Ihmiinen on rauhallinen sillloin kun on menettänyt kaikkensa eiikä pelkää enää edes kuolemaa.

Silloin ihmiisestä kuoriutuu uuusi ihminen.

Paljoon kokeneempi ja oppineempi.

Kypsä aikuinen mies.

Ei kuolemanpelon voittamiseen tarvita kaikkensa menettämistä. Jos kuolemanpelon voittaminen on seurausta kaikkensa menettämisestä, on kyse luovuttamisesta tai vähintäänkin kohtaloonsa alistumisesta. Viisautta on kuitenkin ymmärtää, että kuolema tulee joka tapauksessa.

On yksi vain lanka kankaassa

Vaikka väri on loistokkain

Ei tiedä tarkoitustaan

Osa kudelmaahan on se vain

Entäs kivi tuon vuoren huipulla

Yksin ylhäisyydessään

Onko tärkeämpi sekään

Kuin nuo muut sen rinteillä

Siis kuinka voit elämää arvostaa

Oikein ymmärtää

Sitä ihmisen eivät silmät näe

mutta taivaasta vain

taivaasta vain sen nähdä voi

Kai kullan kiiltoa kalliimpaa

On vesi niin puhtahin

Ja ken karitsaansa paimentaa

On kuninkaista rikkahin

Jos voi ihminen kaiken menettää

Onko silloin arvoton

Vai voiko vielä alkaa

Hän uuden elämän

Siis siitäkö ihminen arvon saa

Se ken on voimakkain

Jos paljon niin on mammonaa

Sen tietää vain saa

Tietää sen saa ken nähdä voi

Taivaasta vain sen nähdä voi

Ja siksi sen kanssasi jakaisin

Vaikka kaiken antaisin

Kun omista ei mitään

Silloin paljon antaa voi

Voi tuulet ja myrskyt tempaista

Elämääsi heitellä

Et tiedä minne ne viedä voi

Mukaan täytyy uskaltaa

Mukaan täytyy uskaltaa

Siis silloinko ihminen arvon saa

Jos paljon omistaa

Sitä päältä maan ei nähdä voi

Taivaasta vain, elämäs' näet

Taivaasta vain sen nähdä voi

selviytymisvaisto

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolemanpelon voittamiseen tarvita kaikkensa menettämistä. Jos kuolemanpelon voittaminen on seurausta kaikkensa menettämisestä, on kyse luovuttamisesta tai vähintäänkin kohtaloonsa alistumisesta. Viisautta on kuitenkin ymmärtää, että kuolema tulee joka tapauksessa.

Kohtalooonkin voi alistua ja ystäävystyä. Mutta jos kohtalo on iitse prkele niiin prkele ymmärtäää maailman vain perkeleeen tavoiin.

Itse ainakin ryyppäsin melko runsaasti kun olin niin sanotusti menettänyt kaiken. Siitä oli rauhallisuus kaukana.

Näin tapahtui minullekin. Olin todella syvässä suossa ja outo rauha laskeutui päälleni. Olin tavallaan tehnyt rauhan jumalan tai universumin kanssa vaikken uskovainen olekkaan. En sitten kuollutkaan mutta tavallaan uusi elämä.

Ei meillä ihmisillä ole mitään kun me tänne synnytään eikä silloin kuin me kuollaan. Meillä on vain meidän sielumme ja jumala.

Ap olet oikeassa. Ajattelen juuri samoin.