaavtko käyttäytyä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Mitä he sanovat kun ilmoitatte, että heidän viimekertaisen törkeän käytöksensä (listaa esimerkkejä) takia ette.vieraile seuraavaan puoleen vuoteen, että katsotaan sen jälkeen osaavtko käyttäytyä paremmin?

Että ollaan hankalia. Ja sitten taas se jatkuva ruikutus että kun emme käy.

Ja nyt kun en enää kutsu heitä meille ollenkaan, koska en haluq että kotiani haukutaan, on vielä kovempi kinuaminen vauhdissa.

Jos ette saa asiallisesti keskustelemalla sovintoa aikaan, niin sittenhän ette voi olla enää tekemisissä. Kannattaa kertoa tuo heille ja sitten ette ole enää tekemisissä.

Laita välit poikki. Ei kenenkään pahaa mieltä jatkuvasti aiheuttavan ihmisen kanssa tarvi olla tekemisissä, ihan sama vaikka sukua onkin.

Meillä tuollainen on mun äiti. Kova soittelu että on ikävä ja tulisitte kylään. Houkutellaan lempiruoilla, pyydetään jäämään yöksikin, lapsetkin tykkäisi kun on pihassakin kota ja palju. No, me sitten mennään, viedään vähän tuliaisiakin. 

Mutta mutta. Ei kauaa kestä kun mun äiti aloittaa meikäläisen ja lastenpitoni arvostelun. Usein ensimmäinen piikki koskee ulkonäköäni tai vaatetustani. "Onko taas tullut painoa lisää, ei ole terveellistä tuommoinen, naapurin samanikäinen tytärkin on niin timmi ja hoikka...", tai "sinulle ei kyllä sovi tuo hiustenväri" tai "tuollaiset housut korostaa sinun muutenkin leveää persettä" tai "olisit kivamman näköinen jos vähän laittautuisit". Sitten arvostellaan lasten vaatteet ja ääntelyt ja tekemiset, sekä marttyroidaan siitä, että hän on jo lapsensa kasvattanut eikä jaksaisi enää kuunnella lasten melua ja touhua. Ja tekee selväksi että heille ei sitten hoitoon mitään mukuloita oteta (ei olla koskaan yritettykään, koska äiti sanoi jo odotusaikoina että haluaa olla isoäiti mutta ei mikään hoitaja). Aina minussa ja mun lapsissa on kaikki huonosti. Mieheni sen sijaan on täydellinen, ja äiti muistuttaa miten onnellinen minun pitää olla että sellainen mies jaksaa minua läskiä laiskaa huonoa äitiä katsella. 

Enää ei vuosiin olla yökylään mentykään kutsuista huolimatta, koska sitten äiti vasta marttyröityykin siitä kun hän vanha ihminen joutuu kuuntelemaan niitä lasten ääniä tuntikaupalla ja onhan se nyt yleensäkin raskasta että on vieraita niin pitkään. Äkkiä käväistään iltapäiväkahveilla vaan, siitäkin tosin äiti loukkaantuu, että mikä kiire nyt on kun hän laittaisi päivälliset ja sauna ja palju lämpiäisi illalla...

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuollainen on mun äiti. Kova soittelu että on ikävä ja tulisitte kylään. Houkutellaan lempiruoilla, pyydetään jäämään yöksikin, lapsetkin tykkäisi kun on pihassakin kota ja palju. No, me sitten mennään, viedään vähän tuliaisiakin. 

Mutta mutta. Ei kauaa kestä kun mun äiti aloittaa meikäläisen ja lastenpitoni arvostelun. Usein ensimmäinen piikki koskee ulkonäköäni tai vaatetustani. "Onko taas tullut painoa lisää, ei ole terveellistä tuommoinen, naapurin samanikäinen tytärkin on niin timmi ja hoikka...", tai "sinulle ei kyllä sovi tuo hiustenväri" tai "tuollaiset housut korostaa sinun muutenkin leveää persettä" tai "olisit kivamman näköinen jos vähän laittautuisit". Sitten arvostellaan lasten vaatteet ja ääntelyt ja tekemiset, sekä marttyroidaan siitä, että hän on jo lapsensa kasvattanut eikä jaksaisi enää kuunnella lasten melua ja touhua. Ja tekee selväksi että heille ei sitten hoitoon mitään mukuloita oteta (ei olla koskaan yritettykään, koska äiti sanoi jo odotusaikoina että haluaa olla isoäiti mutta ei mikään hoitaja). Aina minussa ja mun lapsissa on kaikki huonosti. Mieheni sen sijaan on täydellinen, ja äiti muistuttaa miten onnellinen minun pitää olla että sellainen mies jaksaa minua läskiä laiskaa huonoa äitiä katsella. 

Enää ei vuosiin olla yökylään mentykään kutsuista huolimatta, koska sitten äiti vasta marttyröityykin siitä kun hän vanha ihminen joutuu kuuntelemaan niitä lasten ääniä tuntikaupalla ja onhan se nyt yleensäkin raskasta että on vieraita niin pitkään. Äkkiä käväistään iltapäiväkahveilla vaan, siitäkin tosin äiti loukkaantuu, että mikä kiire nyt on kun hän laittaisi päivälliset ja sauna ja palju lämpiäisi illalla...

Oletko koskaan puhunut asiasta?