Lue keskustelun säännöt.
En yhtään ihmettele että kesälomien jälkeen erot lisääntyy
10.07.2019 |
Kun on mennyt jo aiemmin huonosti, niin yhteisellä lomalla menee huonosti potenssiin kolme. Alkaa toisen naama tympiä. Lomaa koskevista asioista sopiminen on yhtä tuskaa kun kommunikaatio on mitä on. Vain huonot piirteet toisessa korostuu. Hitto loppuis jo.
Ei mulla muuta, kiitos kun sain purkaa sydäntäni. Toivottavasti teillä muilla mukavampi yhteisloma!
Kommentit (33)
Kuinka kauan olet ollut suhteessasi ja miksi et puhu? Taatusti olet naama rutussa aamusta iltaan ja pihtaat... Olet parisuhteestasi 50 % ja sinun käsissäsi on hyvin paljon.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja olemme olleet koko perheen lomalla pois kotoa nyt 2,5 viikkoa. Olemme lomallakin kuin kyyhkyläiset, käymme käsi kädessä kävelemässä, juttelemme kaikesta, nauramme yhdessä rentoutuneena, istumme saunassa kylki kyljessä ja hemmottelemme toisiamme niin kuin vain keksimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olet ollut suhteessasi ja miksi et puhu? Taatusti olet naama rutussa aamusta iltaan ja pihtaat... Olet parisuhteestasi 50 % ja sinun käsissäsi on hyvin paljon.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja olemme olleet koko perheen lomalla pois kotoa nyt 2,5 viikkoa. Olemme lomallakin kuin kyyhkyläiset, käymme käsi kädessä kävelemässä, juttelemme kaikesta, nauramme yhdessä rentoutuneena, istumme saunassa kylki kyljessä ja hemmottelemme toisiamme niin kuin vain keksimme.
En nyt ymmärrä tätä kommenttia. Yli kymmenen vuotta ollaan oltu. Usko pois, minä olen meistä se joka yrittää enemmän lähentyä, ottaa kädestä kiinni, pysyä positiivisena jne. Mutta kun toinen vetäytyy pois niin tuntuu säälittävältä roikkua ihan konkreettisesti siinä käsipuolessa.
Tee irtiotto. Varaa matka tai kylpyläreissu itsellesi ja totea kumppanillesi ' Nähdään kun tulen takaisin.' Ei mitään yhteyksiä viikkoon, pariin. Mitä tämän jälkeen tapahtuu, kertoo täysin suhteenne tulevaisuuden, niin sinulle kuin kumppanillesi. Onnea!
Mä en vaaan ymmärrä? Meillä ollaan lomilla paljon rennompia ja rakastuneempia kuin arjen väsyttäminä.
Ihan sama ollaanko viikko pari etelässä, kierretänkö kuukausi Eurooppaa tai rakennetaan autotallia kuten tänäkesänä.
No me kyllä viihdytään muutenkin yhdessä
23v takana
Jos arjessa ei ole mitään puhuttavaa toiselle, niin ei sitä ole lomallakaan. Miksi sellaisessa suhteessa siis olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä korostuu lomalla vielä arkea enemmän se, että minä olen vastuussa kaikesta kodin ja lasten asioista. Kun tässä kotona pyöritään, tai muuallakin koko ajan yhdessä, niin niitä ruokailuja ja muitakin perusjuttujakin on enemmän kuin arkisin. Ihan joka päivä sanon miehelle monta kertaa, että ottaisit vähän enemmän vastuuta, mutta kun se seuraava iltatoimien aloittamisen aika tai ruoka-aika tai mikä tahansa tulee, niin minä se kuitenkin aina olen se aloitteellinen niissä. Mies ei edes huomaa tai muista koskaan, että nyt on taas näitä asioita, jotka pitäisi hoitaa. Se ottaa päähän ja aiheittaa jatkuvia riitoja, kun mies ei edes tajua, miten paljon tuo asia mua korvii, vaan syyttää mua, että minä olen jotenkin paska ja valitan vain koko ajan, ymmärtämättä omaa osuutta siinä. En tajua, miksi tilanteeseen ei tule muutosta millään. Miksi mies asettaa oman zombina olemisensa ilmapiirin edelle. Että hän vain on, eikä ajattele, eikä ota vastuuta mistään, vaikka kaikilla olisi ihan paskaa sen vuoksi. Mikä vastuuhenkilö minä olen täällä lomallakin, ihan sama loma minullakin olisi, ilman mitään vastuuhenkilö, koko ajan kaikesta huolehtijan roolia. Välillä tahallani odotan, että tekeekö mies mitään, kun ruoka-aika alkaa lähestyä, ottaako puheeksi, mitä syödään, kuka hankkii ruuat ja valmistaa, patistaakin lapsia hammaspesulle ihan oma-aloiteisesti, mutta ei. Ei ikinä. Voi odottaa vaikka maailmanloppuun asti, niin mitään ei tapahdu ennen ku minä annan jonkin merkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olet ollut suhteessasi ja miksi et puhu? Taatusti olet naama rutussa aamusta iltaan ja pihtaat... Olet parisuhteestasi 50 % ja sinun käsissäsi on hyvin paljon.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja olemme olleet koko perheen lomalla pois kotoa nyt 2,5 viikkoa. Olemme lomallakin kuin kyyhkyläiset, käymme käsi kädessä kävelemässä, juttelemme kaikesta, nauramme yhdessä rentoutuneena, istumme saunassa kylki kyljessä ja hemmottelemme toisiamme niin kuin vain keksimme.
Niin, miehesi osallistuu, eikä jätä kommunikaatiota toisen hoidettavaksi.
On aina jotenkin lapsellista, kun nainen syyttäjä toista naista pihtariksi. Sen jälkeen hehkutetaan omaa ihanaa ihmissuhdetta.
Ettekö ymmärrä lukemaanne -ensimmäisen mies on mykkä kivimuuri-, vai haluatteko vain päteä?
T. Nainen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä korostuu lomalla vielä arkea enemmän se, että minä olen vastuussa kaikesta kodin ja lasten asioista. Kun tässä kotona pyöritään, tai muuallakin koko ajan yhdessä, niin niitä ruokailuja ja muitakin perusjuttujakin on enemmän kuin arkisin. Ihan joka päivä sanon miehelle monta kertaa, että ottaisit vähän enemmän vastuuta, mutta kun se seuraava iltatoimien aloittamisen aika tai ruoka-aika tai mikä tahansa tulee, niin minä se kuitenkin aina olen se aloitteellinen niissä. Mies ei edes huomaa tai muista koskaan, että nyt on taas näitä asioita, jotka pitäisi hoitaa. Se ottaa päähän ja aiheittaa jatkuvia riitoja, kun mies ei edes tajua, miten paljon tuo asia mua korvii, vaan syyttää mua, että minä olen jotenkin paska ja valitan vain koko ajan, ymmärtämättä omaa osuutta siinä. En tajua, miksi tilanteeseen ei tule muutosta millään. Miksi mies asettaa oman zombina olemisensa ilmapiirin edelle. Että hän vain on, eikä ajattele, eikä ota vastuuta mistään, vaikka kaikilla olisi ihan paskaa sen vuoksi. Mikä vastuuhenkilö minä olen täällä lomallakin, ihan sama loma minullakin olisi, ilman mitään vastuuhenkilö, koko ajan kaikesta huolehtijan roolia. Välillä tahallani odotan, että tekeekö mies mitään, kun ruoka-aika alkaa lähestyä, ottaako puheeksi, mitä syödään, kuka hankkii ruuat ja valmistaa, patistaakin lapsia hammaspesulle ihan oma-aloiteisesti, mutta ei. Ei ikinä. Voi odottaa vaikka maailmanloppuun asti, niin mitään ei tapahdu ennen ku minä annan jonkin merkin.
Älä anna merkkiä. Tee kuten joku jo mainitsi varaa oma reissu vain itsellesi ja lähde edes pariksi päiväksi pois. Jos et pysty lähtemään ilman että ohjeistat, niin kirjoita vain suuntaa antava ohjeistus ruoka-ajoista jne ja laita jääkaapin oveen. Noudattaa jos noudattaa lopputuloksen näet kun palaat. Miehen pitää kyllä oppia ajattelemaan ihan itsekin ja onnistuu helpommin kun vaimoäiti ei ole paikalla.
Onneks omaan mieheen voi luottaa näissäkin asioissa ja nykyisin toimii täysin ruokavastaavana ja siivouskin onnistuu. Mä en ole palvellut häntä pilalle ja nyt tykkää palvella mua😉
Todennäköisesti olisi eronnut jo 20 vuotta sitten, jos meillä olisi miehen kanssa samaan aikaan kesäloma. Eipä ole koskaan vielä ollut yksittäistä viikonloppua enempää, joten yhdessä ollaan eikä tiedetä, miten kamala toinen voisi lomalla olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä korostuu lomalla vielä arkea enemmän se, että minä olen vastuussa kaikesta kodin ja lasten asioista. Kun tässä kotona pyöritään, tai muuallakin koko ajan yhdessä, niin niitä ruokailuja ja muitakin perusjuttujakin on enemmän kuin arkisin. Ihan joka päivä sanon miehelle monta kertaa, että ottaisit vähän enemmän vastuuta, mutta kun se seuraava iltatoimien aloittamisen aika tai ruoka-aika tai mikä tahansa tulee, niin minä se kuitenkin aina olen se aloitteellinen niissä. Mies ei edes huomaa tai muista koskaan, että nyt on taas näitä asioita, jotka pitäisi hoitaa. Se ottaa päähän ja aiheittaa jatkuvia riitoja, kun mies ei edes tajua, miten paljon tuo asia mua korvii, vaan syyttää mua, että minä olen jotenkin paska ja valitan vain koko ajan, ymmärtämättä omaa osuutta siinä. En tajua, miksi tilanteeseen ei tule muutosta millään. Miksi mies asettaa oman zombina olemisensa ilmapiirin edelle. Että hän vain on, eikä ajattele, eikä ota vastuuta mistään, vaikka kaikilla olisi ihan paskaa sen vuoksi. Mikä vastuuhenkilö minä olen täällä lomallakin, ihan sama loma minullakin olisi, ilman mitään vastuuhenkilö, koko ajan kaikesta huolehtijan roolia. Välillä tahallani odotan, että tekeekö mies mitään, kun ruoka-aika alkaa lähestyä, ottaako puheeksi, mitä syödään, kuka hankkii ruuat ja valmistaa, patistaakin lapsia hammaspesulle ihan oma-aloiteisesti, mutta ei. Ei ikinä. Voi odottaa vaikka maailmanloppuun asti, niin mitään ei tapahdu ennen ku minä annan jonkin merkin.
Meillä tämä aiheuttaa vaimon kanssa ongelmia lähinnä silloin kun vaimo on lomalla (opettajan pitkät lomat) ja minä töissä. Asunto sotkeutuu vauhdilla ja lasten päivärytmi siirtyy iltaa kohti, kun kaikki nukkuu puolille päivin. Sitten minä yritän saada lapset rauhoittumaan iltaunille vielä yhdentoista jälkeen ja vaimo ei osallistu mitenkään.
Sitten kun lapset on vihdoin nukkumassa, niin alkaa valitus siitä, ettei ole siivottu. Siis ihan oikeasti - en oikein vieläkään ymmärrä miksi tämän pitäisi olla just minun vastuulla. Omat yöunet jäävät tosi lyhyiksi, kun lasten nukkumaan menon jälkeen pitää vielä vähintään siivota keittiö päivällisen jäljilta.
Alkaahan tämä vähän helpottaa nyt, kun lapset kasvavat - eivät siis tarvitse enää esim. apua iltatoimissa, muuta kuin patistelua.
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaaan ymmärrä? Meillä ollaan lomilla paljon rennompia ja rakastuneempia kuin arjen väsyttäminä.
Ihan sama ollaanko viikko pari etelässä, kierretänkö kuukausi Eurooppaa tai rakennetaan autotallia kuten tänäkesänä.
No me kyllä viihdytään muutenkin yhdessä
23v takana
Se onkin tärkeää, että puolisoilla on yhteisiä kiinnotuksen kohteita. Tuokin kommentti olisi ihan erilainen, jos mies sanoisi, että hän ei minnekään rantalomalle lähde vaan kavereiden kanssa kalareissulle pohjoiseen, nauraisi pilkallisesti vaimolle, että mene ihan yksinäsi Euroopan turneelle ja älä tule häiritsemään, kun me Penan kanssa tehdään autotalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ei se loma sitä eroa aiheuta, vaan ne suhteen ongelmat jotka tulevat lomalla esiin kun niitä ei voi arkijuoksuun vedoten enää ohittaa. Siksi on ymmärrettävää että lomalla kuppi täyttyy. En ymmärrä miksi jotkut kokevat tarvetta tulla tähän kertomaan että meidänpäs lomat on ihania ja mepäs ollaan ihan rakastuneita - good for you, teillä on (ainakin toistaiseksi) toimiva parisuhde eikä tarvetta eroon, mutta se ei nyt liittynyt asiaan mitenkään.
Teen mahdollisimman paljon matkoja yksin ja tuttujen kanssa lomallani. Miehen kanssa vähän myös ja tasan niitä joita itse haluan, kun on minun lomani niin en halua käyttää sitä johonkin mistä en tykkää. Mies kulkee perässä ostoskassitelineenä ja kuskina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä korostuu lomalla vielä arkea enemmän se, että minä olen vastuussa kaikesta kodin ja lasten asioista. Kun tässä kotona pyöritään, tai muuallakin koko ajan yhdessä, niin niitä ruokailuja ja muitakin perusjuttujakin on enemmän kuin arkisin. Ihan joka päivä sanon miehelle monta kertaa, että ottaisit vähän enemmän vastuuta, mutta kun se seuraava iltatoimien aloittamisen aika tai ruoka-aika tai mikä tahansa tulee, niin minä se kuitenkin aina olen se aloitteellinen niissä. Mies ei edes huomaa tai muista koskaan, että nyt on taas näitä asioita, jotka pitäisi hoitaa. Se ottaa päähän ja aiheittaa jatkuvia riitoja, kun mies ei edes tajua, miten paljon tuo asia mua korvii, vaan syyttää mua, että minä olen jotenkin paska ja valitan vain koko ajan, ymmärtämättä omaa osuutta siinä. En tajua, miksi tilanteeseen ei tule muutosta millään. Miksi mies asettaa oman zombina olemisensa ilmapiirin edelle. Että hän vain on, eikä ajattele, eikä ota vastuuta mistään, vaikka kaikilla olisi ihan paskaa sen vuoksi. Mikä vastuuhenkilö minä olen täällä lomallakin, ihan sama loma minullakin olisi, ilman mitään vastuuhenkilö, koko ajan kaikesta huolehtijan roolia. Välillä tahallani odotan, että tekeekö mies mitään, kun ruoka-aika alkaa lähestyä, ottaako puheeksi, mitä syödään, kuka hankkii ruuat ja valmistaa, patistaakin lapsia hammaspesulle ihan oma-aloiteisesti, mutta ei. Ei ikinä. Voi odottaa vaikka maailmanloppuun asti, niin mitään ei tapahdu ennen ku minä annan jonkin merkin.
Kuulostaa niin tutulta. Minä olen jo luovuttanut. Ei mies muutu. Olen siis muuttanut odotuksiani ja näin olen paljon tyytyväisempi. Meillä tosin sitä vastuuta voi hieman antaa jo lapsillekin. En odota, että lapset tai mies olisivat aloitteellisia asioissa, mutta voin sanoa lapsille, että olen shoppailemasa, kun tulee nälkä, niin tehkää kanavokkia, siellä on ainekset. Näin tämä onnsituu ihan hyvin, kaikki tyytyväisiä. Jos en sanoisi mitään, niin eivät nuo nälkään kuolisi. Joko ottaisivat välipalaa tai laittaisivat minulle viestiä, että mitä on suunniteltu ruoaksi.
En enää halua "näpäyttää" miestäni, se on jo kokeiltu moneen otteeseen. Esim. jos en sano, että katsothan ajoissa, että kaikki lomamatkalle lähtevät vaatteet on pesussa/puhtaina, niin saan viimeisenä päivänä pestä yksittäisiä erivärisiä vaatteita. Niinpä, muistutan miestä. Ihan hyvillä mielin.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti olisi eronnut jo 20 vuotta sitten, jos meillä olisi miehen kanssa samaan aikaan kesäloma. Eipä ole koskaan vielä ollut yksittäistä viikonloppua enempää, joten yhdessä ollaan eikä tiedetä, miten kamala toinen voisi lomalla olla.
Arveletko teidän olevan vielä eläkkeellä yhdessä?
Meillä miehellä on ne tekosyyt eli "kun olen lomalla" niin ei tee sitä tätä ja tuota. Työssäollessa luonnollisesti "kun olen töissä" niin en tee sitä tätä ja tuota. Kyse pienistä asioista, eli ei mistään komentelusta.
Mitään ei olla tehty yhdessä koko vuonna, ei edes käyty kaupassa yhdessä. Yritin ehdottaa että käytäisiin edes kaupungin keskustassa päiväsaikaan kun mies lomalla niin mies meni ihan vaikeaksi. Itse olen viimeksi matkustanut vuonna 2009 ja mies on käynyt joka vuosi jossakin. Hapanta naamaa näyttänyt koko loman ja tuolla pyörii omissa oloissaan.
Eihän tässä mitään järkeä ole..
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan olet ollut suhteessasi ja miksi et puhu? Taatusti olet naama rutussa aamusta iltaan ja pihtaat... Olet parisuhteestasi 50 % ja sinun käsissäsi on hyvin paljon.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja olemme olleet koko perheen lomalla pois kotoa nyt 2,5 viikkoa. Olemme lomallakin kuin kyyhkyläiset, käymme käsi kädessä kävelemässä, juttelemme kaikesta, nauramme yhdessä rentoutuneena, istumme saunassa kylki kyljessä ja hemmottelemme toisiamme niin kuin vain keksimme.
Yleensä nämä, jotka korostavat kuinka ihana parisuhde heillä on ovat ensimmäisiä jotka eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaaan ymmärrä? Meillä ollaan lomilla paljon rennompia ja rakastuneempia kuin arjen väsyttäminä.
Ihan sama ollaanko viikko pari etelässä, kierretänkö kuukausi Eurooppaa tai rakennetaan autotallia kuten tänäkesänä.
No me kyllä viihdytään muutenkin yhdessä
23v takana
Se onkin tärkeää, että puolisoilla on yhteisiä kiinnotuksen kohteita. Tuokin kommentti olisi ihan erilainen, jos mies sanoisi, että hän ei minnekään rantalomalle lähde vaan kavereiden kanssa kalareissulle pohjoiseen, nauraisi pilkallisesti vaimolle, että mene ihan yksinäsi Euroopan turneelle ja älä tule häiritsemään, kun me Penan kanssa tehdään autotalli.
Varmasti totta:) Reissaamme kyllä erikseenkin+ työmatkat mutta aina tulee läheteltyä kuvia ja usein on tunne että tämänkin haluaisin näyttää siipalle. Silti erikseen matkustelu on kivaa. Olen myös tehnyt Euroopan turneeta ihan yksin:) En kyllä hyväksyisi jos mun apu ei kelpaisi raksahommissa, 2 taloa ja tuo 3. autotalli sentään tehty kahdestaan.
Onpa tullut paljon kommentteja. Kiitos, näistä tuli taas paljon uusia näkökulmia omaan eloon. Niinhän se juuri on, että jos mitään yhteistä ei ole tai muutoinkin menee huonosti, niin lomalla homma on potenssiin kolme, kuten kirjoitin.
Sama on täällä kuin jollain, että mitään arkitoimiin liittyvää ei hoida kukaan muu kuin minä, ei arkena eikä lomalla. Jotenkin voisin senkin kestää jos mulle ei vinguttaisi siitä että en tienaa tarpeeksi. Tai jos toinen olisi paremmalla tuulella nyt lomalla tai normiarjessa.
En tiedä, kai tässä vaan kirjoitellessani yritän henkisesti valmistautua eroon. Mitä tässä on jäljellä jos minä suurinpiirtein kuvotan toista. Ja korostan, että en ole mikään 200-kiloinen, vaan ihan normaali ja mielestäni jopa ihan nätti :) En vain miellytä toista henkisesti enkä fyysisesti, niin näin se nyt on.
Ap
On joo, kerrankin on aikaa piehtaroida kunnolla lakanoissa, rentoutua ja nukkua.