Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa lapsen harrastuksesta voi päätellä ettei siitä ainakaan huippuammattilaista tule? Esimerkkinä jääkiekko.
17.07.2019 |
Serkkuni lapsi pelaa jääkiekkoa niinkuin se olisi ainoa asia maailmassa, esim. koulunkäynti ei ole juurikaan kiinnostanut. Ei ole koskaan ollut joukkueensa paras pelaaja, mutta nyt 16-vuotiaana ei enää mahtunut edes oman seuransa joukkueeseen vaan piti etsiä uusi joukkue.
Lisäksi vanhemmat kotona ei muusta puhukaan kuin jääkiekosta, joka ei ainakaan auta asiaa. Missä vaiheessa kannattaisi myöntää että kannattaisi miettiä muitakin tulevaisuuden suunnitelmia?
Kommentit (17)
Näitä on nähty. Ainoa lasten ja vanhempien kaavailema ura on jääkiekko, eivätkä lapset osaa yläkoulussakaan kunnolla lukea. Sääliksi käy. Muissa lajeissa ei ole näin radikaalia omistautumista minun koulussani näkynyt. T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta asiasta ihan pelipaikasta lähtieen. Nopeuus, ketteryys, fyysinen runko, kiekollisena peliäly, kiekotttomana peliäly, motivaaatio, halu kehitttyä, mahdollisuudet kehityksellle jne..
Voisikohan vielä 16 ikävuoden jälkeenkin tulla nopea ihmekehitys? 18-vuotiaana kuitenkin joutuu jo pelaamaan aikuisten miesten kanssa ja kilpailu paikoista on paljon kovempaa.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on nähty. Ainoa lasten ja vanhempien kaavailema ura on jääkiekko, eivätkä lapset osaa yläkoulussakaan kunnolla lukea. Sääliksi käy. Muissa lajeissa ei ole näin radikaalia omistautumista minun koulussani näkynyt. T. Ope
Mitä nämä nuorukaiset ovat tehneet kun koulu on loppunut? Amikseen (ja sekin rimaa hipoen)?
ap.
Minun poikani pelaa jääkiekkoa (12v tällä hetkellä) enkä usko, että yksikään joukkueen vanhemmista kuvittelee, että pojista tulisi jääkiekkoilijoita ammatikseen. Kyseessä on harrastus. Osa pojista toki ottaa harrastuksen enemmän tosissaan kuin osa, mutta esim. koulunkäynti taitaa olla kaikille pojille prioriteettina se ykkönen.
Ehkä se vähän riippuu valmentajasta ja seurastakin. Joissakin seuroissa se ammattilaisura on ainoa vaihtoehto ja toisissa seuroissa ymmärretään paremmin se harrastaminen.
Ehkä siinä vaiheessa kun harrastuksen aloittaa! Jokainen tervejärkinen tietää ettei suurimmasta osasta noita harrastelijoita tule mitään sen kummempaa kuin innokkaita harrastelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä on nähty. Ainoa lasten ja vanhempien kaavailema ura on jääkiekko, eivätkä lapset osaa yläkoulussakaan kunnolla lukea. Sääliksi käy. Muissa lajeissa ei ole näin radikaalia omistautumista minun koulussani näkynyt. T. Ope
Mitä nämä nuorukaiset ovat tehneet kun koulu on loppunut? Amikseen (ja sekin rimaa hipoen)?
ap.
Heistä tulee yleensä niitä katkeroituneita ihmisuä, jotka purkavat pahaa oloaan palstoilla haukkumalla milloin mitäkin ryhmää. Saavat siitä jotain voimaa pieneen elämäänsä.
Puljujärven NHL-valmentaja sanoi että pelaajaa on vaikea arvioida edes juniorisaavutusten perusteella,ei välttämättä junioritähtikään pääse lentoon NHL:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu monesta asiasta ihan pelipaikasta lähtieen. Nopeuus, ketteryys, fyysinen runko, kiekollisena peliäly, kiekotttomana peliäly, motivaaatio, halu kehitttyä, mahdollisuudet kehityksellle jne..
Voisikohan vielä 16 ikävuoden jälkeenkin tulla nopea ihmekehitys? 18-vuotiaana kuitenkin joutuu jo pelaamaan aikuisten miesten kanssa ja kilpailu paikoista on paljon kovempaa.
ap.
Jos haluaa olla omassa ikäluokassaan Suomen Top 20:ssä niin pitäisi olla kaupungin paras pelaaja eikä ainoastaan oman joukkueen paras. Ja jos ei ole Top 20:ssä niin ei ainakaan mitään NHL-pelaajaa tule.
Miksi pitäisi? Eikö ihmisellä saa olla muita kiinnostuksenkohteita tai intohimoja jotka eivät liity rahan tienaamiseen?
Itse rakastan soittamista ja onhan nuo tunnit kalliita, käyn silti vaikka tiedän ettei kukaan koskaan makaisi minulle siitä että soitan. Ammattimuusikkoa minusta ei tule, mutta soittaminen pitää mielialan hyvänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Eikö ihmisellä saa olla muita kiinnostuksenkohteita tai intohimoja jotka eivät liity rahan tienaamiseen?
Itse rakastan soittamista ja onhan nuo tunnit kalliita, käyn silti vaikka tiedän ettei kukaan koskaan makaisi minulle siitä että soitan. Ammattimuusikkoa minusta ei tule, mutta soittaminen pitää mielialan hyvänä
No meillä on suvussa myös muusikko, mutta hänen soittamisestaan ei ole koskaan vouhkattu lähellekään niin paljon kuin tämän jääkiekkoa pelaavan. Ehkä kannattaisi, muusikkohan voisi periaatteessa jopa äänittää kauniin kappaleen joka jää jälkipolville kuunneltavaksi.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi? Eikö ihmisellä saa olla muita kiinnostuksenkohteita tai intohimoja jotka eivät liity rahan tienaamiseen?
Itse rakastan soittamista ja onhan nuo tunnit kalliita, käyn silti vaikka tiedän ettei kukaan koskaan makaisi minulle siitä että soitan. Ammattimuusikkoa minusta ei tule, mutta soittaminen pitää mielialan hyvänä
Mutta sinä et uhraakaan koko elämääsi musiikille, vai uhraatko.
Ei kukaan tee mitään "vain omaksi ilokseen" niin että koko muu elämä siitä kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ap.n jääkiekkoviha kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä on nähty. Ainoa lasten ja vanhempien kaavailema ura on jääkiekko, eivätkä lapset osaa yläkoulussakaan kunnolla lukea. Sääliksi käy. Muissa lajeissa ei ole näin radikaalia omistautumista minun koulussani näkynyt. T. Ope
Mitä nämä nuorukaiset ovat tehneet kun koulu on loppunut? Amikseen (ja sekin rimaa hipoen)?
ap.
Heistä tulee yleensä niitä katkeroituneita ihmisuä, jotka purkavat pahaa oloaan palstoilla haukkumalla milloin mitäkin ryhmää. Saavat siitä jotain voimaa pieneen elämäänsä.
No siinä tapauksessa täällä on paljon epäonnistuneita jääkiekkoilijoita. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole kuitenkin tärkeintä, että pojalla on jokin liikuntaharrastus, kun nuorten ylipaino ja liikkumattomuus ovat nykyään niin suuri ongelma. Kyllä se jossain vaiheessa valkenee, ettei tästä uraa tule, jos ei lahjoja ole tarpeeksi.
Itse olin tuossa iässä ihan varma, että minusta tulee kirjailija, ja raapustelin pöytälaatikot täyteen kaiken maailman sepustuksia. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että ei minusta mitään kirjailijaa tule. Nykyään olen kirjanpitäjä.
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani pelaa jääkiekkoa (12v tällä hetkellä) enkä usko, että yksikään joukkueen vanhemmista kuvittelee, että pojista tulisi jääkiekkoilijoita ammatikseen. Kyseessä on harrastus. Osa pojista toki ottaa harrastuksen enemmän tosissaan kuin osa, mutta esim. koulunkäynti taitaa olla kaikille pojille prioriteettina se ykkönen.
Ehkä se vähän riippuu valmentajasta ja seurastakin. Joissakin seuroissa se ammattilaisura on ainoa vaihtoehto ja toisissa seuroissa ymmärretään paremmin se harrastaminen.
Missäpäin asutte? Se mitä olen tuttavaperheitä seurannut niin seurat olettavat että se jalkapallo/jääkiekko on ykkösprioriteetti pojille. Jopa vanhempien odotetaan laittavan paljon aikaa ja energiaa siihen oheistoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole kuitenkin tärkeintä, että pojalla on jokin liikuntaharrastus, kun nuorten ylipaino ja liikkumattomuus ovat nykyään niin suuri ongelma. Kyllä se jossain vaiheessa valkenee, ettei tästä uraa tule, jos ei lahjoja ole tarpeeksi.
Itse olin tuossa iässä ihan varma, että minusta tulee kirjailija, ja raapustelin pöytälaatikot täyteen kaiken maailman sepustuksia. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että ei minusta mitään kirjailijaa tule. Nykyään olen kirjanpitäjä.
Totta kai, mutta minua kiinnostikin missä vaiheessa se valkenee? Toivottavasti ei niin myöhään että koulut on käyty ikäänkuin vasemmalla kädellä tai jätetty kokonaan käymättä. Pian aletaan jo välivuosistakin rankaisemaan valintakokeissa.
ap.
Riippuu monesta asiasta ihan pelipaikasta lähtieen. Nopeuus, ketteryys, fyysinen runko, kiekollisena peliäly, kiekotttomana peliäly, motivaaatio, halu kehitttyä, mahdollisuudet kehityksellle jne..