Voiko 14-vuotiaalle sanoa, että isä lähti toisen naisen mukaan

Ehkä isä voisi itse kertoa lapselle?

Tietenkin jos asia näin on. Selviäähän se teinille muutenkin tuossa tuokiossa. Kukaan ei usko enää näitä ”ollaan ystäviä”- juttuja, ei edes aikuiset.

Ehdottomasti totuus lapselle. Mutta vasta, kun olet varma asiasta.

Jo tuota nuorempi osaa laskea yhteen 1+1. Ei lapset tyhmiä ole ja teinit ymmärtävät jo ihmissuhdekiemuroitakin. Jos valehtelet, murennat teidän kahden luottamuspohjaa. Itse kertoisin, mutta mahdollisimman neutraalisti ja syyttelemättä.

Rehellisyys kannattaa. Kerro niin kuin asia on, mutta älä sotke omia tunteitasi siihen, älä mustamaalaa tms. Anna pojan tunteille tilaa, sillä asia on varmasti hänellekin vaikea.

Kerroit lapsellesi mitä hyvänsä muista, että kyseessä on hänen ainoa, rakas isänsä, joten kerro uutiset mahdollisimman hienotunteisesti. Ymmärrettävästi saatat haluta paljastaa miehesi sikailut mutta lapsi ei ole oikea osoite. Pura paha olosi ystäville tai ammattilaisille mutta koeta puhua pojallesi neutraalisti. Voit toki kertoa, että olet surullinen ja masentunut mutta älä sorru alatyyliin,. Katuisit sitä myöhemmin.

On niin iso poika että kertoisin kyllä totuuden.

Miksi lapselle pitää kertoa toisesta naisesta jos et edes ole varma onko sellaista. Sen sijaan voit sanoa että olet surullinen erosta ja rakastat vielä miestäsi mutta se ei aina riitä.

Minulle on vaikeaa olla nyt tässä tilanteessa pidätellä tunteita kun päällimmäisenä on pettymys ja arvoton olo pettämisen jälkeen.

Lapseni parasta tässä ajattelen, eli mietin olisiko hänen syytä tietää missä mennään. Isäänsä kuitenkin vahva side, eli mietin että olisiko totuuden kuulemisella välttämättä merkitystä isäsuhteeseen. En kuitenkaan halua hämmentää murrosikäistä poikaa.

Isä kertoo itse. Pyydä lasta kysymään häneltä.

Isä on niin iso paska, että lapsen on pakko kestää totuus jo tuossa iässä.

Kyllä se täytyy tuon ikäiselle lapselle kertoa. Valehtelu on rumaa ja tässä tapauksessa se tulisi molemmilta vanhemmilta. Pyytäisin isää kertomaan asian niin kuin se on, jos ei pysty, kertoisin sen itse.

Meillä ollut vastaava tilanne aiemmin, ja olin niin surullinen ja rikki etten sitä olisi voinut edes salata lapsiltani.

Meillä on aina ollut lasteni kanssa hyvä suhde, ja on edelleen, sillä se perustuu luottamukseen.

Jos kaikki tunteet tulisi peittää niin ei antaisi tervettä kuvaa lapsillekaan. Äiti on nyt surullinen ja väsynyt ja pettynyt, koska näin kävi. Saa itkeä ja olla pahoillaan. Myöhemmin sitä sitten noustaan ja ollaan voimissaan.

Sano niin kuin se on. Valehtelusta ja peittelystä jää aina kiinni.

Voimia tilanteeseen

Nro. 12

Kerro totuus, kyllä teini kestää sen jo kuulla. Mieti miten vihainen lapsesi on myöhemmin jos et nyt kerro oikeaa syytä. 

En minä ainakaan sanonut 13-vuotiaalle tyttärelleni, vaikka mieli teki, enkä sano vieläkään, vaikka nyt 16-vuotiaana vinkuu, kun kavereilla on hienot omakotitalot ja mökit. (Joo, meilläkin voisi olla, jos isäsi ei olisi päättänyt haluta vaihtaa nuorempaan. ) Oletan, että tyttö viimeistään aikuisena osaa laskea yhteen 1+1, että ei ne äiti ja iskä tainneet sittenkään kasvaa erilleen, kun äiti itki kolme kuukautta putkeen ja iskä esitteli uuden ”kaverinsa”, joka alkoi heti viettää öitä iskän poikamiesboksissa tyttären isäviikonloppuina, parin kuukauden päästä erosta. Ja uusi pikkusiskokin syntyi vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Isä kertoo itse. Pyydä lasta kysymään häneltä.

Ai että kun nuori on nähnyt isän ja vieraan muijan kylillä ja kaverit koulussa juoruavat, niin sitten vasta isukilta kysellään että onko sulla meneillään jotain?

Paskahousu. Se riittää, että kerrot, että mies haluaa toisenlaisen elämän.

Sinccis

Ei sinun tarvitse lastasi kiusata sillä. Häviäjä! Bluuser!

Sano lapselle, että isä saa itse kertoa, miksi haluaa eron. Alleviivaa sitä, että sinä olisit valmis jatkamaan ja sinulle liitto on ollut hyvä. Muistuta myös, että eron takia lapsenkin elämä muuttuu monella tavalla ja että isä varmasti kertoo, voiko lapsi jatkaa harrastuksissaan.

Olet rehellinen, mutta omasta surusta ja pettymyksestä huolimatta puhut isästä suht tavalliseen tapaan lapselle jatkossa etkä siirrä vihaa tai puhu ikävään sävyyn. Silloin ei lapsi hämmenny.

Lisäksi hyvä huomioida, että lapsi suree eroa yleensä vasta vuosi - puolitoista eron jälkeen, sitten kun hänellä on siihen aikaa vanhempien oman surun jälkeen. Näin meilläkin kävi.