Lue keskustelun säännöt.
Voin tunnustaa rehellisesti, OLEN HUONO ÄITI! Uskaltaako muut?
19.03.2008 |
- Kun syntyivät, en tuntenut mitään ylitsepursuavaa rakkautta
- ennen oli pinna pitkä, nykyään niin helvetin kireä ja katkeaa heti
- Huudan lapsilleni ja raivoan
- eivät tottele minua, huudan ja raivoan taas
- jos ei esim. nousta sängystä aamulla ylös, nostan ne itse ja raahaan pesulle.
- En tosin lyö lapsiani!
- rakastan heitä kyllä
- toivon heistä saavani lomaa
- kun ovat yökylässä isovanhemmillaan, masennun kun pitää heitä lähteä hakemaan.
- poissa silmistä, poissa mielestä
OLEN HUONO ÄITI, JA PIAN KÄRSIN SIITÄ KUN LAPSENI KASVAVAT ISOMMAKSI JA UNOHTAVAT MINUT. En voi enää korjata tilannetta, kun ovat kerta jo 5 ja 7 vuotiaat.
Kommentit (6)
Tosi rasittavia ovat.
Mutta oletko varma, ettei tuo ole myös jotain muuta? Miten oma elämä voi? Kuis töissä? Kuis parisuhde? Auttaako mies? Onko sinulla hyviä ystäviä joille purkaa?
Keskusteluapua saa feikkaamalla vakavampia oireita terveyskeskus- tai työhuoltopsykologilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä siitä jää kellekään hyvää tunnetta jälkeenpäin. Perheneuvolasta voisit saada apua niin kasvatuksellisiin ongelmiin kuin omaan oloosikin. Sulla on varmaan jonkinasteinen masennus päällä.
Kyllähän lapset osaavat rasittavia olla, ja ihmisiä me vanhemmatkin olemme. Joskus voi pinna palaa, mutta käsiksi tietysti ei saa käydä eikä jatkuva raivoaminenkaan ole hyvä juttu. Tuskin lapset kuitenkaan ihan pienestä huudosta vammautuvat, jos muuten tuntevat olevansa rakastettuja.
paitsi että tänää näpsäsin isoimpaa kun hermpt meni totaalisesti....kaikki vain vituttaa. myös noi lapset. Sitten ahdistun siitä että olen huono äiti. ja että huudan . jatkuva kierre on päällä..
En pidä itseäni täydellisenä äitinä. Mutta siis, sulle vinkkinä, että höllää vähän. Äitiys ei ole kilpailu, eikä suoritus. Miksi lapset sinut unohtaisivat? Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omia käytäntöjään.
Ajattele lapsiasi ihmisinä, miten heistä olisi mukavaa herätä. Meillä minä herätän niin, että ensin avaan oven sekä huoneen verhot, valoa pääsee sisään. Jos ei herätä vaikka kolistelen keittiössä, menen herättelemään. Lempeästi kuitenkin, ei mitään rempomisia ja pesulle kantamisia. Herääminen on herkkä prosessi.
Mun pinna oli alkuvuosina aika lyhyt, nyt se on taas kasvanut. Älä vain alistu siihen, että asiat ovat nyt näin ja mitään ei tehtävissä. Jos itse tunnet, että jokin ei ole oikein, voit hakea apua ja tukea muualta.